Vaisu päivä, onneksi koirakin oli eilisestä mudiesittelystä (?) väsyksissä ja on makoillut hyvin rauhallisena. Mulla on särkenyt päätä ja ollut kerrassaan ankea fiilis, niin ei oo paljoo mitään tehty. Aamulla 15min puistokäynti, päivällä pikapissa, illalla reilu puoli tuntia.

Päästin rotat vapaaksi, pentu oli vielä keittiössä. Mentiin toiselle puolelle ja olin laittamassa porttia eteen, kun Orsi-pirulainen livahti meidän jalkoihin. Koira kumartui haistelemaan sitä ja oli jotenkin ihmeen jäykkänä, joten rykäisin ihan vaistomaisesti. Luksi pakitti ja jätti rotan tosi nätisti, hienoa! En tiedä miten se näytti niin epäileväiseltä, mutta mulla kävi ihan mielessä että ei kai se meinaa napata Orsosta. Pitäis taas pitää niitä valvotusti yhdessä lattialla.

Leikkiä iltalenkin yhteydessä. Kaksi narulelua, lyhyt taistelu, pentu sai voittaa, jolloin kaivoin toisen esille ja pistin sen liikkeeseen. Pentu irroitti omastaan ja ryntäsi samalla tavoittelemaan mun lelua, jolloin (eleettömästi poimin maahan jääneen lelun ja kädessä olevalla) lyhyt taistelu, pennulle voitto ja taas toinen lelu kehiin. Tais mennä viisi vaihtoa yhteensä. Lopuksi "kiitos", lähes kourallinen nameja (maksanpalat alko taas elää ja piti päästä niistä eroon) vaihdossa, juoksu parin metrin päähän jätetylle kassille, "palkka!" ja purnukan avaaminen koiralle. Söi osan iltaruuastaan siis.

Ulkona myös suuntien opettelua, pari kertaa heitin sille namin palkaksi oikeaan suuntaan kääntymisestä. Pikku pätkä lähellä kulkemista/kontaktikävelyä, hoin sille "nätisti", mutta toi on vähän huono sana... joku "liki" vois olla parempi, ei ainakaan tule hoettua muualla.

Ihan kotinurkilla vielä lopuksi ex-tempore-sivulle tuloja, mutta nää oli taas sarjaa olis kannattanu jättää väliin... yks nami tippu ja pentu kumartui noukkimaan sen. Sit näin että takaa lähestyy joku kyttyrämummo ja mulla meni pasmat ihan sekaisin, joten ihme sähellystä. Pentu oli intona eikä huomannu esmes mummoa ollenkaan, se tais olla niin onnessaan kun vihdoin hää sai tehdä Jotain Tärkeää. :)

Kotona iltaruoka. Ajattelin, että hyppyytän pennun patjakuutiolle (normaalisti hyppää kun vaan taputtaa patjaa, lisäks käytän "hop" ja "hyppää" -sanoja) ja käsken odottaa siinä tavallisen lattiallaistumisen sijaan. Jotain vaihtelua välillä, varmaan kivaa pennullekin! Vaan silläpä meni pasmat aivan sekaisin. :D Patja on normaalisti "pystyssä" niin että pentu ei pääse sinne, joten kaadoin sen eka sallittu-asentoon. Mulla oli kuppi toisessa kädessä. L meni lattialle vakio-odotuskohtaansa. Vinkkasin patjalle, L nosti etujalat siihen, nuuhki kuppia, peruutti, istui lattialle, pyöri mun ympärillä, alkoi vinkua... taputin vaan patjaa ja kannustin "hop!" ja "hyppää nyt! :D". Vaan ei, pentu oli ihan pihalla. Se on niin kauan joutunu istumaan saadakseen kupin, ja jotenkin nyt nää soti niin toisiaan vastaan. Kupin kanssa kuuluu istua lattialle ja patjalle hypitään kyllä mielellään, mutta ei tässä tilanteessa. Nousin hetkeks kumarasta pystyyn miettimään, juttelin koiralle että nyt en kyllä anna tätä sapuskaa ellen saa sua tonne patjalle kun kerran alotin yrittämään. Tää parin sekunnin tuumaustauko tais tehdä hyvää, koska sen jälkeen pyytäessäni sain pennun patjalle asti (etujalat nousi kyllä siihen vaikka miten monta kertaa). Iloiset kehut ja käsky "pysy". Otin askeleen pois päin, jolloin pentu hyppäsi alas, oli menossa taas siihen kohtaan missä se aina odottaa kuppiansa. Totesin vaan että uppista (luulen että mun ääni pysyi ihan normaalina, kovin pettynyt saati vihainen en ainakaan ollut!) ja osoitin takaisin patjalle, jolloin pentu heti hyppäsi sinne. Isot sanalliset kehut, uudestaan ystävällinen käsky "pysy", ja tällä kertaa piski istui patjalla niin kauan että sain kupin vietyä n. metrin päähän, noustua pystyyn ja odotettua pari sekuntia. "Ok" ja hurtta loikkasi ahmimaan ihanaa liha-riisi-pinaatti-hernemaissipaprika-öljymössöään.

