Totesin, että luopuminen ja makkaran/meetwurstileikkeen pitäminen kuonon päällä on hyvin pitkälti sama asia. Meinasin ensin, että laitan sen kuonolle paperilapun tai näkkileipää ja pidän vaan kiinni ja vapautan sitten, mutta tajusinpa lähestyä sitä luopumisen kannalta. :)

Luin just jotain artikkelia, jossa korostettiin suunnittelun tärkeyttä, joten tässä tulee:

1. Koira istuu, nami kädessä, koira ei tyrki kättä vaan vetää kuonon selvästi erilleen. Siitä heti naks ja namin antaminen.

2. Koira istuu, nami kädessä, koira ei tyrki kättä vaan vetää kuonon pois ja laittaa sen mun käden alle.

3. Koira istuu, nami sormien välissä pinsettiotteessa, koira laittaa kuonon edelleen sormien/namin alle.

4. Koira istuu, nami laskeutuu pikku hiljaa lähemmäs ja lopulta koskee sitä. Pentu luopuu siitä edelleen niin että siirtää kuonon sen alle, ei sivulle tai muuhunkaan suuntaan kauemmas. Kiinnitä huomiota kuonon liikkumattomuuteen.

5. Asetan namin sen kuonolle ja pikku hiljaa siirrän kättä pois. Huomaa valita sellainen nami, mikä ei heti kierähdä alas. :D

6. Yleistä sama makaamiseen ja orava-asennossa olemiseen.

Aloitin luonnollisesti ykkösestä, tein 3x 10 namin sarjan, ja ehkä viimeisillä viidellä sain sitä kuonoa siirtymään jo selkeesti alaspäin, ei pelkästään poispäin kädestä. :)

Otettiin myös maassa oloja, taas aika lailla kämmäilyä... kolme sarjaa: ekalla pentu lähti käden perään, mutta palasi heti maahan ennen kun ehdin sanoa mitään. Tokalla se nousi puolta sekuntia ennen kun vapautin, argh! Kolmas tais olla ainoa onnistunut, vai olikohan siinäkin joku pikku vika?

Sit vielä peruuttamista. Edelleen mä taidan naksautella sille lähinnä leikkiinkutsuasennosta. No, samapa se. :D Maan lähellä oleva käsi ohjaa sen aina makaamaan... pitäis ehkä kokeilla kosketuskepillä tai ihan vaan päin kävelemällä, josko se silleen tajuais paremmin.

Naapurissa on bileet, joten meillä on taas tehokuuri hiljaa olemista. ;)