Ennen kouluun lähtöä laitoin tapani mukaan sille maitopurkkiin dentasticksin puolikkaan ja kongiin vähän kissan märkäruokaa + törkeen ison keksin tukkeeksi. Ajattelin että treenataan ja se saa ne sit siitä palkaks poikkeuksellisesti aiemmin kun normaalisti. Siis yleensä se saa ne kun mulla on kengät jalassa ja takki päällä, haen ne keittiöstä, annan silel ja lähden suoraan. Nyt se olis saanu ne treenin jälkeen ennen kun menisin pukemaan. Maahan menoja oli tarkoitus.

Ja tarkoitukseksi jäi. Ehkä ekat pari kolme toistoa ihan normaaleja. Palkkana oli nakkia ja nappulaa satunnaisessa järkässä, pyrin siihen että maassa olosta saa enemään nakkia ja vapautuksen jälkeinen vika lentävä nami on tylsempi nappula. No, sitten pentu oli maassa, oli saanut jo muutaman välipalkan, ja sitten se vajosi jotenkin johonkin ihme omaan maailmaansa, nousi puoliksi ja alkoi nuuhkia maata, tais raapia itseään ja venkoili siinä ihan ihmeellisesti puoli-istuvassa asennossa. Mä olin ihan yhtä jäässä, rykäisin ja murisin ja taisin murahtaa sille painostavasti "MAAA!", johon se reagoi vajoamalla joten kuten takas. Pentu oli kuitenkin jotenkin aivan haahuilemassa muissa maailmoissa, ja sitten mä tiuskaisin että ei sitten, unohda koko juttu, pakkasin namit pois, pakkasin maitopurkin ja kongin pois ja lähdin pukemaan. Tässä vaiheessa pentu heräsi koomastaan, tuli eteiseen nuolemaan mun käsiä ja tais hiffata että aamupala katosi jääkaappiin. Mä sanoin sille ihan ystävällisesti mutta tiukasti että kuule se oli sun valinta, meillä kysytään yhden kerran ja se meni sit jo. Sä valitsit väärin, joten nou aamupala, moikka!

Olin kolmisen tuntia poissa. Vähän jännitti miten se on ollut kotona, kun ei ole ollut mitään luvallista tuhottavaa. No, turha pelko, kiltistihän se oli ollut. Käytiin ulkona ja se oli jotenkin tavallista "kiltimpi" ja varmisteli koko ajan että ei rtee mitään mistä pitää huomauttaa (odotti risteyksissä, ei vetänyt vahingossakaan, ei jumittanut mihinkään). Voiko se aamuinen "rangaistus" vielä olla sen mielessä?

Ajattelin eka, että olen itse niin pahalla tuulella että ei huvita antaa sille uutta mahista, mutta mielialani parani kun se jotenkin niin selkeesti pyysi anteeksi. Joo hei, minä inhimillistän, älkää ottako tätä tosissanne. Paskat se oikeesti osaa niin ajatella, mutta siltä se tuntui, ja tulin heti paremmalle mielelle. Jos se auttaa mua, niin antakaa mun kuvitella niin. :D Siispä sisällä uusi yritys, tällä kertaa nameina munuaista ja nappulaa. Oli jo paljon parempia ja ainakin sen huomio pysyi minussa! :)

Yks juttu mihin pitää varmaan alkaa jo kiinnittää huomiota: kun olen heittänyt sille vikan namin ja se on hakenut sen ja palaa luokse, mä pyydän maahan ennen kun se on ihan iholla. Se kääntyy aina niin että se on aika kohtisuorassa mua vastaan. Ei jää vinoon eikä jää kovin kauas. En tiedä miten siitä pääsee eroon, ja mua vituttaa tää takkuaminen taas niin kauheesti että jätän tän kyllä tauolle. Jälleen. Voikohan tokokisassa sanoa suoraan että me ei tehdä paikallaoloa? Tai jos jätänkin sen maahan menon sijaan paikallaistumiseen ja se tekee sen täydellisesti, saako siitä edes vitosen? Ehh...

Sitten otin ne aamuiset aktivointilelut valmiiksi taas hollille, ja tein 10 toistoa sivulla oloa ja sinne tuloa. Nameja siis reilu parikymmentä, aina eka siitä kun haki paikan mun liikkumisen jälkeen, ja vaihdellen joko heti askel eteenpäin tai muutaman namin syöminen sivulla. Tän se teki oikein hyvin, ja ne oli pääosin tosi suoriakin, joten saipa ne aktivointilelut sitten nyt.

Luulen että tää on nyt jotain murkkuiän oireiluja. "Ei huvita, pidä ämmä namis". Voitais jättää noi tokojutut vähemmälle ja keskittyä temppuihin (nakin pito kuonolla, jalkojen ympäri pujottelu, vessanpöntön kannen sulkeminen, peruutus, itsensä ympäri pyörähdys, olalle hyppääminen, kenkä kuonoon, näitä kaikkia on enemmän vai vähemmän aloiteltu - paitsi tota vessanpönttöä). Sekä ihan vaan leikkiin ja hauskaan yhdessäoloon. Ulkoarkikäskyihin (luoksetulo, ei sinne, älä ota, odota). Mä kehitän ihan hullun stressin kun koira on evvvk ja sit kaikki alkaakin mennä pieleen, joten eiköhän pieni tauko tee hyvää molemmille. :P

Saa se kyllä edelleen tehdä JOTAIN ruokansa eteen. Vaikka niitä temppuja. Tai sitten alan systemaattisesti kasvattaa paikallaoloaikaa ennen kun vapautan sen kupille. Nyt se on ollut max ehkä 5 sekuntia, ja olen peruuttanut jo niin paljon että pentu on selvästi lähempänä kuppia kuin minä (=kova luotto siihen että se ei varasta, tai luopuu siitä ainakin rykäisyllä, koska en ehtisi enää nostamaan kuppia pois ennen kun pentu pääsisi sinne).

Jos se koettaa varastaa ennen lupaa, olenko liian tyly jos heti ekasta mokasta vien kupin pois ja uusi yritys joskus puolen tunnin kuluttua? Musta tuntuu että mun on vaikea hahmottaa joitain asioita, välillä tuntuu että katson liikaa läpi sormien ja välillä taas että olen tarpeettoman ankara ja kerrasta poikki -tyylinen. Toisaalta sille on jo hyvin selvä toi paikalla istumisen idea, niin eikö oo ihan ansaittu rangaistus että jos varastaa ilman lupaa, kuppi menetettiin sillä? Heti ekasta kerrasta.