Eli, pointti: se osaa paljon asioita, mutta ne on hyvin tilannesidonnaisia eikä se oikeasti osaakaan. Se ei ole siis yleistänyt. Tiedän että se osaa hypätä sinne kuutiolle kun sitä taputtaa, ja tiedän myös että se halusi tosi kovasti saada kuppinsa koska sillä oli hirvee nälkä ja ruoka oli tosi herkullista. Siinä oli vaan niin suuri ristiriita, jolloin pentu noudatti aiemmin oppimaansa kaavaa ennemmin kun kuunteli MITÄ mä pyydän. Mun mielestä tää on tärkeä huomio, ja luulen että ruokintatilanne on aika hyvä kohta just testata osaako se todella käskysanat vai onko se vaan yhdistänyt ne tiettyihin tilanteisiin. En aio tehdä tästä mitään sirkusta, sanotaanko että se saa vaikka 4/5 ruuista ihan normaalisti, mutta joka viidennellä voisin keksiä jotain tollasta tosi poikkeavaa. Käsketään pois, pyydetään hakemaan lelu, hyppyytetään eri puolilla huonetta olevalle patjalle odottamaan, laitetaankin pentu olkkarin sijaan ensin eteiseen ja sitten vielä kauemmas eli keittiöön odottamaan... luulen että tota paikalla odottamista varsinkin kannattaa alkaa nyt vaihdella. Se on 7kk ikään asti istunut aina siihen samaan kohtaan parin metrin päästä kupista, mutta nyt alan kiinnittää huomiota siihen että se on välillä eri kohdassa. Jos nousee, välinpitämätön "hups" ja pentu takas paikoilleen. Luulen että se tajuaa jutun juonen hyvin nopeasti, ja tosiaan olen satavarma että mun ei tarvii suuttua sille nousemisesta yhtään sen enempää. Se kyllä ymmärtää tostakin, että nyt ei menny ihan nappiin.

Tää taitaa olla osa meidän ongelmaa.. MUN ongelmaa. Mä olevinaan treenaan paikallaoloa ruokinnan yhteydessä, mutta oikeasti teen kuukaudesta toiseen tismalleen saman kaavan mukaan, ja koira tekee vaan sitä tuttua kaavaa sen kummemmin mua kuuntelematta. :P Miksi helkkarissa en o oaiemmin tajunnu vaikeuttaa tai edes muuttaa sitä vähän?! No, olen mä sentään päässy siitä että vapautan sen heti kun oon laskenu kupin alas, siihen että saatan astua pari askelta kupista poispäin ja/tai antaa sen odottaa max n. viisi sekuntia. Mutta se paikka tosiaan. "Pysy" ja ruokakuppi kädessä on varmaan pennun mielestä "istu siihen tiettyyn samaan kohtaan ruokintapaikan lähelle", kun mä haluan että "pysy" on joka tilanteessa perse alas siihen missä olet ja pysy siinä teen mä mitä tahansa.

Hmpf.