Tirautin lisää kyyneliä. Palaan siihen kohta, menkäämme aikajärjestyksessä.

Päivällä vähän pysy-treeniä. Mä luulen, että "pysy" on meidän evl:n paikallaanistumisen käsky. Olen opettanut sille lähinnä risteyksissä "odota"-vihjettä, ja siitä voisin sitten jalostaa arkipaikallaanolonkin. Sellasen pysähdy ja pysy siinä, mutta saa kääntyä, asento vapaa, ja saa vähän liikkuakin johonkin suuntaan (tulee herkästi takas päin eli mua kohti).

Otin videolle. Pitää muistaa tehdä aina ennen paikallaoloharkkaa pari toistoa luopumista, koska se tahtoo tosi herkästi kurotella vastaan kun olen ojentamassa välipalkkaa. Voisko siinä vaiheessa vielä vetää käden pois, vai sekoittaako se liikaa kun yhdistän tavallaan kaksi treeniä? Palkkaan paikallaanolosta mutta vien senkin palkan (hetkeks) veks, jos pentu himoitsee sitä liian aikaisin? Tajuaako se sit enää ollenkaan että se tuli paikallaolosta kuitenkin?

Äsken oltiin päivän ekalla "pidemmällä kuin omalla kadulla" -lenkillä. Ööö, tai kusetus sekin oli, oltiin nääs ehkä huima vartti tai 20min. Ollaan nääs menossa yöllä klo 02 parin tunnin retkelle kaverin (Vienon perhe) kanssa, ja pitää säästellä pentua. ;) Leikkiä niin että irroitin liinan pannasta ja panin sen "vinkunarupalloon" kiinni, ja pentu sai jahdata sitä. Mä nauroin ääneen, toinen oli niin tosissaan :D.Välillä myös vetoleikkiä, annoin sen voittaa kun lelu oli liinassa, ja hilasin sen sitten vaan aina takas lähelle. Ei oikeen meinannu tuoda sitä itse. Juostiin myös silleen, että pentu sai kantaa lelua ja mä juoksin liina kädessä sen rinnalla. Kovin oli polleata poikaa.

Hetken tauko, sit yritin vielä uudestaan, en oikeen tiedä mitä. Toivoin että se olis tullu itse sivulle ja olisin heittäny lelun taskusta. Olin vaan hiljaa, ja tulihan se, mutta niin vinoon että en halunnu palkata moista. Siirryin vähän, seuraavaks taas oli suora mutta sivusuunnassa väljä. Sit pyysin sen sivu-sanalla ja autoin kädellä oikeaan paikkaan, ja palkkasin siitä. Oltiin ihan lähellä kotia, ja tässä vaiheessa siis liina kiinni pennussa ja lelu irti. Yllytin pennun ottamaan lelun suuhun ja lähdin hihkuen juoksemaan, ja juostiin kadun yli kotiin saakka niin että se kantoi sitä itse. Kerran tiputti, jolloin potkaisin lelua, pentu ryntäsi perään ja otti sen uudestaan kantoon.

Pihalla vielä heitin lelua, kerran toi sen n. 2m päähän minusta ja tiputti siihen. Tiesi että mulla on nami kädessä, mutta ei sit oikeen tajunnu mitä toivon. Yritin käyttää "lelu"-vihjettä, jolla se kotona hakee aina lelun, mutta nyt se vaan meni lelulle ja katteli sieltä tyhmänä. Menin sit ottamaan sen lelun ja heitin uudestaan. Ryntäsi perään ja toi taas jonkun matkaa, mutta kun menin kehumaan, niin tiputti sen ja tuli tyhjin suin loppumatkan. Argh, envieläkään oo löytäny parasta tapaa, missä vaiheessa kannattaa kehua ettei se tiputa mutta tajuaa että palauttaminen on sikahienoa, ja sotkeako namia ollenkaan mukaan... loppuajan heittelin vaan namia. Aina kun se oli laukkaamassa takas, heitin joko heti tai vasta kun se oli melkeen mun luona. Pysähtyy tosi täpäkästi, tän kun sais joskus luoksetulon pysäytyksiin yhdistettyä kans.

No. Sitten sisälle, pentu tosi hyvässä mielentilassa, joten treenataanpa taas vähän. Purkkiin maksaa, nakkia ja frolicia. Ensin pakolliset luopumisharkat, maksanpala kuonolle. Aluksi taas heilumista, mutta en luovuttanut ennen kun sain laskettua palasen sen kuonolle. Hei kirjoitinko, että päivällä se piti dentasticksiä kuonolla sen puoli sekuntia niin että mun käsi ei koskenut mihinkään? :D Sama nyt maksalla. Toinen toisto parempi.

Sitten itse asiaan. Ajattelin ottaa maassa pysymistä. Pentu istui mun edessä, mulla oli namit kädessä ja olin polvieni päällä maassa itsekin. Mietin hetken ja pentu vaan rauhassa katseli mua (tosi hyvä hetki muutenkin, se keskittyi ja odotti ohjeita, just tollanen rauhallinen alkui pitäis aina olla niin pentu on "koottuna" :D), sitten sanoin selkeästi "MAA". Ja jumalauta, se meni maahan!!! :))))))))))) Vähän hitaasti, epäröiden, mutta meni! Ensimmäinen kerta kun se reagoi pelkkään sanalliseen vihjeeseen ja mä olin taas liikutuksen kyyneleiden partaalla!

Syötin viitisen namia, toistin jokaista antaessa "maa", vapautus ja viimeisen namin heittäminen kauemmas lattialle. Yhteensä vissiin neljä tällaista pätkää, osa on videolla. Syötin nameja pääosin ihan sekunnin välein, niin että kun se oli nielaissut yhden, käteni otti toisesta kädestä uuden ja vei sen pennulle. Pari kertaa pidin tietoisesti pienen tauon käden liikkeessä. Ja nyt muistin myös itse keskittyä siihen, että namit menee sen suuhun, eikä tipu minne sattuu, jolloin pentu nousisi poimimaan niitä. Kerrassaan loistava treeni!

Nää on taas niitä hetkiä minkä takia mulla on koira. Kaikki öiset oksennuksen ja ripulipaskojen siivoamiset, korvattomat paskiaismurkkupäivät, tuhot, ärsyttävyydet, stressit, rahanmenot, huolet, vaivat, ihan kaikki katoaa! Mun elämässä on harvoja asioita jotka tuottaa mulle yhtä suurta tyydytystä kuin se, että MINÄ olen onnistunut opettamaan MINUN KOIRALLE jotain. Ne pienet ja jonkun konkarin  mielestä ihan mitättömätkin onnistumisen hetket, ne on niitä minkä takia mulla on koira. Minkä takia mä elän.

Oi autuutta.