Lenkillä 1,5h, kotona odotti ihana katkrapu-sian jauhelija-porkkanasooseateria. Ajattelin että thedään 20 toistoa kuonon laittamista kenkään ja sitten saa ruuan. Pennulla kauhea nälkä. Aluksi vähän sähellystä, mutta sitten se sai taas juonesta kiinni ja saatiin jopa monta sekuntia kestoa. Mulla on YKSI nami jäljellä niistä etukäteen lasketuista 20:stä, kun pentu jumittaa. Käy haistamassa tiskipöydällä odottavaa kuppia, tulee takas, menee maahan, tönii kenkää ja alkaa VINKUA. Jumankauta se ei ole eläessään vinkunut treenien aikana eikä alota sitä nytkään. Mä en keksi äkkiä MITÄÄN yhtä kamalaa kuin ääntelyongelmat tottiksessa/tokossa...

Mä odotin pari sekuntia. Virhe, olis pitäny lopettaa saman tien ku ääntely alkoi. Se jumitti edelleen. Sanoin että ei sitten, nappasin kengän lattialta pois, korjasin namit pois (pöydälle) ja tyrkkäsin ruokakupin tiskipöydän reunalta kauemmas seinän viereen. Pentu oli taas hyvin järkyttynyt. Tulin koneelle. Pentu juoksee mun ja keittiön välillä. Sitten kuuluu kauheeta ryminää. Näen koneelta peilin kautta tiskipöydälle, mutta en ruokapöydälle, eli pentu yritti kiivetä ruokapöydälle namin, naksuttimen ja kengän luokse. Karjaisin niin saatanasti, pentu juoksee korvat luimussa mun luo, motkatan sille edelleen että helvetti sentään se oli sun valitas, yksi viimeinen nami olis ollut jäljellä mutta sä yritit lopettaa ennen aikojaan. Ei meillä koirat päätä koska riitti ja on aika saada loppupalkka. Sä valitsit, jälleen väärin, joten se siitä. Ja jumalauta sinne pöydälle ei kiivetä omin luvin, kun et ansaitse palkkaas niin sitä ei myöskään haeta vilpillisesti itse!

Pentu istui hetken mun jaloissa, ja kun sanoin sille vähän ajan päästä jo ihan ystävällisesti että voi voi, kärsi nyt vaan itse valintasi seuraukset, se siirtyi pedilleen ja makaa tossa nyt NIIIIN surkeana että mun on pakko katsoa muualle tai alan nauraa ääneen. Sillä on pää etutassujen välissä ja tassut lähes silmillä, niin tollanen klassinen "koira häpeää syvästi" -asento. Juuei tietenkään osaa hävetä, mutta mua naurattaa silti. :D :D :D

Ihan oikein sille, hähää!

Ajattelin että puol tuntia on sopiva väliaika, sit se saa uuden yrityksen. Toistot alkaa vaan alusta. Jos se tekee sen 20 sujuvasti putkeen, se saa kuppinsa. Jos ei, sose menee vessanpöntöstä alas (nyt se on jo oikeesti niin törkeen hajuista että vähän epäilyttää syöttää totakaan, mutta oksentakoon sen sit ulos jos tulee mahaoireita :P) ja pentu saa parin tunnin päästä säälinappulaa. Paljasta nappulaa. Ei todellakaan mitään erikoisherkkuja.

Tiedän, että pidemmän päälle ei kannata alkaa tappelemaan, se pilaa vaan sen viimeisenkin yhdessä tekemisen ilon. Ehkä pitäis pitää vähän taukoa ihan kaikissa treeneissä, myös näissä tempuissa. En tiedä tajuaako se tästä mitään, mutta mä olen niin lapsellinen että sitä ihanaa sosettaan se ei tasan nauti ellei pelata ensin mun peliä, mun haluamaa aikaa, mun säännöillä... ota tai jätä, sama se mulle. Tai ei tietenkään ole, kyllä mua vituttaa ihan helvetisti, mutta säännöt on silti mun eikä tästä oo nyt mahdollista oikoa.

Sanokaa että tää paskaikä menee pian ohi.

(Ulkona se oli ihan ok, koirat oli irti kahdessa erässä. Kerran L lähti juoksemaan kovaa hiihtäjää kohti, en tiedä oliko se menossa sen luo vai ei, tuskin. Pelästyin silti ja kiljaisin EI SINNE! Pentu vähän hidasti vauhtiaan ja käänty kattomaan taakseen, luulen että se ei tajunnu ees että puhuin sille. En tota käskyä oo kauheesti tosiaan käyttäny, kaveri ohjeisti omaa koiraansa suureen ääneen kans vähän väliä, ja juteltiin kaverin kanssa keskenämme.. epäilen siis vähän että L ei tajunnu että puhuin sille ollenkaan. :P Huusin sit iloisesti Luksii! ja se sinkosi salamana kyllä mun luokse. Luulen siis että toistaseks edelleen pahoissa paikoissa luoksetulo on sata kertaa varmempi kuin mikään pysäytys/odottamis/eisinne-käsky. Joskus voi vaan olla tilanne, että meidän välissä on tie ja sieltä tulee auto, ja koira pitää nimenomaan saada pysähtymään luoksetulon sijaan. Joo en tietenkään pidä sitä tarkoituksella irti tollasissa paikoissa, eli se on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta silti.. haluan sille siis joka tapauksessa varman pysähtymiskäskynkin. Vaan miten?)

---

Lisäys: pentu sai soseensa ja tuhisee nyt onnellisena mun jalkaa vasten. :) Vähän ne oli hitaita parissa kohtaa, mutta annoin mennä silti.