Pikakusetus, pentu meni pylvään väärältä puolelta. Jäi jumittamaan, haisteli vähän maata, katsoi mua, vinkaisi kerran, istui ja tuijotti toiselle puolelle katua, haukkasi vähän lunta ja katsoi taas mua. Patistelin että koetapa nyt vaan selvittää se ihan itse. Pentu otti pari askelta oikeaan suuntaan, laski pään alas ja kääntyi taas pois. Mua alko naurattaa. Onneks oli tällä kertaa takki päällä, huokaisin kuuluvasti ja otin mukavamman asennon. Seistään sit tässä mun puolesta vaikka aamuun asti, kyllä mä jaksan. Pentu jumitti edelleen, aloin miettimään että entä jos se oikeesti ei osaakaan selvittää sitä... vaikka se oli vaan puoli kierrosta, ei tosiaan mikään paha sotku. Ennen kun ehdin analysoinnissani pidemmälle, pentu heräsi jumituksestaan ja kiersi reippaasti aivan tismalleen oikeasta paikasta. Kehaisin ja jatkoimme matkaa.

Se siis aivan tasan tarkalleen koetti tarkistaa kenen tehtävä se olikaan mennä kenen perässä selvittämään ne remmisotkut... ähähää, huonosti kävi pienelle! ;D