Hitot siitä nukkumaan menemisestä.. oltiin just 40 min lenkillä.

Eka pikku kierros että tarpeet tuli tehtyä ja piski lämpeni. Kentällämme oli valtava lumiaura putsaamassa kinoksia. Ensin petyin kun ajattelin, että nyt jää treenit väliin. Sitten tajusin, että sehän on vaan loistava häiriö! Seurattiin sitä hetki, L sai totutella ja rentoutuikin silmin nähden niiden parin minsan aikana, ja mä totesin että se ajaa niin holtittomasti edestakas että ei voida mennä edes reunalle kun saa pelätä jäävänsä alle. Mentiin sit ison lumivallin ja puurivin taakse "pikkukentälle". Pennulta koko liina irti kun sotkeuduin siihen itse koko ajan.

Ensin leikkiä, herättelin koiraa heittelemällä lelua ensin yksinäni. Kun kierrokset oli kaakossa, annoin sen purra kiinni. Näin taas hienon leukalukon, eli lumiaura ei todellakaan häirinny tippaakaan. :) Leikittiin hetki -> kiitos -> nami -> lelu taskuun -> sivulle tulo namiavulla -> lelu takas. Leikkiä taas. Voitin lelun, lelu taskuun, käsky "seuraa", sekä parin askeleen imutusta että "käsi pois kuonon edestä" -sivulla istumista, vapautus ja vikan namin heitto. Kun oli hakenut namin, taas leikkiä. Pari kertaa heitin lelua ja peruutin itse karkuun, ekan toi tosi hyvin, tokan tiputti. "Lelu" -vihjeellä palasi hakemaan ja kantoi taas hetken, sit tiputti ja alko haistelemaan maata. Menin sen luo ja nappasin lelun, hetsasin sen uudestaan leikkimään, pyysin irti ja annoin namin.

Tässä vaiheessa olin kannattanu lopettaa.

Otin kuitenkin vielä pari eteen tuloa (naksutin oli mukana, käytin sitä tässä) ja sitten käskystä ja pienellä käsiavulla istu-seiso-vaihtoja, olisko ollu 3+3. Se seisoi!! :) Aiemmin jos olen ottanut yhdenkin istumisen, se on kuvitellu että se on paikallaolotreeni eikä oo meinannu nousta millään houkuttelemisellakaan. Kyllä se innoissaan teki namipalkalla, mutta se leikkifiilis tosiaan vähän lässähti, ja olis tosiaan näin jälkeen päin ajatellen kannattanut lopettaa hetkeä aiemmin.

Puistoon, luoksetulo, palkaksi "ole hyvä" ja laskin sen irti. Ja sehän kaahasi! Jessus, en oo aikoihin nähny moista. Yleensä se vetää pari kertaa sellasta kiitolaukkaa sokeena ja villinä ja mä nauran ääneen, ja sit hillitsee itsensä. Nyt sitä kesti varmaan viisi minuuttia. Mä tutkin kärppänä ympäristöä ja ohjaisin pentua kävelemällä itse edestakas, ja se kaahasi ku mielipuoli. Hirvee huohotus vaan kävi ja lumi pöllysi kun tyyppi veti hepulirallia. :D Kai se kaudeksan tunnin yksinolo teki tehtävänsä ja nyt piti purkaa virtaa... otin yhden luoksetulon aika lopussa, kaahotti kyllä edelleen mutta ei enää ihan sekona. Vähän hidas pysähtyminen/kääntyminen, mutta tuli kyllä laukkaa luo -> palkka. Kohta voin varmaan alkaa käyttää leikkiä luoksetulon palkkana. Haluan vaan ensin varmistua että se tosiaan malttaa leikkiä ts. häiriötä ei ole liikaa. Toi koliseva, rymisevä ja piippaava (peruutuksen varoitusääni) aura-auta oli kyllä hyvä juttu, ja hienoa huomata että pentu ei siitä välittänyt tuon taivaallista leikkiessään.

Sai vielä pienen iltapalan ja nyt maistuu yöunet.