Pe-la yönä taas Vienon porukan kanssa yölenkillä n. 1,5h. Hyvin mäkinen maasto, koirat veti rallia ylös ja alas kun ihmiset hitaasti lyllersi perässä. Kerran koko lauma katosi vähäksi aikaa (luokkaa 10s, ei 10min!), ja kun alettiin huutelemaan perään, vaan Luksi tuli. Ajateltiin jälkeen päin, että ne tais bongata jäniksen ja olla sen kintereillä, jos nyt ei itse itse elukan kannoilla, niin jäljillä ainakin. Palkkasin Luksin kyllä namilla, mutta jumankauta jos olisin tajunnu ajoissa että se palaa Luksiiiiii? -huhuilusta jäniksen perästä, mä olisin heittäny volttia, syöttäny sille kaikki mun eväät ja rakastanu sen kuoliaaksi.

Vieno on Luksia pari viikkoa nuorempi ja vielä toistakseksi Luksi saa kuksia. Ja sehän kuksii. Kyllä se lopettaa kun sen hätyyttää sieltä pois, siis ihmiset. Alas, riittää, rykäisy, mitä tahansa. Mutta se ponnahtaa kohta taas takas. Mä en oikeen tiedä mitä mieltä olen tosta.. periaatteessa en tykkää, tai sais se leikki olla jotain muutakin kun pelkkää toisen selässä roikkumista, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että en halua turhaan puuttua koirien väleihin. Toki jos Vieno olisi ihan häätää kärsimässä, niin ihmisten kuuluu auttaa. Mutta kun se ei juuri huomaa koko panemista ja L vaan raahautuu perässä ja tippuu sit kun V säntää jonnekin. :D :P No, kun kieltämään lähdettiin, niin sit piti kieltää koko ajan. Se nyt on vihoviimeinen juttu, että L hyppää käskystä alas, odottaa että käännän selän ja jatkaa taas... ärsyttävää sit kun saa koko ajan kytätä.

Luulen että Vieno kyllä kohta antaa sille kovaa kyytiä. Luksi kokeilee kuksia kaikkia kavereitaan, mutta jos tulee hammasta, niin hyvin nopeesti jättää kyllä rauhaan.

Autolle palatessa olin jo kerran pyytäny koiran huomion, ja kun kierrettiin auton oikealle puolelle, se lähtikin vielä penkalle pomppimaan. Karjaisin ehkä tarpeettoman lujaa että nyt takas niin ku olis jo, justhan mä sanoin että nyt lähdetään eikä silloin enää mennä minnekään.

Tänään tavattiin mudiväkeä. En nyt kylmiltään osaa sanoa mitä sukua ne on Luksille, luultavasti jotain pikkuserkkuja, kun suunnilleen kaikki maamme mudit taitaa olla enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Huomasi taas, että mudi kyllä tunnistaa toisen samanlaisen. Ei oltu siis ennen tavattu, ei ihmiset eikä koirat. Tässä pari kuvaa:

Kasperi ja Lotto

Ilona ja Luksi

Kasperi ja Luksi

Luksi. Tyhmä kuva, mutta vielä pari kuukautta sitten olisin lyöny pääni pantiksi että mun koira ei juokse täysin vapautuneesti ihmislauman läpi, vaan kyyristelee tai mieluiten kiertää kaukaa...

Koko sakki eli Kasperi, Ilona, Luksi & Lotto

Joku heitti kepin

Luksi ihastui kuollakseen, mutta Ilona sano että haha, in your dreams, ja Kasperi ja Lotto vielä nauraa sivusta! :(

Kasperin omat leikit, taustalla Luksin kosiskelut

Oi tyttöni mun, palaa mun luo, sua palvon!

Kaiken tän jälkeen kotona makaa hyvin väsynyt koiranraato. :D Ompelin eilen monta tuntia pantoja ja muita juttuja ja Luksin piti vähän väliä sovittaa. Annoin sen kyllä nukkua, mutta se piru meni itse oppimaan ja kun näki olkkarista että otan keittiössä tekeleeni käsiini, se ryntäsi paikalle. "Haluat varmaan sovittaa taas, tässä olen!" :) No, tunnustettakoon että annoin sille aluksi namia siitä kun se seisoi nätisti ja sain mallata kamoja sen päällä... tänään pitäis jatkaa ompeluksia, teen sille huskyvaljaat vetoon ja y-valjaat talutukseen (pannassa se vika että remmi kiinnittyy niin alas ja roikkuu jatkuvasti maassa). En vaan viitsi nyt ihan heti aloittaa, toi koira ei kuitenkaan malta nukkua sitten.