Wautsi, nyt se leikki! Piru puri rättiin kiinni niin että sain nostaa sen ilmaankin! (Joo ei oo tapana pyöritellä sitä, leikin 99% niin että se saa pitää pään/niskan luonnollisessa asennossa eli käytännössä mä olen vähintäänkin kumarassa jos en kyykyssä. Välillä sit vaan kokeeksi itse seison pystyssä ja kokeilen häiritä sitä eri tavoilla. Kotona ei irroita vaikka kosken kaulaa, rintaa tai päätäkin. Huulia koskemalla irroittaa, mutta se nyt ei haitanne, harvoin sitä leikkiessä huulista tarvii sivellä. :D Nyt sitten nostin lelua vaan ylöspäin eikä tosiaan irroita vaikka takajalat ottaa maasta irti. Kiva bodauslaite. :D

Eli eka hidasta matelua, epäilin taas että se on kipeä. Jumittaa, mutta eri tavalla kun yleensä, siis pysähtyy vaan eikä tee mitään. Ei haistele, katselee vaan eteen tai muhun, "onks pakko?" Löysin sit kentältä sulan kohdan (maa on jo osin näkyvissä, itse asiassa kävin tänään kaupassa ja olisin ostanu maksaa/munuaista/sydäntä jälkinameiksi, mutta siellä tyhmässä kaupassa oli hyllyssä pelkkä reikä. Sit otin lopulta nakkeja, pentu syö nykyään jo niitäkin. :-D Nakit vaan paistaa nurtsilta aivan liikaa. Jos ja kun yöllä ei tuu uutta lunta ja plussakeli jatkuu, menemme huomenna jäljelle. :) Pitää vaan kipasta aamulla eka toiseen kauppaan jotta saan jotain vähän vähemmän kirkkaita nameja.)

No, löysin siis sulan kohdan hiekkakentästä. Pennulta liina veks ja remmi kiinni köysileluun. Pelkkä lelun taskusta ottaminen sai kierrokset kaakkoon, ja pyöritin sitä "viehettä" vähän aikaa. Juostiin niin että mulla oli liinan pää ja pennulla lelu, ja sit peruutan vauhdilla poispäin. Kantaa lelua tosi hyvin noin, mutta heti jos vahingossa vaikka kosken taskuuni missä namit on, se tiputtaa lelun. Olen yrittänyt vaan kehua ja ylistää sitä kun se kantaa lelua, en enää yritäkään vaihtaa sitä namiin tai antaa namia palkaksi "hakemisesta". Jos liinaa ei ole, se ei palauta leluakaan ollenkaan niin hyvin. En ymmärrä miksi. Ehkä tossa on se, että jos se tiputtaa lelun niin se lähtee heti liinan takia uudestaan sätkimään. Jos liinaa ei ole ja lelu tippuu, sehän on kuallu eikä liiku minnekään.

Varastaminen ja lelun kanssa karkaaminen ei siis koskaan oo ollu ongelma. Jos heitän mitä tahansa, se kyllä 99% juoksee perään ja tavarasta riippuen ottaa sen suuhun (lelut ja tietynlaiset kepit ok, osa kepeistä ei, lumipallot, roskat, omat lapaseni yms nou) ja saattaa vähän matkaa tulla takaisinkin. Jos alan hihkumaan, se tiputtaa lelun ja sinkoaa yksin mun luokse. Jos juoksen vaan hiljaa poispäin, se palauttaa sen paremmin, mutta varmaan 50% silti tippuu matkalle. Liinan kanssa se ei juuri tipu. Kummallista, mutta leikitään nyt sitten toistaseksi niin. :)

Pari kertaa lähitilanteessa (kun mullakin oli ote lelusta, ei vaan liinasta) kiitos ja lelun vaihto nakkiin. Olen alkanut ottaa viivettä, ts "kiitos" ja vasta kun on irti, alan kaivamaan namia taskusta. Taskun kaivelu on pennulle hyvin selkeä "nami tulossa" -merkki. Joka tapauksessa nami ei siis missään tapauksessa ole enää houkuttimena valmiiksi ojennetussa nyrkissä tms.

