Tänään aamupäivällä ennen kouluun lähtöä muistaakseni 20x luopuminen, tai nyt sitä vois kutsua jo kuonolla pitämiseksi, 10x kenkä. Kengän kanssa kaksi jäätymistä eli jäi jallittamaan maahan, tooisella kertaa varmaan 10 sekuntia. Miksei se tee sitä silloin kun haluisin treenata maassa oloa?! :D Vihjaisin sit kädellä kenkää kohti niin herneet lähti taas liikkeelle ja pentu jatkoi kengän tökkimistä. Tassukosketukset ei tietenkään enää oo kelvannu, eikä se paljoo niitä tarjoakaan. Korkeintaan yhtä aikaa kuonon kanssa. En oikeen tiedä kannattaisko niitä hyväksyä. Jos kriteerinä on kuonokosketus, niin tarkoittaa se että koske vain ja ainoastaan kuonolla vai "tee muuten mitä tahansa kunhan kuono myös koskee"? Hyvä pointti jota varmaan sietää miettiä enemminkin!

Klo 17 maissa sama, eli 20x luopuminen ja 10x kenkä. Otin videolle, laitan ne kohta erilliseen kirjoitukseen. Kengän kanssa sain 10 putkeen, ei tarjonnut mitään muuta. Pari alko olla jo sinne syvemmälle kenkään ulottuvia "kurkkauksia", hyvä. :)

Luopumisiin olen erittäin tyytyväinen. Mulla nami parin sormen välissä, lasken sen sorminamiyhdistelmän pennun kuonolle, pidän vaihtelevasti 0,5-2 sekuntia, "jep" antaa luvan ottaa sen. Kuono vähän vielä heiluu, ja aika usein se yrittää ensin tönäistä kättä, jolloin vedän sitä vähän ylöspäin. Joka tapauksessa tänään on tapahtunu läpimurto tossa, että se ei enää yritä väistellä kättä jotta pääsee katsomaan minua silmiin, ja se kosketuskin on sille jo aivan ok, aiemmin sitä kiusasi se ja se vähän peruutti ja liikkui. :)

Eli se ylihuomenna vielä osaa pitää itsekseen nakkia nenukillaan, mutta toivon että kuono olis suht paikoillaan ja voin pitää namia pari sekuntia siinä ja antaa sitten luvan ottaa sen. En tiedä pitäiskö nyt jo alkaa tehdä niin, että kun merkkaan "jep", päästän namista samalla irti -> se tippuu -> pentu saa ottaa sen lattialta. Valmiissa liikkeessähän sen on tarkoitus tipauttaa nami lattialle (tai heilauttaa se alas ja ottaa koppi ennen kun se tippuu alas asti, sama se mulle). Joka tapauksessa minä en anna sitä sen kuonolta sen suuhun.

Olinkin koulussa vaan 13.30-17, sinä aikana ei oltu kutsu edes paperillekaan, tuhoista tai mistään kauhistuttavasta puhumattakaan. Joka kerta lähtiessäni käy kyllä mielessä, että toivottavasti kämppä ei ole räjähtänyt sillä aikaa kun olen poissa... Aamulla pari korttelikierrosta, toisella varsinkin oli taas niin raivostuttavaa käytöstä. Meidän talon vieressä seisoi joku tyyppi, vissiin siinä oli bussipysäkki, ja L:n mielestä se oli hyvin epäilyttävää. Tuhahdus -> tuhahdin takas että älä oo pelle, eihän se oo mikään -> hetken hiljaa -> murinaa -> hiljaa! -> hetken hiljaa -> haukahdus -> NYT SAATANA HILJAA!! Tyyppi tais säikähtää mutta aukesipa samalla pennultakin taas ne kuulimet. Mä en oikeen tiedä miten tohon pitäis suhtautua, eihän sen pitäis olla muuta ku epävarmuutta. Oli valoisaa, pentu käveli ihan reippaasti, ei mitään häntä koipien välissä luikkimisia... se ei näyttänyt siltä että sitä pelottaa. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kun kerran jo selvästi komensin olemaan hiljaa, mutta se kokeili edelleen jatkaa, seuraavalla kerralla saa tiuskaista ihan kunnolla. Johtu se sitten epävarmuudesta tai ihan mistä tahansa. Sit se vielä lorotteli oikeen äijätyylillä koipea nostaen, kun vihdoin maltto lopettaa kyttäämisen.

Koulun jälkeen viiden maissa vajaa puolen tunnin korttelikierros, matka olematon mutta annoin sen jumittaa hajuilla ihan rauhassa. Pari kertaa käskin kyllä suorilta jatkaa matkaa, ettei sille nyt ihan nouse pissi päähän ja luule määräävänsä tahtia. ;) Yksi lapsen ohitus kapealla jalkakäytävällä meinas aiheuttaa härdellin. L meni ihan rauhassa kohti, mulla oli naru suht lyhyellä siltä varalta kun se joskus edelleen yrittää nuuhkaista ohikulkijaa ja musta se on vittumainen tapa. Luulin jo että ei mitään, mutta kohdalla L sai sätkyn ja hyppäsi metrin verran sivuun penkkaan. Minä ja kersa pelästyttiin/hämmästyttiin ihan yhtä paljon. :D Ja L sai tietysti tällin narusta, se oli sen verran lyhyellä mun kädessä. Mikähän oikku se oli, en ymmärrä. Kersa tuijotti jalkoihinsa ja käveli ihan normaalisti. Sauvojen kanssa liikkuvaa ihan saakelin lihavaa tätiä se kans kyyläsi aika huolissaan, jäi itse asiassa paskat kesken kun täti käveli ohi ja pentu ei selkeesti voinu keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa...

Selvästi näkee että ollu pari aktiivista päivää, penska on mukavan rauhallinen. Ei ny mitenkään uupunu, tossa se just kierii raukeana lelukasassaan, mutta selkeesti se on normaalia rauhallisempi.