Koko päivä koomailua, ja äsken sitten rykäistiin tunnin lenkki. 20min remmissä sinne, 20min ryteikössä ja jäällä irti juoksemista, 20min remmissä takaisin. Metsässä oli ihan pimeää ja tuntu ku olisin kännissä, kun oli ihan helvetin hankalaa kävellä, tasapaino oli ihan hukassa. :D

Mennessä ilmassa oli taas vähän pörinäaikeita, yhdestä talosta tuli pihaansa joku tyyppi, yksi auto pysähty lähelle ja paukutteli oviaan, sit vaan ihan tavallisia ihmisiä, joku bussia paikoillaan odottanut ja yksi meidän takana aika pitkään kävellyt pariskunta. Mä älysin kieltää napakasti mutta ystävällisesti heti ekasta jäykistymisestä ja liian pitkästä kyttäämisestä, ja sen jälkeen se pysyikin hiljaa. Vähän kyllä jäykisteli, just silleen että se haisteli jotain ja jossain kolahti, niin se unohti hajun ja jäi kyttäämään sitä ääntä. Muistutin vaan että me voidaan seistä tässä jos sä haluut haistella, se on koiralle sallittua puuhaa, mutta en todellakaan aio seistä odottamassa että kyttäät jotain täysin tarpeetonta, että valitsepa siitä. Nokka maahan tai jatketaan eteenpäin, piste. En tiedä miten, mutta se on tajunnu sen, ja muistutuksesta palasi nytkin hajunsa pariin. :D Kertaakaan ei tullu murinaa, hienoa! Sitä takanamme kävelevää pariskuntaa se koetti jäädä kyttäämään kans, mutta käskin vaan aina napakasti että MENE nyt. Se ei voi kävellä eteenpäin ja kytätä taakse samalla. Jos se kurkkii taakseen (tai sivulleen) niin että ajautuu mun eteen, niin mä myös ihan tylysti kävelen sen päälle. Harmi vaan että se ei kyllä oo siitä juuri moksiskaan...

Metsässä tajusin, että ei oo treenattu luoksetuloa IKUISUUTEEN. Kuukauteen? Voisko olla oikeesti? Paitsi siellä Pieksämäellä avustajan kanssa. Se on jo jotenkin niin rutinoitunut... no, pyydän mä sen luokse aina ennen kun irrotan remmin, mutta se ei ole varsinainen luoksetulo. Tajusin että aika usein mä menen sen luo ja otan vaan remmin irti enkä sano mitään. Irti ollessaan se käy välillä ilmoittautumassa ja saa joskus siitä namia. Sit kun tullaan rantaan (jäältä), se tietää jo itsekin että kohta pannaan kiinni ja tulee kärkkymään että joko. Se saa aina namin sen jälkeen, ja siksi se on niin kivaa päästä taas remmiin. Usein siis vaan kyykistyn ja otan sen kiinni sanomatta taaskaan mitään. Tai jos ollaan menty metsään autolla, en pakosti ota sitä kiinni ollenkaan siinä välissä, vaan se menee vapaana häkkiinkin. Ei sille oo tarvinnu huudella juuri mitään ohjeita. Piru nyt kun tajusin tän, niin kokeilinkin sitten kaikkea mahdollista ihan vaan kokeilemisen ilosta!

Luoksetulo. Pentu oli just lumipenkan takana kapeella polulla, ja luulen että sillä kesti hetki kun se kääntyi ympäri joutumatta rämpimään hankeen. En nähny, mutta jotain se rymysi siellä, ja meni siis sekunti-pari. Tuli laukkaa kuitenkin. Kyllä se hyppii normaalisti hangessakin, että vähän oon kyllä sitä mieltä että olis voinu vaan kääntyä nopeemmin sen hangen kautta sen sijaan että kestää kun joutuu ahtautumaan itsensä ympäri kapeella polulla...

