Päätin, että käytän kontaktikävely/seuraamisharkoissa "hyvä, hieeeno" -kehun sijaan pennun tuntemaa sanaa "jep" = nami tulossa. Siispä pieni kertaus. Mussutin itse juustoa, ja pilkoin siitä ensin 20kpl vähän isompia muruja ja sitten ainakin saman verran ihan minimaalisia paloja. Istumaan tuolille, kun pentu katsoi mua, "jep" ja namin heitto. Heittelin nameja tarkoituksella eri puolella huonetta ja yritin olla kovin kannustava muutenkin, jotta saisin pentuun vauhtia ja fiilistä. Kriteerinä oli aina vaan se, että se nostaa katseensa maasta ja katsoo jotakuinkin mun suuntaan (jotta näkee mihin seuraava lentää).

Vikoilla odotin että pentu tulee katsomisen lisäksi vähän lähemmäs, ja ihan vihoviimeisellä halusin, että pentu tulee luoksetulon loppuasentoon asti. Se jäi n. metrin päähän istumaan, heilutti häntää, meni maahan, jostain ystävällisesti kehuin mutta totesin että ei kiitos sitä, ja taputin kädellä vähän jalkojani. Tajusi heti tulla siihen, sai "jep"in ja vikan namin. Kun oli syöny sen ja katsahti muhun, "heitetäään!" ja viskasin ne pienet muruset etsittäväksi.

Se maahanmenon tarjoaminen tuli todella ripeesti ja sikäli kun nyt näin, musta pentu ei vaikuttanut mitenkään ahdistuneelta. Enemmänkin sellanen "ah, haaste mulle, hauskaa!" -fiilis. Toivottavasti en toiveajattele... pidetään nyt taukoa silti edelleen, ajattelin alustavasti että huhtikuuhun saakka. Namin heittelemistä en laske varsinaiseksi treeniksi, vaikka siinäkin koiralta odotetaan että se katsoo minuun. ;) Sekin lähinnä käytännön vuoksi, sen on tarkoitus muistuttaa että jep=nami tulee, eikä olla mikään nenänkäyttöharkka niin että aikaa turhaantuu siihen että koira etsii jonnekin salaa heitettyä namusta.

---

Ai niin, eilen Turon luota kotiin palatessa avasin autohäkin, laitoin remmin kiinni, astuin kauemmas ja odotin hetken. Pentu katseli mua rauhassa. Vedin sitä kevyesti remmillä ulospäin, ei tullut! Sen sijaan että olisin tyytynyt kehumaan ja antanut luvan tulla ulos, toistin uudestaan, mutta vedin selvästi kovempaa. Ja sittenhän se lähti könyämään alas! Tokaisin että upsis ja suljin oven niin että se joutui selvästi peruuttamaan takas. Kehuin kun oli taas kunnolla häkissä, vedin vielä kevyesti ja kun istui kuin tatti paikoillaan, annoin luvan tulla.

Älä siis ahnehdi.