Tutulla omalla kentällä. Koulun, ei pk-seuran.

Ensinnäkin: vaikka mudinpoikanen on kotona koomassa, sille ei tarvii kun vihjata että mentäiskö, niin se on pystyssä hyppyloikkapomppu-jeemitätehdään-moodissa. Mä en uskonu aiemmin. Nyt uskon. Sitä ei tosiaan paljoo tarvii viritellä...

Tein siis ihan normaalin treenin, en mitään helpotettua "jos se nyt ees jaksais kattoa mua"- harkkaa. No, sen verran olen häiriötreenissä helpottanut, että köysilelun sijaan mulla on sen vinkuva pehmolelu. Sitä se nimittäin ei voi vastustaa, köysi ei ole ihan yhtä ihana. ;) Mudinpoikanen roikkui lelussa. Irroitus -> sivulle tuloja ja seuraamista namiavulla. Uudestaan leikkiä. Irroitus -> jälleen sivulle tuloja ja siinä pysymisiä. Kerran yritti jäädä seisomaan, kipakka "sivu!" sai sen tarkistamaan asentonsa ja pylly lysähti maahan. Kolmas erä leikkiä. Kukin leikkisessio oli siis ehkä 30-60 sekuntia, ei mitään tuntikausien veivaamisia.

Kaiken kaikkiaan koko aikana sen kontakti herpaantui neljästi. Tarkoittaa sitä, että kerran vilkaisi toista koiraa (silläkin oli vinkulelu), kaksi kertaa jäi tuijottamaan sitä ja mä en malttanut odottaa edes sekuntia ennen kun kiekaisin sen nimen... ehkä pennulle ei tarvii olla niin tyly? Tiedän että kaavan pitäis olla ennemmin tyyliä koira tekee virheen, esim harhautuu seuraamisessa kun tuijottaa muualle -> käännös oikeaan jotta virhe oikeen korostuu -> pakote -> kehu kun itse korjaa. Vai oliko se hitto edes ihan noinkaan? :D Joka tapauksessa ei niin että koira tuijottaa minne tykkää ja ohjaaja kutsuu sitä vähän väliä ja yrittää kerjätä sen huomiota... no, se on vasta PENTU. Neljäs herpaantuminen kävi, kun käytiin hakemassa kassilta lisää nameja, niin pentu jäi sinne nuuhkimaan kun mä olin jo menossa pois -> hihkaisin sen matkaani. Hyvin se aina joka kerta herää kutsusta takas, en siis ole noista pikku herpaantumisista tässä vaiheessa tippaakaan huolissani. :)

Toisilla oli vielä treeni kesken, joten palkkasin Luksia vähän aikaa siitä että se istui mun hollilla rauhassa toista katsellen, remmi löysällä. Yritin kopitella, ei saanu yhtään niistä n. viidestä kiinni. Ne oli niin pieniäkin ne maksan suikaleet.

Sitten tehtiin seisomista ja kokeeksi istu-seiso-vaihtoja (=kuunteleeko se ollenkaan ja tajuaako se mitä tässä tapahtuu, vai syökö vaan namia mun kädestä sen kummemmin asentoaan tiedostamatta). Hitaita, mutta piru vie, se osasi!! Tais kestää kun sen pienessä päässä raksutti niin kovasti, mutta kyllä, se vaihtoi, kaikilla ei ollut edes käsi/namiapua mukana! Maahan menoja en halua tässä vaiheessa ottaa kylmässä maassa (=ulkona) ollenkaan, musta PENNUN treenin kuuluu olla 100% superhypersikahauskaa enkä halua mitään pienintäkään riskiä että tuntuu kurjalle kun pyydän maahan ja maa onkin jäässä.

Sitten toisetkin lopetteli. Pari luoksetuloa, mulla oli sille loppupalkaksi purkissa mössöä jossa oli sen omaa nappulaa (iltaruoka-annos) sekä mausteena kissan märkäruokaa ja loraus kalaöljyä. Nami mikä cocktail! Kun namirasia tyhjeni, siirsin tosta mössöstä n. 1/3 siihen ja loput jäi alkuperäiseen purnukkaan. Luksin remmi kaverille, sillä oli toisessa oma koiransa kun ei saanu lumivallien takia pylvääseen kiinni. Luksi alko härkkiä toista koiraa, mutta kävelin rauhassa pois päin. Kävi mielessä, että huomaakohan se edes, pitäiskö mun kiljaista jotain ja juosta pakoon, mutta ketut. :D En päässy montaa metriä ku paini tais loppua siihen paikkaan ja L alko kiljua perään. Kävelin n. 10m päähän, yhden ehkä metrin leveän lumivallin yli. Käännyin ja pysähdyin, pentu hiljeni samalla, odotin vielä pari sekuntia ja kutsuin "Luksi tule!". Kaivoin rasian esille, se ei siis ollu nähny sitä ennakkoon. Tai näki kun puljasin sörsseleitä edes takas, mutta ei se sitä enäää muistanu. :D Pentu tuli kiitolaukassa lumivallin yli ihan jumalattomalla loikalla ja törmäsi muhun niin että horjahdin (olin kyykyssä). Ahmi palkkansa kehujen saattelemana ja käveltiin takas. Otin ison rasian taas vaivihkaa käteen, L paini jälleen toisen koiran kanssa, mutta alko kiljua kun huomasi että mamma poistuu mutta hää on jumissa. Menin ehkä 15-20m päähän, odotin taas että hiljeni (ei siinä kauaa menny, sekunti ehkä?), kutsuin. Samanlainen valtava loikka ja hirvee vauhti, nyt ei törmänny mutta liuku pitkälle ohi ja palasi sieltä. Annoin sille koko ison rasian. Se ahmi niin kovaa että muovipurkki luisti tallatulla lumella karkuun, joten otin sen purnukan käteen jotta sen oli helpompi syödä. Katosi aikamoista vauhtia. :D

Lopuks koirat sai vielä vähän leikkiä.

Kotona iltapalaksi vielä puoli purkkia kermaviiliä, tein munavoita ja toi sai taas parin munan kuoret, niin niille tartti vähän kyytipoikaa. Uskotteko että NYT mulla on väsynyt koira jaloissani. :D

Ennen ku joku nimetön määkii tonne kommentteihin, niin
1) tiedän että se on vasta pentu, ja se saa kyllä "vaan olla pentukin"
2) se on 5,5kk ja tää on eka kerta kun sitä todella on rasitettu kaksi kertaa peräkkäin niin että sillä ei oo ollu kunnolla aikaa levätä välissä, eli ei ole tapana kovin usein ;) Eikä tule toistumaan ihan äkkiä uudestaankaan.
3) jos se olis oikeesti ollu vaisu, väsynyt, levoton, millään tapaa kipeän tai uupuneen oloinen, en tietenkään olis lähtenyt ollenkaan. Tai olisin helpottanut hommaa huomattavasti. Pentu oli ihan ku ei olis missään tunnin umpihankilenkillä ollutkaan, sain mm. taas muistuttaa että ei tarvii saada hepulia kun kaveri ja koira tulivat näkyviin... :D Se näytti jotakuinkin siltä että mun koira ei olis käyny tänään ulkona vielä ollenkaan.

Koiraa ei siis ole millään tavalla vahingoitettu. Kiittimoi.