Minä päästin sen lopulta irti, vaikka 'neljän ruuhkassa' oli monen monta muutakin kulkijaa. Irti kokonaan, päällä oli pelkkä panta. Käveltiin eka liinan kanssa ja totesin että tuskinpa se lähtee vaikka irroitan sen, ja niinpä sitten otin riskin. Hiihtäjää, kelkkailijaa, moottorikelkkailijaa, yksi koirakko (ihminen + kaksi koiraa, ne oli tosin fleksissä) ja kävelijöitä. Pidin etäisyyttä kuitenkin kymmeniä, kymmeniä metrejä. Tarkkailin siis muiden kulkua ja liikuin itse niin, että ei koskaan oltu ihan lähellä. Pentu katseli kyllä kovasti muita, mutta pysyi lähellä. :) Itse asiassa lähempänä kun yleensä, se ei irronnut kun ehkä 10m päähän. Saattoi auttaa asiaa, että pelattiiin sen lempparileikkiä eli naminheittoa monta kertaa. Heittelin ensin moottorikelkan jälkiä pitkin aina vuorotellen eteen ja taaksepäin, ja sit jossain vaiheessa ihan umpihankeen. Puuterilumessa lentävä nami jättää tippumiskohtaan reiän, ja pentu on oppinut jarruttamaan ennen reikää niin että lumi ei pöllyä sen päälle -> näkee helposti mihin nami putosi ja se löytyy hienosti! :D

Mentiin pieneen saareen ja poimin sieltä pari keppiä. Leikittiin jonkun aikaa "kahden lelun leikkiä". Heitin kepin, pentu säntää perään, ottaa sen suuhun, alan riehua toisen kepin kanssa. Pentu tuli aika hyvin sen ekan kepin kanssa mun lähelle ja pudotti vasta sitten, vaan kerran se tais hylätä sen heti. Houkuttelin sen toisella kepillä lähelle ja heitin sen vastakkaiseen suuntaan, ja sillä aikaa kun pentu haki sitä, kävin poimimassa itse ekan.

Se väsyi namin- ja kepinheittelyistä niin että kulki jossain vaiheessa ihan jaloissa kiinni kun ei enää tehnyt mieli juosta. :D Tunti me kaikkinensa oltiin. Palkkasin myös kontaktin pidosta ja siitä, että vaan katseli muita liikkujia. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis, tällasia lisää :) Maltillisesti kuitenkin, vapaus ja vastuu kun kulkee käsikädessä enkä halua vahingossakaan antaa sille mahdollisuutta mokata. Vaikea kuvitella että se lähtis moikkaamaan ketään, lähinnä voin kuvitella että joku kaatuva lapsi suksinensa vois kiinnostaa, tai sit saalisvietin viemänä se vois lähteä jonkun kiiturin perään. Ketään se tuskin menee muuten vaan moikkaamaan ja kerjäämään rapsutuksia.

Olen alkanut kotona jättää sille "ansoja". Ei missään tapauksessa mitään syötävää, mutta muuta sälää.. rokapapereita, yksi rottien putki ja rikkinäiset housut jotka on menossa rottien kankaiksi. Sellaista mistä ei tarvii nähdä punaista jos se oliskin ottanut ja tuhonnut ne. Pöydän kulmalle, tuolille, rottahäkin päälle. Vain kun olen vähän aikaa poissa - vessassa, suihkussa, pyykkituvassa, lähisiwassa. Tai pyyhkeen kuivumaan tuolin selkänojalle, joskus jopa yöksi. Mihinkään ei ole koskettu. En luota siihen ollenkaan niin paljon että jättäisin ruokaa, vielä pitkään aikaan jos koskaan (musta se on ylipäänsä vähän sellasta tulella leikkimistä), mutta pikku hiljaa aletaan totuttelemaan siihen että mun ei tarvii enää hullun tarkkana kerätä kaikkea mahdollisesti kiinnostavaa pois aina kun selkäni käännän, vaan pentu saa oppia hillitsemään itsensä. Lataan myös sen lenkki- tai treeninamit purnukkaan ja laitan purkin eteisen pyykkikorin päälle kun keräilen muita kamoja. Kansi toki kiinni. Pentu käy nuuhkasemassa ja tasan tietää mitä siellä on, mutta ei ole kertaakaan yrittänyt ottaa sitä. Uskon että se alkaa hahmottaa, että luvallisia on kaikki lattialla lojuvat ja sille nimenomaan pöydältä tms annetut tavarat, ja muualta ei omin luvin oteta mitään. Ei tuli mieleenkään jättää namipurkkia tohon hollille kun lähden pois kotoa, mutta oikeastaan mulle riittää se että mun läsnäollessa se antaa niiden olla. Että voin just laskea hetkeks käsistäni herkut mihin tahansa (poislukien lattia) eikä niitä oo sekunnin kuluttua varastettu.

Mitäs mun piti vielä sanoa...? Ei nyt tuu mieleen. Treenattu on, mutta aika maltillisesti, päivitän koko viikon jutut vaikka sit myöhemmin.