Jumankauta, ja sehän seisoo!!

Mua on huvittanu jo aiemmin, kun taisin joskus syksyllä hehkuttaa jollekin ei-koiraihmiselle "se istui!". "Öö, mitä ihmeellistä istumisessa on, eikö jokainen koira osaakaan istua vai?" No ei kun se, että se tapahtui käskystä ja vielä niin pahassa häiriössä... :D

Nyt se siis seisoi, oooh, se seisoi! Mikä välkky eläin!

Eli treenit: 5x "sit" (sisältää vapautuksen), 5x "maa" (ei vapautusta, hmpf!), vähän säätöä namien pilkkomisen kanssa, vielä pari kertaa "maa", pieni säätötauko taas. Mietin eka onko liian vaikeeta ottaa joka asentoa yksissä treeneissä, mutta eipä kai. Nami tyrkylle, pentu tavoitteli sitä, kun nami pysähtyi pentu oli istumassa, mutta vihje "seiso!" sai sen pysähtymään seisaalleen. Yllätyin ekasta kovasti ja puhkesin vuolaisiin kehuihin namin lisäksi. Toka vielä parempi, se korjasi itse takajalat hyvään asentoon eikä vaan pysähtynyt niille sijoilleen. Kolmas edelleen niin hieno, että tungin sille kädestä loput kolme namia kerralla, hihkuin ja iloitsin ja kouraisin pöydältä vielä aika klöntin lihaa. :)

Eli näköjään mulla onkin sanallinen vihje. Ajattelin että treenaan näyttelyseisomisen vaan käsimerkille. Noo...