Oltiin melkeen tunti. Alun perin ajattelin lyhyempää, mutta sitten me vaan talsittiin ja talsittiin. :) Ankea fiilikseni parani huimasti! Puiston kautta uuteen suuntaan, vähän matkaa (pennulle) ennennäkemätöntä katua ja sit oltiinkin tutulla luisteluradalla ihmettelemässä peliä ja tultiin siitä kotiin tuttuja polkuja pitkin.

Heti lähtiessä yksi ohitus. Oltiin jo puistossa, joten palkkasin heittelemällä kahdesti namin eteenpäin ja pentu keskittyi täysin jahtaamaan sitä.

Hong kongin pihalla leikkiä. Mulla oli mukana neljä frolicia ja rasiassa pari teelusikallista maksalaatikkoa. Pienin pari frolicia osiin, ehkä yhteensä 10, ja juoksutin pentua heittelemällä niitä murusia siellä autiolla parkkiksella/pihalla. Heitin sille kyllä välillä lumipallojakin ja taisteltiin maasta löytyneellä Mynthon-rasialla. Hyvin repi sitäkin, mun sormet vaan liuku aivan liikaa. :D No, helppo voitto penskalle. Lopuksi heitin sille jotain niin että se säntäsi n. 10m päähän, ja kun oli siellä nuuhkimassa, kutsuin luoksetulokutsulla josta maksalaatikkoklimppi palkaksi.

Tutkittiin törkeesti hetki niiden pihassa olevia multa- ym. säkkejä. Totesin kyllä että tossa lukee että kameravalvonta, mutta... no, ei kai siinä oo mitään rikollista että pentu saa käydä katsomassa kamppeita? :D Mä pysyin korostetun kaukana (=liinan mitan päässä), piski haisteli yksinään. Ei kai se kovin varkaudelta näyttäny. :D

Sit sillä jäi vähän kierrokset päälle ja sain muistuttaa, että ison tien varralle ei voi poukkoilla miten sattuu. Ja kun remmi on lyhyellä, on turha yrittää sinkoilla... otin myös samalla kuurin sitä, että mene samalta puolelta mistä remmikin. Ei tarvinnu enää ku näyttää kädellä kiepsahduksen merkkiä, niin se kiersi mun selän takaa toiselle puolelle. :) Eilen siis piti vielä melkeen remmistä vetää se sieltä ympäri, ei tajunnu mitään muuten.

Luistelukentällä taas hetki ihmettelemässä. Jossain vaiheessa kyllä sanoin että jo riitti, pentu eteni aina liinan (=oli lyhyellä, ehkä 2m) mitan, pysähtyi, ja sinkosi taas eteen kun liina kiristyi kun olin siis itse jo mennyt sen ohi. Noin se kyllä kulkee, tasaisesti ei millään. Ei voi keskittyä samaan aikaan kävelemään ja tuijottamaan. :D Pennut...

Kapealla kujalla oli tulossa koirakko vastaan. Mulla namit jo vähissä tai suorastaan olemattomissa. Väistettiin tien puolelle, siis se oli sellanen kuja jossa oli vaan toisella puolella tietä jalkakäytävä. L lysähti kokoon kun oltiin kohdalla, sivusuunnassa siis tilaa välissä ehkä joku 3-4m, ja näin että kohta murisee. Reippaasti "mene", suu pysyi kiinni, piski lopetti kyyristelyn ja pisti vipinää kinttuihin, pääsin kehumaan ja heitin palkaksi taas pari kertaa namia eteenpäin tielle.

