Hyvien naurujen lisäks sain tällä kertaa Lemmikkipalstoilta myös ihan oikean oivalluksen.

Treeni-innottomuus koskee keittiötä. Epäilen sen johtuvan siitä, että treenit on painottuneet hyvin rauhallista mielentilaa vaativiin liikkeisiin. Paikalla istuminen, maahan meno ja siellä pysyminen, namin pito kuonolla. En vahingossakaan hetsaa pentua lelulla ennen treeniä, enkä myöskään palkkaa leikillä treenin jälkeen, jotta se vire pysyy alusta loppuun matalalla. En villitse sitä edes äänellä tai nameilla. Kyllähän se maksa on ihanaa, mutta toi koira elää leikille, ei syömiselle.

Silloin kun leikitään sisällä, se on vaan leikkiä.

Ja ulkona taas kaava on leikkiä -> irroitus -> namipalkka -> käsky -> namipalkka -> ehkä toinen käsky ja namipalkka -> leikkiä -> sama alusta. Tekemisen meininki on AIVAN eri luokkaa.

En usko silti että se on pelkästään tuo. Jotenkin se sen oivaltamisen riemu on latistunut. Tänään rykäisin sille paikallaolotreeneissä. Tehtiin siis iltapäivällä niin, että heittelin sille vaan nameja kädestä sanomalla "heitetään" ja sain sen siten ihan kivaan vireeseen. Sitten oli valmiiksi ladattu kongi. Pentu tuijotti sitä, pyysin "istu" ja kun se istui, toistin "pysy". Laskin kongin maahan jalkoihini ja pentu oli jo nousemassa. En tiedä miten se ei rekisteröinyt sitä pysymiskäskyä. Sanoin sen ihan eri tavalla kun yleensä. Rykäisin, pentu palasi istumaan. Mä nostin kongin käteen ja pyysin pennun mukaani, vaihdettiin huonetta. Uusi yritys, laskin kongin, kävin antamassa pennulle kädestä maksanpalan ja vapautin kongille. Se meni hyvin.

Olisko se kuitenkin kerännyt painetta noista satunnaisista rykäisyistä, ja siitä että namin pitoa kuonolla treenatessamme olen vienyt namin pois aina jos se tavoittelee sitä? Samalla olen kuono kenkään -treeneissä alkanut nostaa kriteeriä eli jättänyt pelkät tökkäisyt huomioitta ja vaatinut kestoa. Se on siis tehnyt sitä mistä on viimeeks saanu namia ja ollu hämillään kun nyt ei enää saakaan. Olisko nää yhdessä voinu luoda tän tilanteen?

Se ei ole pitkään aikaan saanut tehdä mitään sellaista puhdasta sheippaamista missä saa tarjota enkä mä puutu mihinkään yhtään huokaamalla saati kieltämällä. Aika kaivaa pahvilaatikko esille ja ottaa "100 asiaa mitä voi tehdä pahvilaatikon kanssa" -peliä? Luulen että teen niin, mutta nyt pidetään tosiaan taukoa keittiötreeneissä. Ja mä opetan oikeesti Orsi-rotalle naksuttimen ja puran tarmoani sen kanssa. ;)

Eiköhän se kestä ne kerran viikossa olevat ohjatut pentutreenit. Pidän huolen, että sillä on sekä nälkä että ollut tylsää edellinen ilta, ja se palaa halusta tehdä jotain kivaa sunnuntaiaamuna. Palkkaan sen vauhdikkaasti ja keskitytään leikkimään. Mä en yhtään tiedä mitä siellä tarkoitus tehdä, mutta me ei ainakaan treenata 45 minuuttia paikallaan istumista namin kanssa... jos järjestely on jotenkin huono, niin pistän reippaasti oman pennun autoon vaikka ekan minuutin jälkeen, jos siltä tuntuu. Ettei vaan seisoskella siellä tylsistymässä.