Ja mysteeri jatkuu. Hurtta on ollut aivan täysin oireeton ton videokohtauksen jälkeen. Eli se sai eilen yskäkohtaukset n. 16.30 ja 19.50, ja sen jälkeen ei ole kuulunut pihahdustakaan suusta, kurkusta, nenästä tai koko pääpuolesta ylipäänsä. :D Kai nyt kennelyskä on vähän pitempi kuin kaksi yskänpuuskaa?!

Olin joka tapauksessa koulutuskurssilla tänään vaan yksin, tai pentu oli kyllä autossa mukana. Autot sai ihan kentän viereen ja taktikoin parkkeeraamisen niin että hurde näki ikkunasta aika hyvin mitä tehtiin. Ensin käytiin teoriaa, sitten jokainen (meitä oli vissiin . 10) koirakko leikki kentällä niin, että loput koirat oli autossa, ihmiset siellä reunalla, kouluttaja, omistaja ja koira keskellä. Eli muut ihmiset niin kauas että ne ei ole kovin kummoinen häiriö, mutta sen verran lähelle että kuuli mitä kouluttaja neuvoo muillekin. Kun kaikki oli leikkineet kerran, analysoitiin niitä, keskusteltiin mieleen heränneistä ajatuksista ja otettiin sama uudestaan. Oikeastaan lähes kaikille muutettiin kaavaa niin, että tehtiin samalla luoksetulo, ts. apuohjaaja piti koiraa kun omistaja juoksi lelun kanssa härnäten pois, ja koira päästettiin perään. Riippuen vähän siitä kuinka kiinnostunut koira oli lelusta ja ohjaajasta, tarkoitus oli että se ampuu kuin tykin suusta jahka pääsee irti.

Muutamia ajatuksia, jotka jäi mieleen:

-lelu on "aarre". se ei loju lattialla aina saatavilla. (pennulla ja miksei aikuisellakin saa kyllä olla luita ja leluja lattialla, mutta The Lelu on erikseen ja esillä vain silloin kun sitä käytetäänkin)
-The Lelu on omistajan. omistaja lainaa lelua hyvää hyvyyttään välillä koiralleen, JOS koira on sen ensin ansainnut.
-koira ansaitsee lelun sillä, että se vetää kunnolla ja tiukalla puruotteella (ei roiku muodon vuoksi vaillinaisella otteella) tai saalistaa liikkuvaa lelua tosissaan. lelu pidetään koko ajan 'tuntumalla'; kun koira vetää hyvin, omistaja myötää ja antaa sen ikään kuin vähän voittaa. vertaa vaikka köydenvetoon, koira saa lelua enemmän puolellensa. jos koira yhtään höllää otettaan, lelu karkaa sen suusta saman tien. aarteita ei käsitellä löperösti.
-kun koira vetää todella hienosti, se ansaitsee aarteen hetkeksi itselleen. se on aarre, ja sitä kohdellaan sen mukaisesti, eli missään tapauksessa ei tiputeta ja jätetä itsekseen lojumaan. omistaja pahastuu moisesta niin, että varastaa lelun saman tien itselleen, kun koira ei sitä kerran osaa säilyttää arvonsa mukaisesti. lelua ei tarvii kuitenkaan laittaa taskuun tai lopettaa, vaan päin vastoin koiraa voi härnätä sillä "lällällää, kato mitä menetit, etpäs enää saakaan" -tyyliin. kun se taas taistelee täysillä, se voi saada uuden yrityksen (voiton).
-leikki tapahtuu koiran ehdoilla mutta omistajan johdolla. tää oli musta aika hyvä virke, kun se vielä selitettiin ja perusteltiin. :)
-erityisesti jos koira on yhtään vaisu eikä meinaa kiinnostua lelusta, sitä kannattaa härnätä niin että omistajalla on kaksistaan lelun kanssa sikahauskaa ja koiraa ei huolita mukaan.
-keskity kehumaan oikeasta, pyri välttämään kieltämistä (leikkitilanteessa, autosta karkaavaa tms koiraa saa kyllä kieltää!). koira ei leiki väärin, jos se leikkii eri tavalla kuin odotit. tai ei leiki lainkaan. kieltämällä se ei kiinnostu sen enempää. pennulla ei ole hajuakaan sinun säännöistäsi, älä edes mielessäsi suutu tai turhaudu jos se ei noudata niitä.
-leikkiminen ei ole kivaa, jos se on liian helppoa. leikkiminen ei myöskään ole kivaa, jos se on liian vaikeaa. leikkiminen ei ole kivaa, jos se tapahtuu aina tismalleen saman kaavan mukaan. ole vaihteleva ja keskity siihen mitä teet!

