Ajattelin ensin pitää kokonaan koomailupäivän, mutta iltaa kohti piristyin ja mentiin sit sekä ulos hillumaan että treenattiin sisällä. Ulkona narulelu tavalliseen 1,5m hihnaan ja jänis liikkeelle. Piskillä oli ihan hullun hauskaa. :D Mä olen varma että se on mestari jossain vinttikoiraradalla, mikä roturace se nyt olikaan, se epävirallinen tapahtuma. Sain sen taas pari kertaa tuomaan lelun mulle takas, pari kertaa irroitus josta namipalkka. Sit se keksi että yhden rakennuksen nurkalla on Jotain, ja alko pälyilemään sinne niin että ei malttanut enää keskittyä leikkiin. Yritin turhaan vielä houkutella, ei oikeen syttynyt uudestaan. Höh. Eli aika herkkä se on edelleen häiriölle. No miksei olis, enhän ole tehnyt mitään korjataakseni asiaa...

Eli nyt vaan joka päivä leikkiä ulkona. Sisällä vois lakata kokonaan leikkimästä, niin kasvaa se arvostus ulkona, kun se on ainoa mahis.

Koulutuskentälle on matkaa jokunen kilsa autolla, ja tulin nyt siihen tulokseen että en turhaan ajele sinne ennen kun piski leikkii ulkona ylipäänsä vähän paremmin. Sit kun se kestää lievää häiriötä, voidaan alkaa ajaa kentälle, mutta vain niin että siellä ei ole aluksi muita koiria. Mietin vielä sitä, että pitäiskö sille alusta asti opettaa että palkkarasia odottaa autolla? Aiheuttaako se sen, että sillä on kiire pois? En tiedä. Ei sitä kotona ainakaan häiritse yhtään ladattu kuppi odottamassa loppupalkkana, tai pöydällähän se toki on, mutta ei se kyttää sitä yhtään vaan keskittyy ihan täysin muhun ja mulla olevaan palkkaan. Jos kentällä saa leikkiä ja jotain oikeaa namia, ja autossa odottaa vaan päivän kuiva nappula-annos, niin tuskin tulee "päästä mut jo autolle" -ongelmia. Vai?

Sisällä otimme 15x seisomista. Kesken kaiken sillä tuli joku ihme putkiaivokohtaus ja se tarjosi pysy-istumista. :D Ei meinannu edes houkutellen nousta, ihme juttu. Aloin jo pidentää aikaa, ts. "seiso" -> oikea asento -> 1-2s väliä -> naks ja nami. En opeta tähän vapautusta, se on sellanen "seiso hetki ja käsken sit tarvittaessa uudestaan". Vai teenköhän taas tyhmästi...

Sitten 5x arkipaikallaoloa kahdella namilla. Pari kertaa se taas meinasi nousta kun olin antanut ekan namin ja vedin käden pois, luuli kai että ohjaan sitä kädellä eteen tai sivulle. Rykäisin virheen merkiksi. Kerran se sitten tässäkin jumitti ja seisoi, en sanonut mitään, halusin että se istuu ennen käskyä. Jälkeen päin ajatellen mitä väliä, olisin hyvin voinut antaa käskyn kun se seisoi, tänhän on tarkoitus olla "asento vapaa ja saa vaikka vaihtaakin, mutta ei saa liikkua". Vai treenaankohan mä käytännössä kuitenkin sille kisapaikallaoloa? :P Voi elämä taas!

Vikan vapautuksen jälkeen pentu ryntäsi hakemaan lelua, ja mä palkkasin sen sillä... ei ehkä olis kannattanu kiihdyttää. Heitin lelun olkkariin, haki sen sieltä, palkaksi siitä valmiiksi ladattu iltaruokakuppi.

Olen käyttänyt "ok"-vapautusta ihan tietoisesti myös ovella ja autossa ja se tajuaa sen oikein hyvin. :) Vois yrittää luopua siitä "ole hyvä"stä kokonaan, se on niin pitkä. En tiedä miksi alun perin edes valitsin niin pitkän sanan. Edelliselle oli käytössä "valmis". Se tuli lähinnä siitä, että sen pentuaikana oli kauhea kurakeli ja sen jalkoja sai pyyhkiä joka ainoan ulkonakäynnin jälkeen ihan huolella, ja se oli luonteva sana omaan suuhun. Nyt on pyyhitty, homma valmis, saat mennä.

---

23: tein pirtelöä, jätskipaketti meni loppuun. Piskille käsky pysy, pakkoliikekäsimerkki, kumarrun ja lasken paketin pahvit lattialle, odotan katsekontaktia (meni ehkä sekunti), "ole hyvä". Helvetin käsimerkki!! Epäilin ettei se pysy ja siksi varmistin sillä. Tää on tätä virheen pelkoa. Olisin vaan antanu sen tehdä virheen eli nousta ennen aikojaan ja samalla vaan itse nostanu herkun ylös. Niin ku ruokakupilla alkuharjoitukset. Argh! Miten voi kouluttaa koiralle mitään kun omat raajatkaan ei tottele! :P