Kaksi jänöähän siinä kirmaili juuri naapurin pihan puolella heti kun pääsimme alaovesta ulos. Mä kämmäilin hihnan ja avaimien kanssa ja olin ihan hitaalla muutenkin, enkä tajunnut mitenkään palkata rauhallisena (tai oli se vähän täpäkkänä) jäniksiä katselevaa pentua... perään se ei ollenkaan yrittäny, mutta piru, olishan sen saanu palkata silti vaikkei tarvinnu komentaakaan!! Mennään-käskyllä lähti tosi nätisti mukaan.

Mentiin vähän uuteen suuntaan taas, koukattiin puiston ja jäätyneen lammen kautta. Katselin että jäällä on tuoreita jälkiä, ja arvoin hetken mentäiskö sinne, mutta kun mulla ei ollu edes kännykkää mukana, totesin että nyt se penikka kuitenkin uppoaa sinne enkä voi edes soittaa apua... joten ei menty. Piski veti hepulit ja kynti lumihangessa. Sellasia hassuja myyrästyshyppyjä, pää umpihankeen, kierähdys, uusi loikka, pään upotus jne. :D Pari (kännistä?) hoipertelijaa toisella puolen katua, siinä hilkulla pitäiskö kommentoida räyh!, joten kielsin jo ennaltaehkäisevästi ja sitten se olikin onneksi ihan hiljaa.

Irtosi aika kauas siellä uudessa puistossakin. Mua edelleen vähän kiusaa tää, mutta minkäs sille vois. Hyvin se kyllä pysähtyy tsekkaamaan että olen vielä mukana, ja on kutsuttavissa luokse ilman mitään viivettä. Taisin ottaa yhden luoksetulon. Yksi "ei sinne", pentu oli liinan mitan päässä ja liina kyllä mulla kädessä, mutta hyvin uskoi. Tätä pitäis vaan treenata kauempaa eli ilman liinavarmistusta. Samoin sitä odottamista, siis korostaa että haluan että se pysyy paikoillaan, ei myöskään liiku mua vastaan niin ku nyt tuppaa tekemään. Vaan miten?

Oltaisko me oltu ehkä 45min. Jäi tosiaan se kännykkä kotiin.

Tää olikin sitten vika yölenkki ennen ensi kesää. :( Kouluaikana ei paljoa viikonloppuisinkaan voi valvoa, rytmit menee ihan sekaisin. Huomenna on pakko herätä aikaisin, jotta illalla väsyttää ja saa unta ihmisten aikaan. Tyhmää, tosi tyhmää.