Kynnet tuntu taas kauhean teräviltä, joten ei muuta ku hommiin. En enää leikkaa niitä läheskään päivittäin, hyvä kun kerran viikossa muistan...

Ajattelin nyt siirtää kaikki nää hommat lattialle. Tähän saakka kynnet on leikattu sylissä. Etujalan taviskynnet sujuu niin hyvin, etujalkojen kannuskynsiä on hankala leikata, ja takajalkoja saa kaivella esiin ja vääntää ihme asentoon että koira pysyy sylissä, mun käsi ja sakset mahtuu johonkin ja että vielä näkisin mitä leikkaan. Siispä piski lattialle seisomaan ja hoidetaan nää tästä lähtien siellä. Pennulle näyttelyhihna kaulaan.

Ensin tiukkaan näyttelyasentoon eli kaulasta/leuan alta kiinni ja toinen käsi nivusten kohdalle vatsan alle. Käsky "hampaat", jonka nyt aion yleistää tarkoittamaan kaikkea muutakin kopelointia, sivelyä vatsan alta ja korvista, palkka. Ookoo. :)

Sitten etujalat. Ajattelin ensin, että leikkaan takajalat, mutta se nyt vaan oli tolleen niin samapa se. Reiluja frolicin muruja valmiina. Ihan hienosti se antoi leikata, aluksi vähän kiemurtelua (luulen että se ei vaan tienny mitä tapahtuu, ja kerran oli säntäämässä hakemaan leluakin :D), mutta sain ihan nätisti leikattua. Kiemurtelee siis ennen kun saan tassusta kiinni - tassuja se ei yhtään nyi eikä vastustele, eli viittaa musta just siihen että ei oo varma mitä ollaan tekemässä. Kun otan tassun käteen, sekin pääsee kärryille ja on ihan mielellänä mukana. :)

Mä tunari vaan leikkasin vähän liikaa ja se vinkaisi. Onneks oli froliceja reilusti, syötin sille useamman ja juttelin vaan ihan pokkana kuin en olis huomannutkaan. Verta ei onneks tullu tippaakaan. Se vähän arasteli sen saman tassun uudestaan nostamista, joten nostelin sitä ja kaivelin kynsiä leikkaamatta mitään ja palkkasin vaan siitä, kunnes oli taas ihan ok.

Sitten toinen etujalka. Taas, mä onnistuin leikkaamaan niin paljon että se piippasi. Tollo! Verta ei tästäkään onneksi tullu. Palkkasin vaan reilusti ja jatkoin loppuun. Pitää olla itse tarkempi. :P Olen yrittänyt leikata suht nopeasti, ja siksi käy näin. Ehkä tästä lähtien kannattais ottaa rauhassa, se osaa jo tän homman sen verran että voin vaatia että saan pitää tassua kauemmin niin että ehdin asettelemaan kynsisakset huolella ja mallaamaan mistä leikkaan.

Lopuksi vielä yksi näyttelyseisotus, siis se tiukka ote missä tulen pitämään sitä kun tuomari kopeloi, vikat frolicit siitä ja lopuksi vielä leikkipalkka.

Vähän myöhemmin naksutreeniä: 12 palaa frolicia, ajattelin ottaa eteen tuloja tuolilla istuen erityisesti suoruuteen panostaen. Kaksi ekaa ok, kolmas tosi vino, tönäisin jalkaterällä pennun lantiolle, ja sitten se alkoikin tarjota maahan menoja! Palkkasin lennosta yhden, sitten yleistä sekoilua, se mm. tuli eteen ja jäi siihen puoliksi istumaan ja puoliksi makaamaan, haki lelua ja ties mitä. Lopulta menin kyykkyyn ja tein loppunameilla maahan menoja (ilman että sanoin mitään). Aika kaaos, huh!

Keittössä vielä maahan menoja ~10kpl, tällä kertaa vähän järkevämmin. Itse kyykkyyn, jolloin pentu tarjoaa käytöstä oma-alotteisesti hyvin luotettavasti. En ohjannut kädellä, vaan kun se meni itse maahan, sanoin "maa" suunnilleen samalla kun naksautin (eli samalla kun se teki liikkeen :D). Vapautus ennen kun ehti nousta itse.

Eli... jos olen maassa istuen/kyykyssä/polvillani, voin pitää kädet sylissä tai selän takana ja se tarjoaa maahan menoja sujuvasti itse. Ei juuri yritä muuta. Jos taas olen tuolilla tai seison, se tarvii voimakkaan käsiavun jotta vajoaa alas, ja yrittää herkästi tarjota kaikkea muuta. Missä järkässä mun kannattaa edetä? Nythän teen joko
1) olen matalana ja pentu tarjoaa käytöstä itse -> liitän vihjesanaa siihen (tai sanon vihjeen ennen kun teen käsimerkin)
2) olen korkealla ja hiljaa ja naksuttelen vaan oikeasta liikkeestä

Pitääkö mun saada se menemään maahan mun asennosta riippumatta ennen kun kannattaa liittää vihjettä, vai voinko liittää vihjeen niin että olen alhaalla itse, ja sitten vaan nousta pystyyn ja sama vihje toimii niinkin? Epäilen. :P

Lopuksi vielä leikkiä, roikku aikalailla normaaliin tapaansa eli tänään suu ei liene kipeä.