Mä aloin käyttää tota välitasoilla mun odottamista ja siitä hyvästä namittamista. Vuorokausi menty. Aamun ekalla oli vaan nappulaa ja piskillä oikeesti kiire ulos, eikä se meinannu edes tajuta että kädessä on sille syötävää, sain tunkea ne ihan kirjaimellisesti sen suuhun. Vähän se ehti kitisemään ja säheltämään. Selkeesti ei tiedä mitä siltä odotetaan. :/ Taidan nyt ottaa kriteeriksi että se on mun sivulla siinä välitasolla, se on aluksi vaikeempi mutta lopulta sille selkeämpi. Se tarvii jonkun hyvin yksikäsittäisen tehtävän, muuten se on levoton ja tarjoaa ylinöyränä kaikkea.

Päivän muut neljä käyntiä on menny hyvin. :)

Ulkona se on edelleen vaisu, ollaan käyty kerran korttelin ympäri, pari kertaa pikakusella ja kerran n. 20min tossa puistossa. Puhuin koko ajan äijän kanssa puhelimessa ja piski sai kyylätä kaikkea rauhassa, just sopivasti neljän ruuhka niin katseltavaa riitti. Paria juttua se pelkäsi: maassa oleva joku lumilapion palanen, ja sitten joku, ilmeisesti hajun lähde, mitä mä en edes löytänyt. Se kiersi ja karttoi jotain paikkaa, yritin etsiä mitä siinä on, mutta en tajunnu. Lumilapiota ja kaikkea muutakin pelottavaa se menee tosi hienosti katsomaan, jos mä menen edellä, tai jos annan sille hetken aikaa. Ton tunnistamattoman pelon kohteen kanssa yritin kysyä siltä että ai tää musta lumikokkare, tai toi maassa oleva kurttuine ja limainen mainoslehti, mikä sitten? Pentu sanoi että ei mikään noista, joku muu. Se jäi selvittämättä.

Aika monta lähiohitusta saatiin. Luksilla on taas sellainen "liehittelen noita" -vaihe menossa. Jos ihminen alkaakin jutella lähestyvälle ja häntää heiluttavalle pennulle, voi oletpas sinä suloinen, Luksi perääntyy ja on ihan kauhusta kankeana, se huomasi mut! No daa, tollo. :D Mä en ole sanonut sille mitään, otan vaan remmin niin lyhyelle että jos ja kun se päättää hypähtää vastaantulijan lähelle, se saa automaattisesti pakotteen.

Pentu löysi liinan mitan päässä ollessaan makkarapaketin tms ja oli ryhtymässä nuolemaan sitä. Mulla jäi lause puhelimeen kesken kun rykäisin, en tajunnut edes sanoa Luksiäläota! tai mitään, rykäisin vaan. Hyvin pentu kuitenkin ymmärsi, että se oli sille, ja sinkosi roskalta mun luokse. Se oli niin hieno luopuminen että kiljaisin puhelimeen että hetki, tipautin sen mättäälle ja kaivoin pennulle pikapikaa taskusta namin palkaksi. Aiemmin on tarvinnu olla paljon lähempänä että jättää noin sujuvasti käskystä. :)

Jotenkin se on musta muuttunut muutenkin. Kuuliainen. Tai (ihmisten maailmassa) kohtelias. Se on ehkä paras sana. Ei mitään isoa muutosta, kukaan vieras tuskin huomaisi yhtään mitään, mutta minä huomaan. Sellainen ihan vieno asenne-ero. Se kävelee remmissä tosi hienosti, ei enää huitele aina siellä liinan mitan päässä vaan ihan melkeen sivulla. Jos se jää haistelemaan jotain, ei tarvii kun olla avaamassa suutaan sanoakseen että jatketaanpa, kun se jo lähtee liikkeelle. Risteyksissä ja teiden ylityksissä se odottaa ja "kysyy" mihin suuntaan mennään. Pihalla se "kysyy" mennäänkö suoraan ovelle/kadulle vai koukataanko pihan takanurkassa olevan roskiksen kautta (ulos lähtiessä mulla usein roskis mukana, lenkiltä tullessa paskapussi). Joskus aiemmin kun olin juuri saanut raivarin sille esim. sisällä, se saattoi olla seuraavan lenkin tollainen. Nyt se on tollanen ilman mitään kurinpalautuksia. No, tapeltiinhan me taas eilen, mutta on se ehtinyt jo ihan täysin toipua siitä. Musta tuntuu että se on löytänyt "miellyttämishalunsa".

