Kylässä kaverilla ensin pari tuntia kauheeta säätöä. Kaverin vanhempi koira oli ihanan kärsivällinen ja suorastaan esimerkillisen kiltti aikuinen. Mutta nää kaksi epävarmaa teinikoiraa = vieras haukkuu ja Luksi on ihan oikesti kauhuissaan. Vähän paha mieli kun en voinut "suojella" sitä, sai se kyllä tulla mun jalkoihin, mutta toinen ei meinannu lopettaa rähinää millään. Välillä kun toinen oli hetken hiljaa ja olis tullu haistamaan, Luksi irvisti sille todella tosissaan ja rähähti takas. Aika surkeeta katsella, kun kumpikin pelkää toisiaan yhtä paljon, ja kun toinen vaan olis hetken hiljaa niin L vapautuis ja ne vois haistella ja huomata että kas ei toi syökään mua. Onneksi tilanne pikkuhiljaa rauhoittui ja illalla pennut leikki jo pihalla ihan täyttä päätä, ei meinanneet tulla edes sisään pirulaiset! Aamulla ne olis kans paininu vaikka miten kauan, sain tosissaan patistella että kukkuu Luksonen, me oltais nyt lähdössä, tuuksää mukaan vai jäätkö tänne. :D Toivottavasti L:lle ei ny jääny mitään traumoja tosta, tajuaahan se itsekin että ei se niin paha ollu ja kaikki käänty vielä hyväksi? Se vaan oli jossain vaiheessa tosi pelkoaggressiivinen, ihan häntä koipien välissä raivoisaa puolustautumista, en oo koskaan nähny sitä niin sellasena!

Viikonloppuna treenattu 10x seiso-istu-vaihtoja, 10x hiottu sivulle tulon paikkaa, 10x eteen tuloja, leikkiä namilla häiriten (luopumista) ja kolme irroitusta. Vikalla se ei tainnut kuulla koko kiitos-vihjettä, tai ei meinannut ainakaan irroittaa. Taisin toistaa sen vaan kovemmin. 30x kuonon laittamiista kenkään, osassa kenkä maassa, osassa mun polvien välissä kun istun tuolilla. Noi tuolilla tehdyt etenkin tosi hyviä! 15x maahan menoja niin että minä otin tuolin ja menin kyykkyyn sen päälle. Ekalla vihjasin vähän kädellä, loput olin täysin eleetön ja kyllä se sit älysi tarjota sitä maahan menoa kun vähän odottelin. :)

Lauantaina ajettiin kotiin ja koomattiin koko loppuilta. Väsynyttä väkeä olikin.

Sunnuntaina ekaa kertaa pulkkamäessä, äijä otti pari videota. Laitan ne erikseen. Laskettiin välillä vuorotellen ja välillä yhdessä ja pentu juoksi jokaisen laskun perässä. Laskin myös yhden pienen mäen niin että otin sen syliin, se oli pennusta huisin hauskaa. Aluksi sai varoa että pentu ei juokse pulkan alle, mutta aika hyvin se jo lopussa tajusi että pitää pysyä sivulla tai takana. Oltiin ehkä noin tunti, ja penska oli yllättäen todella raukea loppuillan. :D Pulkkaan se suhtautui tosi hienosti, ei yhtään yrittäny härkkiä sitä, ei pelänny, ei mitään. Vedettiin sitä myös rahisevalla hiekalla ja yhtä vähän sekään kummastutti. Mutta sitten kun äijä veti mua vähän matkaa kadulla, pennulla meni pasmat ihan sekaisin, se ei tienny miten päin olis ollu. :D Yllytin pennunkin ottamaan pulkan narun päässä olevasta kahvasta kiinni ja kiskomaan pulkkaa vähän matkaa, hienosti onnistui!

Se on viime aikoina alkanu kantaa roskia ja keppejäkin paljon paremmin. Olen kehunut aina vuolaasti. En tiedä saiko se alkusysäyksen sillon kun oltiin Bella-collien kanssa viime viikolla jäällä ja se kantoi niin ylpeänä keppiään, ja annoin Luksille oman kun se oli kateudesta vihreä. mallioppimista? Sen jälkeen se on musta alkanu kantaa itsekseenkin ihan eri tavalla. Kyllä se edelleen herkästi tiputtaa, mutta silti, edistystä!

Tänään oltiin n. tunti lenkillä, siitä suunnilleen vartti jäällä umpihangessa irti. En kertakaikkiaan jaksanu itse tarpoa kauemmin. Ilmaisi mulle tosi hienosti pari hiihtäjää, sit heiteltiin frolicin paloja kun löyty jonku traktorin jäljet jäältä, niin niitä pitkin. Se tajuaa "heitetään!" -vihjeen ulkonakin ja osaa aika hyvin katsoa mihin nami tippuu, ja vaikka menis umpihankeen, niin etsii sen sieltä.

Pitkästä aikaa monta ohitusta, aika hienoja. Aamulla se ehti rähistä jollekin ja mua vitutti taas niin kauheesti, mutta onneksi nyt meni tosi hyvin. Jossain vaiheessa se tarjosi "kontaktikävelyä" niin monta kertaa peräkkäin, että mun piti ihan katsomalla katsoa että onko jossain muka koira vai huijaako Luksiainen mua... :D Mutta ei, aina siellä oli oikeesti joku vieras koira, ja siitä saa kyllä palkkaa kun noin hienosti ilmaisee ne minulle. :) Olen tosi tyytyväinen tohon, ja se erottaa itsekin että hihnassa ollessaan vaan koirista kannattaa ilmoittaa (pimeällä ilmoittaa kyllä ihmisiäkin), irti sen sijaan myös ne hiihtäjät ja oikeastaan kuka tahansa tietää namia.