Vein auton huoltoon 4km päähän. Pentu kyytiin ja käveltiin sieltä yhdessä takaisin. Piski oli aika ihmeissään, huomaa että meillä ei aamu seitsemältä todellakaan oo lähdetty autolla minnekään lenkille, tai paljoo lenkille ylipäänsä. :D Se oli ihan "ai autoon?!" kun oltiin tulossa korttelikierrokselta takas ja se oli menossa jo pihaan, ja mä aloinkin kaivamaan auton avaimia.  Eiliset niskaperseavustukset selvästi oli menny perille, tuli tooodella nätisti auton ovelle mun jalkoihin. Nostin sen siitä, kun penkka oli tosi kummallinen ja munkin oli vaikea seistä siinä ovella, jäinen epätasainen lumikasa. Kaivoin sille vielä taskusta frolicin palkaksi. En tiedä olenko epälooginen, mutta teen herkästi niin että jos tarvii korottaa ääntä, saati avustaa fyysisesti, palkkana on sen jälkeen pelkkä hyväksyntä ja ehkä pieni silitys. Ei todellakaan mitään nameja niskaperselennon päätteeksi. Sen sijaan jos piski tulee itse nätisti ekalla pyynnöllä, saatan yllättää sen palkkaamalla kehun lisäksi namilla (tai leikillä, mutten tietenkään autohäkissä mistä nyt puhun :D). Sama esim. suuntien kanssa, jos se menee ekalla käsimerkillä sinne minne ohjaan, saattaa siitä ansaita kunnon bileet ja herkut. Jos tarvii käydä hakemassa, ei tosiaan tuu ku sanallinen kiitos että vihdoin olet siellä mihin käskin...

Aikaa meni aika tarkalleen 30min, ja käveltiin tosi reippaasti. Oli niin kylmä. :D Pennulla oli hepuli tulossa, aika rasittavaa kulkua. Se ihmetteli isoa lumiauraa tms konetta, ja sit siinä teollisuusalueella paukkui ja kolisi muutenkin. Pysähtyi sata kertaa katsomaan, mä jatkoin matkaa, ja pentu sit tuli aina mukaan ennen ku liina loppui. Se vaan menee melkeen aina väärältä puolelta, siis eri puolelta ku sieltä kummassa kädessä mulla on remmi. Alko ihan tosissaan vituttaa vaihtaa sitä liinakerää jatkuvasti kädestää toiseen. Luksi kiertää lyhtypylväät 99% itse, oma-alotteisesti, siitä ei tarvii edes huomauttaa - eikä siihen kyllä olemaan mitään vihjettä. Sen sijaan ihmistä se ei hahmota pylvääksi ollenkaan. Ei minua  jos ollaan kaksin, tai jos mukana on joku, ei sitäkään.

No, uskon että ihan varmana oppis kun laitetaan oppimaan.

Siispä otin nyt tiukan kuurin. Aina kun se meni väärältä puolelta, pysähdyin ja ohjasin sen remmistä vetäen mun ympäri. Takaa ympäri siis käytännössä. Jossain vaiheessa ei tarvinnu enää näyttää ku kädellä, että tuolta. Tässä pitäis vaan muistaa olla itse tiukka, loppulenkistä huomasin että mä vaihdan taas sujuvasti hihnan puolta itse! :P

Päästin sen kotinurkilla yhdessä puistossa irti, kun alko olla järjetön hepulivaihe. Ja sehän spurttasi. Hetken, ja sitten tuli kärkkymään treeniä. Otin muutaman sivulle tulon, sitten totesin että loppu, ja kun se edelleen jäi siihen, sanoin "mene!". Ja sehän menee. :D Jumankauta mä luulin että se juoksee himaan asti... se lähtee yleensä vielä tosi suoraan eteenpäin. En silti usko että kannattaa sotkea tota eteenmenokäskyksi, käytän sitä just tollasissa kun haluan siihen vauhtia ja että MENE nyt, älä kärky siinä jaloissa yhtään mitään. Kauppakassien kanssa, kun on ahdas paikka, missä vaan kun tarviin tilaa itselleni enkä halua kompastua koiraan.

Se meinas taas pari kertaa kaahottaessaan tulla suoraan kohti mua ja hypätä täysillä päin. Ekalla en ehtinyt reagoida mitenkään, tai taisi multa spontaani auts kuulua, mutta seuraavilla sit ärähdys. Olis voinu vähän kovemminkin karjaista, haluan nimittäin todella, todella kitkeä ton pois!