Jäällä sitten ajattelin kokeilla "ei sinne" -käskyä. Se säntäili aika kovaa ja välillä aika kaukanakin. Mua alko jo ihan jännittää, se oli pitkään kielen päällä, mutta en meinannu uskaltaa huutaa. Olin jo päättänyt, että jos se viis veisaa tai vaan hidastaa, mä rykäisen oikeen KRÖHÖMMMMM! -karjaisun. Oltiin sit tulossa jo ihan rantaan, pentu oli käyny jo tarjoomassa että remmi kaulaan kiitos, mutta en ottanu sitä kiinni, ja se irtaantui uudestaan. Oli menossa laukkaa polkua pitkin rantaan, kun sanoin aika tuimasti EI SINNE! Se pysähtyi kuin seinään, käänty katsomaan mua ja pysyi paikoillaan. Kävelin ehkä 5m sitä kohti koko ajan lievästi kehuen ja kun oli matkaa enää pari metriä, heitin sen jalkoihin namin. Se etsi sitä vielä kun olin kohdalla ja löysi sen just silloin, ja sanoin sille samalla että sit mennään. Hienoa, täähän meni just niin ku pitikin! Tai ei sen kyllä tarttis pysähtyä, kunhan vaihtais vaan suuntaa, mutta sama se... Pitäis muistaa tehdä tota useamminkin. Tarkoitus toki on, että sitä ei tartte juuri käyttää, mutta toimii hätätilanteessa varmemmin jos sitä on joskus edes etukäteen treenattu ilman häiriötä, daa. :P

Roskan kohdalla "älä ota" juuri kun kumartui haistelemaan sitä. Jätti sen kiltisti. En tiedä oliko edes ottamassa. Sai silti namin vaihdossa.

Kotinurkilla taas leikkiä narulelulla (ei vinku). Tällä kertaa maltoin mieleni, lyhyt ja intensiivinen hetki vaan. Ehkä 20sek leikkiä, ote irtosi, keräsin lelun käteen, otin pennun sivulle, syötin kaksi namia, jatkoin leikkiä. Ehkä toiset 20sek leikkiä, pyysin irti, namipalkka, lelu pois, vielä pari namia jotka heitin sille parin metrin päähän. Vika nami kädestä ja "loppu".

Pentu löysi jonkun kokkareen. Se oli keskellä hiekkatietä ja luulin sitä eka koiran paskaksi. Hetken haistelun jälkeen L kuitenkin otti sen suuhun. Paskaa se ei ole koskaan ikinä milloinkaan meinannutkaan syödä, ja arvelin heti että ei se sitä kyllä ole. Ällötti silti enkä halunnu koskea siihen. Menin kattomaan ja pentu suosiolla tiputtikin sen. Hankeen. Yritin potkia sitä esille, ei tullu. Kaivoin sit vähän kädellä, mutta ällötti edelleen. Sain sen takas tielle, mutta en mä pimeessä nähny mitään... enkä halunnu ottaa sitä käteen. Musta se näytti eniten kävylle, ihan ku siinä olis ollu suomuja. Luksi oli vähän nolona kun mä tutkin sitä, luuli kai että se oli kiellettyä, mutta jätin sen sit kadulle, nousin ylös ja sanoin että sen kus otat vaan, ei kai se mitään vaarallista oo. Se otti sen sit takas ja kanto sitä aikansa, ja tuli sit oikeen elvistelemään lähes seuraamispaikkaan mun vasemmalle puolelle aarretta mälväten ja silmiin katsoen "kato mitä mulla on!". Mä tuhahdin että ei kuule kiinnosta, EN HALUA sitä, mutta sit alko naurattaa ihan kauheesti... se yritti niin kovasti tarjota sitä mulle jotta sais vaihdossa namia. Haha, en suostunu moiseen vaihtokauppaan. :D Aika pitkään toinen jakso kuitenkin yrittää.