Mitä veikkaatte?

Kopioin rotufoorumille kirjoittamani tekstin tähän, kun en jaksa kirjoittaa uudestaankaan. Luoja, vapisen edelleen!!

---

Sydän hakkaa vieläkin... tultiin äsken iltapissalta. Olin ajatellut, että kokeillaan vähän näyttelyravia (mun yksiössä on mahdotonta juosta, joten pakko aloittaa suoraan ulkona), ja mulla oli sitä varten maksanpaloja mukana. Kaikki hyvin, talsitaan rauhassa äänettömillä kaduilla, kunnes yllättäen puiston nurkilla Luksi alkaa murista. Kohotan katseeni ja jänishän siellä seisoo n. viiden metrin päässä keskellä tietä. Mä pysähdyin ja sanoin koiralle, että joo'o, se on jänis, nou hätä, ja siinä me toljotettiin kaikki kolme toisiamme jokunen sekunti yhtä pöllähtäneinä.

Sitten jänis lähtee jolkottelemaan, Luksi tuijottaa edelleen, ja mä päätän että mennään perään. Mulla on maksaa! Kerrankin namit mukana kun niitä tarvitaan. Edetään pari metriä ja pyydän sitten pennun luokse. Tulee täysiä laukkaa. hello1 Palkkaan runsain namein ja kehuin. Jänis pysähtyy vähän matkan päähän, ja lähdetään taas kohti. Pyydän kohta pennun uudestaan luokse, tulee, suuri palkka jälleen. Tajuan ajatella, että piru kun ei ole lelua, joten teen nameista sille saaliin ja ryntään itsekin pari metriä karkuun. Sit jänis lähtee pinkomaan oikeen kovaa, pyydän pennun kolmannen kerran luokse. Tulee jälleen. Smile Mutta kun sanon että mennään, se lähtee painamaan aika kovaa kyytiä. Nenä maassa, enemmän sitä kiinnosti ne hajut kuin itse elukka? Sitten se vähän tempaisee remmin päässä ja seuraavaks tajuan että mulla on kädessä pelkkä veltto hihna. Shocked Kiljaisen jotain, vissiin "uppista!" tai jotain mitä nyt paniikissa suustani purkautui. Pentu pysähtyy, ja minä järjen riemuvoitto kumarrun tutkimaan hihnaa enkä tajua edes yrittää antaa koiralle mitään ohjeita. Jänis kai juoksee edelleen. No, kyykistynyt minä on näköjään riittävä luoksetulosignaali, koska pentu kirmaa mun luokse. Edelleen olen niin pihalla etten tajua edes kehua sitä, otan vaan pannasta kiinni ja mutisen että pirun remmin LUKKO hajosi kahteen osaan. Mulle jäi pelkkä kanta. Siinä mä kyykkään keskellä katua, koira tuijottaa että mikä sille tuli, ja jänikset unohtui täysin. Mun järkeen ei vaan mene miten se on mahdollista, miten lukko voi revetä kahtia?! Luksi ei todellakaan kiskaissu mitenkään tolkuttoman lujaa, on se kovemmallakin volyymillä vetäny monta kertaa ennenkin.

Pujotan remmin jotenkin kikkaillen pantaan, ja kun nousen ylös, pentu koettaa lähteä jäniksen suuntaan. Sanon että ei me enää sinne mennä, ja käännytään ympäri.

Mulla on ihana, viisas, maailman paras koira. Samaa ei voi sanoa musta... mitä helvettiä mun päässä liikkui, kun ollaan keskellä katua, hiljainen hiekkatie mutta katu se on kuitenkin, edellä juoksee tuhatta ja sataa jänis jota mun koira jahtasi niin että remmi posahti, ja mä keskityn etsimään lukkoa niin että ei käy mielessäkään huolehtia mitä koira tekee?! Evil or Very Mad Jos se olis kadonnu ja kuollu sille reissulleen niin en hitto olis ikinä antanu sitä itselleni anteeksi!

Tarinan opetus: muista ottaa ne namit mukaan. Olen monta viikkoa lenkkeillyt niin, että en oo lähtiessä tarkistanu että on jotain, edes nappulaa, taskussa. Mikä mäihä, että tänään oli. Jäi kyllä näyttelytreenit pitämättä... tarinan opetus nro 2: pidä joku pieni lelu taskussa mukana, kun tiedät että seudulla kuhisee jäniksiä. Ota edes lapaset tai pipo kun lähdet lenkille, jotta voit taikoa lapasesta rätin. Jotta voit palkata elävästä saaliista luopuneen koiran korvikesaaliilla. Se on varmasti tehokkaampi kuin nami.

Saanko vielä sanoa kerran? Mä oon niin pirun ylpeä niistä sen täyskäännös-kiitolaukkaa-luo kun kutsu kävi, kaikilla kolmella kerralla, että halkean kohta! love5