Tai sitten sitä vois kutsua vaan oppimiseksi. ;) Satamiljoonaa kertaa kun toistan pihalla "roskis" jos ollaan menossa sinne, se muistaa jo itsekin tarkistaa mihin eikä rynni vaan kadulle, kun joutuu kuitenkin kääntymään jos mennäänkin roskiksille. Tai toi mennään-juttu. Alan aina "liikehtiä levottomasti" hetkeä ennen käskyä. Otan pari askelta jos liinassa on mittaa, jos ei, tepastelen paikallani. Saatan venyttää niskaani. Huokaisen syvään. Jotain pientä, ja vasta sitten mennään, ja tarvittaessa pakote liinalla. Ei se ole tyhmä, se näkyy tajunneen että kun alan liikehtiä, sen haisteluaika alkaa olla lopussa. ;) Kiva huomata miten paljon se näköjään myös tarkkailee mua, vaikka näennäisesti onkin uppoutunut hajuunsa. Tai kaduilla, turha yrittää rynniä minnekään kun estän sen kuitenkin liinalla ja/tai pyydän odottamaan. Kantsii siis pysähtyä siihen reunalle - jos et pysähdy itse niin käsken kuitenkin.

Sisällä sitten varsinaiset treenit. 10 namia käteen, tarkotus treenata sivulle tulon asentoa niin että heitän sille namin ja itse pysyn koko ajan paikoillaan. Ekat viisi toistoa hyviä. Sitten se tulee vinottain sivulle/eteen ja tarjoaa maahan menon. No piru, en naksauttanut mutta tipautin sille namin etujalkojen väliin. Se pysyi edelleen maassa. Tipautin toisen. Kolmannen. Neljännen. Se meni sen mahan alle sen verran ettää pentu nousi, söi sen, ja palasi tarjoamaan sivulle tuloja joista vielä se vika nami. Mitä ihme toi nyt taas oli?! Yrittääkö mun koira dominoida ja päättää mitä tehdään? :D Juuei, en sanonu koko aikana sanaakaan. Ihanaa että se on itse aktiivinen ja tarjoaa, nyt sain sen maahan menon siis vaikka seisoinkin itse! Kun kerran tosiaan en sano tai vihjaa eleilläkään mitä toivon, kaipa se saa tarjota ihan mitä haluaa. Mun asia palkata tai olla palkkaamatta.

Pieni tauko, tai mä ajattelin jo lopettaa, mutta piski halusi kauheesti jatkaa. Kaivoin sitten kosketuskepin piitkästä aikaa esille. Ajattelin ottaa videolle kuinka se sujuu. Joo, sujuihan se. Piski riemastui niin ettei meinannut housuissaan pysyä. Kun vasta keräsin keppiä ja naksutinta samaan käteeni, keppi siis oli ylhäällä, piski hyppii pomppii loikkii yrittäen jo osua sinne. :D En ole liittänyt, enkä aikonutkaan liittää, tohon mitään vihjettä. Se itse keppi saa toimia vihjeenä. Ehkä joku aloitusvihje olis kuitenkin hyvä olla...

Krhm. Se metsästi keppiä ihan tosissaan, tosin vähän hakusessa tassut vs. kuono. Kuonolla se sitä aina koski, mutta sitä ennen ehti pamauttaa keppiä tassuillakin. Noin viidennen jälkeen mudin kovassa käsittelyssä kepistä sitten irtosi pää (paperimassapallo), joka sinkosi hyllyn alle. Mä repesin nauramaan, piski säntäsi sen pallon perään ja yritti kaivaa sitä hyllyn alta. En tiedä menikö se ihan saalisvietillä, juokseehan se pallojen perässä muutenkin, vai tajusiko se että tuolla se mun palkka-avain nyt menee, pakko kaivaa se takas esille jotta ämmältä saa lisää namia. :D :D :D Menin ottamaan palleron pois ennen kun piski ehkä olisi ottanut sen suuhun ja repinyt sen palasiksi. Hah.

Sitten vielä muutama toisto uudestaan, jahka sain vehkeet korjattua. Tota vauhtia pitäis vähän hillitä, nyt se tosiaan pelaa sillä niin rajusti että se menee säpäleiksi. :P :D

Rotufoorumilla oli taas mun aloittama keskustelu paikallaolosta, ja sain siellä vinkiksi vahvistaa namista luopumista. Opetan sille samalla naksusanan, tai kehusanan. Valitsin sanaksi "jep!". Sitten teimme kymmenen toistoa luopumista. Mulla kädessä maksalaatikkoa (toim. huom. huono valinta. sitä olis ollu helppo varastaa nuolemalla!). Pentu aluksi taas vähän hämillään, pitäiskö istua vai mennä maahan, tais tarjota yhden seisomisenkin. Kyllä se aika hyvin pääsi jutun juoneen kiinni. Kymmenen toiston jälkeen vielä yhdestoista maksalaatikkopurkilla, siis tyhjä muuten mutta reunoilla vähän roippeita. Se käteen, ja kun pentu lakkasi tökkimästä ja yrittämästä (ei juuri yrittänytkään, tais huiman yhden kerran nuuhkaista), annoin sen sille.