Mä en siis ottanut Ällää ollenkaan kentälle, mutta ehdin juttelemaan toisen kouluttajan kanssa vähän aikaa meidän tilanteesta ja kerroin että mun mielestä suurin ongelma on se, että koira ei palauta lelua mikäli se voittaa sen tai heitän sen haettavaksi. Ulkona. Kerroin että sisällä se kyllä tuo niitä mulle, pyytämällä tai ilman, heiton tai voittamisensa jälkeen, välillä jopa rasittavuuteen saakka. ;)

Yllättäen kumpikin kouluttaja oli sitä mieltä, että L ei arvosta lelua tarpeeksi ja on saanu sen liian helpolla. Mä olen ensin ihan pihalla ja vänkäsin vähän vastaankin, että enpä tiedä. Niin ne vaan perusteli, että koska se säntää heitetyn perään ja ehkä vähän ravistaa sitä ja sitten jättää sen, tai jos voittaa niin pudottaa sen aika pian, se ei pidä sitä tarpeeks kiinnostavana että haluais ottaa sen talteen. Että aarteita ei jätetä lojumaan. Se ei ole aarre. Suosittelivat laittamaan lelun naruun/liinaan. Sillä saa sekä sen että kun koira tiputtaa lelun, se alkaakin uudestaan sätkiä ja säntää karkuun, niin kuin elävä saalis -> koira kiinnostuu uudelleen. Toisekseen voin tehdä niin, että saan liinan avulla siepattua lelun näppärästi itselleni. "Kun sä et kerran pidä sitä niin korkeessa arvossa kun pitäisi, mä otan sen itselleni parempaan säilöön, pyh!".

Kotimatkalla mietin tota, ja siinä voi olla ihan vinha perä. Luksi oli hirveän häiriöherkkä ulkoleikeissä, ja mä tein helppoa, innostavaa ja tosi lyhyttä leikkiä -> annoin sen saada lelun suuhun kun saalisti sitä sekunnin. Olen varmaan onnistunut jämähtämään tässäkin paiikoilleen junnaamiseen! :P Nyt se leikkii oikein hienosti koirakoulun luoksetulokujassa toiset vierellä ja yksi ohi viuhtoen. Se ei ole enää kovin häiriöherkkä. Ja mä teen silti edelleen tosi "helppoa" leikkiä. Silkasta tottumuksesta.

Eli, nyt se koira tekemään selkeesti enemmän töitä ennen kuin se saa
a) lelun edes kiinni
b) lelun revittyä irti mun otteesta

---

Käytiin n. 30min lenkillä sen jälkeen. Kurainen hiekkatie, Luksi-neiti inhosi kuralätäköitä. Treenasin reunaan-käskyä (ihan tarpeellisissa kohdissa vaan, autoja viuhtoi aika paljon ohi). Ekalla napakka pakote hihnalla, kun mitään reaktiota ei tullut ja auto lähestyi. En ole ihan varma osaako koira vielä kunnolla ko. käskyä, joten pakote olis voinu olla vähän nätimpikin.. mutta meni ainakin kerralla perille! Sen jälkeen se teki hienot reunaan menot melkeen kymmenen kertaa, pelkästä sanallisesta käskystä siis. Ja jokusen kerran itsestäänkin auton lähestyessä ennen kuin ehdin käskeä. :D

Olisin kävelly vielä pidemmälle, mutta L alkoi olla ihan perässä vedettävää mallia. Ihme juttu. Käännyttiin sit takas. Koira tuli kerran vahingossa :P itse sivulle ja katsoi mua, jonka nappasin sanomalla "jep" ja kaivoin namin. Sit alko kuulua lasten kiljuntaa ja se siitä, ei tosiaan tullu uutta kontaktia. Pyytämään en kyllä ruvennu.