Mä vedin Lemmikkipalstoilla herneet nenään, kun ensinnäkin mut otettiin väkisin esimerkiksi "remmiräyhääminen, pakotteita vai ei?" -ketjuun, ja sitten sieltä tuli taas tutun kaavan mukaan paskaa niskaan. Siitä, että komennan koirani olemaan HILJAA jos se EPÄVARMANA provosoituu rähisemään jos toinen aloittaa (tai joskus tiukassa paikassa itse). Tarkennetaan heti, että mun koira ei hauku/murise/räyhää räkä poskella roikkuen. Se sanoo bbbbrrrr, joskus niin hiljaa että epäilen kuuliko toisen koiran omistaja sitä lainkaan ja pitää mua hulluna kun sanon hiljaa! huvikseni, tai haukahtaa kerran. Tiedän että se on vain epävarma, ja tiedän senkin että mun hiljaa-käsky (se väännettiin ensin kielloksi ja sitten pakotteeksi, anteeksi??) ei sen itseluottamusta lisää. Tai tavallaan olen eri mieltä.. eikö epävarmalle koiralle ole hyväksi se, että sille näytetään mitä siltä odotetaan? Että sillä on täsmälliset ohjeet. Tee näin, asiat x ja y on ehdottomasti kiellettyjä. Että koira saa ohjaajalta palautetta jokaiseen käytökseen, ei ole sellaisia harmaita "mulla ei ole mielipidettä tosta" -alueita. Jolloin koira ei joudu itse miettimään, että onkohan tää hyvä, tai tää, tai entä tää.

Luksi vaikenee ekalla 'kiellolla'. Minusta "hiljaa" ei ole kielto sen enempää kuin vaikkapa pois-käskykään. Se on täsmällinen käsky. Musta on väärin karjua ohituksessa EI! HYI! PRKL!. Saati sit alkaa suorilta mätkiä. Mistä se koira tietää mikä meni pieleen? Ei mitä? Sen sijaan yksi täsmällinen käsky, kuten juuri tuo hiljaa, tai seuraa, katso silmiin, koske mun käteen kuonollasi... mikä tahansa minkä koira osaa. Käsky, ja jos ei tottele, palaute siitä. Se tulee asiasta ja koira tietää kans mikä meni pieleen. Mä sanon hiljaa ja mene, minusta ne on ohjeita mun epävarmalle koiralle, ja kyllä, jos se ei tottele niitä, SITTEN tulee se pakote. Ei epävarmuuttaan saa lusmuilla käskyistä.

Tietenkin jokaisen pitää tuntea koiransa ja katsoa että se on vielä ns. tässä maailmassa. Hysteerisen pelokasta koiraa ei oo mitään hyötyä komentaa, se ei tajua siitä mitään, saati muista tai pysty oppimaan. Luksi kuitenkin reagoi kertakäskyyn juuri toivotusti, joten se ei pelkää niin paljon että olisi toiminta-alueensa (onko toi sana? :D) ulkopuolella. Käsky menee jakeluun.

Sitä epävarmuutta totta kai hoidetaan koko ajan muualla. Se saa palkkaa toivotusta käytöksestä. Ideaalihan olisi, että murina- tai kyyristelykynnys ei koskaan tulisi vastaan. Kaupungissa nyt vaan tulee tilanteita, jolloin toinen koirakko tippuu kulman takaa melkeen syliin, ei ole tilaa väistää tai mitä tahansa muuta mille minä en mahda mitään. Pentu käyttäytyy ei-toivotusti. Kerron sille aina milloin en tykkää sen käytöksestä. Oli se sitten epävarmuuden, turhautumisen, innokkuuden, minkä tahansa aiheuttamaa.