Mutta olihan siellä liukas. Sudittiin molemmat. :P Ja kerran mä olin kaatua pennun päälle, se törmäsi aika kipeesti jalkoihin, satuin seisomaan jään päällä ja oltiin hetki ihan hilkulla kaatua yhtenä möykkynä päällekäin. Onneksi ei.

Lelu taskuun ja viisi sivulle tuloa/imutusseuraamista reilusti kädellä avustaen. Ekan kerran myös yksi täyskäännös vasemmalle. En voinu vastustaa, mielentila oli varmaan turhan kiihkeä edelleen lelun jäljiltä, mutta sivulle tulot silti oikeen hienoja ja tarkkoja. Palkkana nakkia, lopuksi vähän isompi satsi, lelu oli siis jo taskutettu.

Sit koko homman lopetus, aika hyvin ymmärsi "loppu"-vihjeen. Näytin suuntaan ja "mennään", ja sehän meni. :D Luulin jo että se lähti himaan, niin kovaa ja kauas se sinkosi. Hassu eläin.

Vähän myöhemmin uudestaan leikkiä. Olen tehnyt parina viime päivänä niin, että mulla on se narulelu taskussa ja jossain kohdassa alan heittelemään sitä itsekseni. Kohtisuoraan ylöspäin, pari hyppyä, lelusta koppi, uusi heitto, vähän ehkä naurua ja hihkumista. Lelu ei vahingossakaan tipu niin alas, että pieni koira voisi osallistua. Pentu on kateudesta vihreä. ;)

En tiedä vaikuttiko tää, se joka tapauksessa leikki tänään satamiljoonaa kertaa paremmin ku pari päivää sitten. Tokalle kerralla siis heittelin taas lelua pari kertaa yksin, ja sitten sallin pennunkin päästä mukaan leikkiin. Jumankauta se tarrasi kovaa! Se lelu oli jo ihan kurassa ja litimärkä, ja ekan kierroksen lopussa pentu alko vähän nihkeilemään sen kanssa - en mäkään puris hiekkasta vettä valuvaa köyttä. Nyt ei mitään puhetta, se leikki varmaan paremmin kun pitkään aikaan sisälläkään! Otin kerran irroituksen kun leikki oli kiihkeimmillään, tosi kivasti malttaa silti päästää. Palkaksi nakinpätkä ja uudet vauhdit lelun kanssa. Lopetin niin että kun pennun ote irtosi pyytämättä, pistin lelun taskuun ja "loppu". Se olis tahtonu vielä niiiin kovasti jatkaa. ;)

Ohjasin sen puistoon, missä ihan sairaat hepulit. Liina oli siis kiinni mutta laahasi maassa. Mietin hetken uskallanko kutsua, mutta se oli just hetki sitten pitänyt kivaa mun kanssa, että uskoin kuulon olevan hyvin auki "jälkkärille". Luoksetulokutsu siis kesken hepulin, tai se oli just hetkeks pysähtyny kiitolaukastaan ja kääntymässä katsomaan missä menen, kun kutsuin. Nappisuoritus pennulta, ei mitään moitittavaa. Lähdin vielä juoksemaan pakoon kun se oli n. puolimatkassa, jos mahdollista niin se lisäsi vauhtiaan entisestään. :D

Kotona pitkästä aikaa jalkojen pyyhintä, koira oli kuin uitettu mahaansa myöten. Hyvin muisti "nosta" -vihjeen, tosin käytän mä sitä joskus lenkilläkin jos sen remmi on kovin pahasti jalkojen ympärillä. Otan jalasta kiinni ja nosta-vihjeellä piski rentouttaa sen koskemani koiven ja siirtää painoa muille jaloille. Ei nyt ihan itse nosta sitä jalkaa, mutta antaa sen olla niin löysä että mun on helppo nostaa ja pitää. :)

Vaihteeks ihan sikamakee fiilis, mulla on mahtava koira!