Autolla palatessa tein sen "aamuruuan" (kello oli 14.30...) valmiiksi kuppiin, laskin kupin maahan auton viereen ja estin pentua menemästä sinne. Ajattelin että treenataan n. 10 namin verran kontaktikävelyä ja sitten juostaan "palkka!"-vihjeellä kupille. Vaihdoin pennun liinan tilanne lyhyen remmin. Ihan hyvä suunnitelma, mutta paikka oli huono.. kupilta poispäin kävely meni hyvin, se tarjosi kontaktia muistaakseni parin askeleen jälkeen itse. Merkkaus "jep", pysähdyn ja namin kaivuu vas taskusta, namin anto vas kädellä, vas käsi alas normaalisti heilumaan ja itse liikkeelle. Edelleen niin, että joskus "jep" heti kun namin syönniltä kohotti katseensa muhun, ja joskus muutaman askeleen kävely.

No, oltiin tehty ehkä 5-6 namin verran, kun ajattelin että käännytään ja tehdään sama takas. Sitten alko tulla niitä autoja, oli tarkotus tehdä käännös "kontaktissa" mutta piti väistää penkkaan asti isoa autoa... siinä meni sit pasmat sekaisin sekä multa että koiralta. Kun autot oli menny, lähdin kävelemään, pentu ryntäsi koko hihnan mitan eteenpäin kun näki kupin. Pysähdyin ja annoin sen saada tällin hihnan loppuessa, jolloin se palasi itse mun sivulle. :O Tästä olen aika yllättynyt! Alkaako se jo yhdistää kontaktikävelyä ja sivulla oloa? Tuli meinaan todella tiiviisti ja tismalleen oikeaan paikkaan, enkä mä edes tajunnut lähteä liikkeelle. Tarkoitus kun oli treenata kontaktikävelyä, ei sivulle tuloja. ;) Merkkasin sivulle tulon kuitenkin "jep" ja kaivamalla namin. Sit liikkeelle, pentu ryntäsi taas koko remmin mitan, pysähdyin, sai tällin, palasi sivulle, jep, nami, liikkeelle... kolmannen sivulle palaamisen jälkeen en enää edes yrittänyt, vaan sanoin "palkka!" ja juostiin sinne kupille.

Liian vaikeaa se kuppiin päin käveleminen.

Joko valmiiksi ladattu kuppi autoon sisälle, auton katolle tms vähän syrjempään, että pentu "unohtaa" sen, tai sitten niin että kuppi on kauempana ja kävellään sen suunnassa, ei sitä kohti.

Siis nyt tein näin:

K <--------------->

 

Ja jatkossa jotenkin näin:

<--------------->

 

           K

 

Tajusko kukaan? :D En jaksa avata painttia ja piirtää sillä.

Sitten kun mietin meidän leikkimistä... se on 99% pimeällä, joskus ihan yömyöhillä, tossa lähikentällä. Pitäis kokeilla noiden saatujen ohjeiden lisäks joskus leikkiä päivänvalossa, niin murkkupellellä ei olis niin kauheeta stressiä ympäristön kyttäämisestä. En kyllä tiedä liittyykö se mitenkään siihen, että pentu ei tyrkytä lelua uudestaan, vaan laskee sen ja alkaa kyttäillä ympäristöä.

Ilmeisesti se kahden tunnin autossa katsominen uuvutti sen aivan totaalisesti, kun se oli lenkillä niin vaisu ja nyt sammu heti kun kotiin päästiin. Vaikka mä välillä katsoin ja autosta ei näkyny mitään koiran osia = se oli makuulla häkissään. Jännä juttu.

Jos ei se huomiseen mennessä oireile yhtään, niin sovittiin että me osallistutaan sit kanssa.

---

Lisäys vielä, oli muuten tosi mukavat ja osaavat kouluttajat! :) En mä niidenkään kanssa ihan kaikesta ollu samaa mieltä, ja pari juttua tuntu vähän öööööh, mutta sata kertaa paremmat ja ns. tehokkaammat kuin noutajayhdistyksen pentukurssilla (se mikä oli sunnuntaisin ja nykyään keskiviikkoisin). oli muuten ainakin yks sieltä tuttu koirakko täälläkin, piirit ne on pienet mikkelissä...