Sitten seuraava pointti. Rangaistus ei ole riittävä jos käytös jatkuu kerrasta toiseen. Tai jotain. Öö, edelleen, mikä helvetin rangaistus? Olen tainnut jonkun kerran napata pennusta fyysisesti kiinni, kun se on meinannut pyörähtää kadulle sinkoillessaan. Just viimeeks eilen: kaksi koululaista kävelee vähän matkaa meidän edessä, toinen pysähtyy ja kumartuu sitomaan kengännauhojaan keskelle katua. Luksi saa arastelu-mielitekismuttenuskalla-kohtauksen ja alkaa hillua leikkiinkutsuasennossa ja sinkoilee miten sattuu, se luulee siis että kyykistynyt penska haluaa moikata sitä. Näen että vastaan tulee pyöräilijä, meidän takana kulkee lisää ihmisiä, vieressä tiellä vilkas iltapäiväruuhka. Otan remmin lyhyelle, menisin suosiolla kadun yli mutta autojen sekaan ei mahdu. Penska kyykkää edelleen ja takaa tulee lisää ihmisiä, joten meidänkin on lähestyttävä. Luksi hilluu ku mielipuoli ja olen juuri ärähtämässä ja nappaamassa sitä villoista, kun meidän takaa suhahtaa pyöräilijä. L hypähtää juuri vähän sivuun ja iskee perseensä pyörän takarenkaaseen. Pyörälle ei käy mitään, onneksi se ei kaatunut autojen sekaan :O, mutta L kiljaisee. Pyöräilijä ehtii sopertaa anteeksi ennen kun on jo ohi, mä en tyrmistykseltäni saa sanottua samaa. Hävettää. Se ohitti tilanteen huomioon ottaen aivan liian kovaa ja muutenkin jo valmiiksi ahtaassa paikassa, mutta mun vikahan se oli että piski keinahti sivulle.

Kaduttaa siis etten kajonnut siihen jo aiemmin. No, saipa rangaistuksen pyörältä. :P

Olkoon ohittaessa epävarma tai ihan mitä tahansa, mutta tollanen hillunta on vaarallista. Olen siis tainnut jonkun kerran napata sitä tukasta sen verran kiinni, ja pidellä kunnes asettuu taas.

Ja entä sitten se, että "rangaistusta" joutuu toistamaan? Monta kertaa keskivertopennulle pitää opettaa, että vieraita ei moikata kadulla? Monta kertaa pitää toistaa, että ihmisiä ei purra? Että sohvalle ei hypätä? Riippuu pennusta ja kouluttajasta. Mä en henkkoht edes tiedä mitä mieltä olen sellasesta kerrasta poikki -rangaistuksesta. Pehmeä koira voi tyytyä karjaisuun, mutta jollekin kovemmalle/vietikkäämmälle saa antaa sellasen tällin että se lähentelee eläinsuojelurikosta. Sekö on sit hienoa? Onnittelut niille jotka on tossa onnistuneet, on aika helvetin vaikea määritellä riittävän voimakas muttei kuitenkaan liian kova rangaistus.

Toisaalta jatkuva jankutuskaan ei ole hyväksi. Ei varmasti. Se syö vaan uskottavuuden. Missä kohtaa mä kuitenkaan jankutan? Reagoin pennun ei-toivottuun käytökseen -> sanallinen käsky -> pentu tottelee sitä. Missä se virhe tuli? Missä mun uskottavuus meni?

Mun pentu ei osaa edelleenkään automaattisesti pysähtyä vilkkaan kadun risteykseen odottamaan että annan luvan mennä yli. Joudun käskemään sitä odottamaan. Miten tää eroaa ohituksista? Pentu ei osaa tehdä aina oikein ilman että korjaan sen käytöstä. Sou? Mulle tää ei ole edes mikään suuri ongelma, muriskoon vaikka joka jumalan vastaantulijalle NIIN KAUAN KUN hiljenee kertakäskyllä. Jos ajatellaan pennun kannalta, niin toki olis kiva ettei sillä olis mitään tarvetta murista. Se olis onnellisempi, tasapainoisempi, tyytyväisempi, kun sillä olis turvallisempi olo. Mä en halua spekuloida tätä nyt sen enempää, syystä että (varhais)murrosikäisellä koiralla on kaikkia muitakin oikkuja. ;) Palataan asiaan kun se on aikuinen. Siihen saakka mä namitan sitä kun se menee nätisti, kiellän kun se tekee väärin, suojelen sitä niin etten päästä ketään väkisin sen luokse, ja toivon että murinat jää ajan kanssa pois.

Lemmikkipalstalaiset voi jatkaa sirkustaan, mutta tää pelle on nyt saanu tarpeekseen. Moikka.