Sisällä vielä treeniä:

Sivulla oloja ("seuraa", namitusta, "ok") siten, että nameja 4, 3, 3. Otin käden pois ja odotin 1-3 sekuntia namien välissä.  Tajusin just että ollaan jämähdetty tähän, se osaa, aika nostaa kriteeriä! Ottaa niitä nameja vaikka reilumman pätkän tai kasvattaa aikaa.

Eteen tuloja 10kpl.  Seisoin olkkarissa, palkkasin vaihtelevasti suoraan suuhun tai heittämällä namin. Ekat todella vinoja, sellasia "ei edessä eikä sivulla vaan just puoliksi", tarjosi myös maahan menoa monta kertaa. En sanonu mitään. Muutamasta vinosta naputin sitä jalkaterällä lonkalle, korjaa sillä vähän asentoaan. Tällä kertaa mä onnistuin olemaan täsmällinen enkä siis vahingossakaan palkannu ku täydellisiä suorituksia. :) Kyllä se siitä sitten taas alko sujua. Tähän tarttis nyt ihan oikeesti ottaa se vihje (ja vapautus), vaan kun en edelleenkään tiedä mikä se olis. :P

Leikkiä kummassakin välissä.

Pentu on leikkinyt useamman päivän jo aivan täysillä, ja sen hammaskalustokin näyttää vaihtuneelle (sikäli kun mä siitä mitään ymmärrän), joten päätinpä ottaa noudon takas kuvioihin. Metallikapula polvien väliin, hollille viisi isoa ja neljä pientä murusta nakkia. Aiemmista sivulle- ja  eteen tuloista sai "vaan" frolicia. Tässä vaiheessa myös aamuruoka valmiiksi odottamaan. Mun ajatuksissa siis antaisin sille eka neljä pientä namia kapulan koskemisesta, odottaisin hiljaa kunnes se keksii haukata sitä, ja syöttäisin loput viisi vaan haukkaamisesta. No, ne neljä se tienasi helposti. Sitten tulee koskemista, tassulla koskemista, tassulla kapulan ja mun jalan kaivamista, maahan menoja, eteen tuloja, pään tunkemista kapulan alta mun jalkoväliin, lisää maahan menoja ja siellä todella pitkään pysymisiä... koskee taas kapulaa. Ja minä en jaksa enää odottaa, naksautan vielä kaksi kosketusta.

Sitten pieni miettimistauko. Siirryin lopulta lattialle, en pannu pentua remmiin,, mutta otin pannasta kiinni ja laitoin naksuttimen samaan käteen. Toisella  kädellä suu auki ja kapulan "vieritys" sisään. Luksi ei juurikaan vastustele. Siis eihän se avaa suuta itse, saati ota sitä kapulaa multa, ei tietenkään. :D Muttaei myöskään kiemurtele, rimpuile, raavi, itke, kitise, vingu, riuhdo, yritä raivoisasti peruuttaa, mitään. Kun kapula siirtyy mun kädeltä kokonaan sen suuhun, naksautan samalla hetkellä, ylistän piskiä maasta taivaisiin ja nakkaan sille nakin. Häntä heiluu. Annoin sen kapulan siis pudota naksun jälkeen. Uusi toisto samalla tavalla, palkka heti kun  kapulaon suussa ja osoitin sille äänelläni että oletpa maailman taaaaitavin koira! Vikalla eli kolmannella kapula ehtii valua vinoon eli roikkuu toisesta poskesta paljon pidemmällä ku toisesta, mutta en puutu siihen. Odotin ehkä puoli sekuntia, naks, JEEEE!! Pentu oli onnesta soikeana, sydämestä tulevat kehut kyllä menee perille. :) Se oli menossa hakemaan lelua, mutta en usko että pitoharkkoja kannattaa palkata leikillä, otetaan se kuvioon vasta paljon myöhemmin (jos ollenkaan?). Hihkaisin siis että syömään ja otin kupin pöydältä käteen. Kupilla "pysy", odotusta viitisen sekuntia, "ok". Se on alkanut epäröimään ja nousee vasta kun mä liikahdan. Tai nousee kun vapautan mutta pysähtyy uudestaan kuin varmistaakseen, että sainhan jo. Pitäis muistaa itse pysyä paikoillaan, että se ok:n merkitys kirkastuu sille, eikä  se oo siis riippuvainen siitä että mä poistun samalla.

Jos tää teksti näyttää jotenkin  oudolle, niin mun välilyönti vetää viimeisiään eikä toimi enää kunnolla. Välillä se siis puuttuu ja välillä on     tuuuplaväli. Sorry.