lauantai, 10. tammikuu 2009
Kohtaaminen pimeässä puistossa JONKUN kanssa
Naputtelin tekstaria ja kävelin ajatuksissani (jälkihuomio - eikö kannattais pitää huomio 100% piskissä erityisesti kun tätä valikoivaa kuuloa on viime aikoina esiintynyt :P), pentu jolkotteli vähän matkaa edellä jo pahimmat virrat purkaneena. Yhtäkkiä se sinkosi mun jalkoihin ja kertoi hyvin selvästi että tuolla pimeässä on nyt JOTAIN. Palkkasin ja kuittasin, luulin eka että se näki ihmisen/koirakon, se tekee just noin silloin (ja olen pirun ylpeä siitä!). Tavallisesti pentu viis veisaa näkemästään enää silloin kun olen palkannut ja ilmoittanut että kiitti, mä otan tän nyt hoitaakseni. Nyt se vaan jäi jumittamaan siihen jalkoihin ja oli hyvin huolissaan. Arvelin että siellä on ehkä jänis, ja aloin keräillä liinaa ja lisää nameja käsiini ja lähestyä sinne päin. Piski oli ihan kummallinen, ja höpisin sille että ei siellä mitään oo, älä höpsi. Tavallisesti toi auttaa jos se näkee jotain omia mörköjään, kuten väärään asentoon kaatuneita lyhtypylväitä tms Hurjan Kamalaa. Vaan ei nyt, pentu sen kun jatkoi pörhistelyään ja oli jotenkin tosi outo, ja kun mäkään en saanut silmiini mitään jänistä tai edes sellaisen jälkiä hangessa, seuraava ajatus olikin että nyt äkkiä hittoon täältä, en halua tietää mikä hullu runkkari siellä ehkä on. Kierrettiin siis selvästi sen polttavan kohdan ohi ja pentu rentoutui heti kun mentiin n. 20m kauemmas.
Kiinnostais mitä siellä oli, mutta emmä ny herranjestas yksin ikinä uskaltais mennä katsomaan! Miksi äijä ei ole paikalla silloin kun sitä tarvittais... :D
Kommentit