Hampaiden katsominen, pyysin Luksin istumaan kun se oli teemana, ja sanoin hampaat-vihjeen. Hienosti pysyi ja antoi kouluttajan katsoa, olin ylpeä :).

Koiran vaihtaminen. Mä sain noutajan ja Luksi meni sen isännälle. Tarkoitus oli aluksi vaan saada vieras koira kontaktiin, ja sitten tehdä sivulle tuloja ja kontaktikävelyä. Noutaja sylki mun frolicit ja maksanpalat suustaan, joten tyydyin vaan kehumaan ja villitsemään sitä taputuksin. Hurja ero, se koira oli ihan "ihanaa, mäkin rakastan sua, oooh!" -fiiliksissä minun, ventovieraan, kehuista ja taputteluista. Luksi ei koskaan välitä mun saati jonkun vieraan kehuista edes murto-osaa tosta... meillä meni ihan hyvin, mutta sen mitä ehdin seuraamaan muita, niin Luksi kiljui ja tempoi mun luokse. Mammalla on sikahauskaa jonkun muun kanssa, aika härskiä, ja mun pitäis muka tehdä jonkun äijän kaa, never ever! Kyllä se sai sen pari kertaa vilkaisemaan itseään ja vissiin sivullekin, mutta Luksia kyllä eniten kiinnosti mun puuhat. Tavallaan ihan hyväkin?

Harjoituksen pointti oli se, että vieraan koiran kanssa ohjaaja saa tehdä paljon enemmän töitä, kun omaltaan saa sen kontaktin aina paljon helpommin. Kuulemma pitäis laittaa itsensä likoon samalla tavalla omansakin kanssa. Olen aika samaa mieltä. Moni vaan ajattelee, että kyllä sen pitää totella kun mä käsken, eikä edes yritä olla sikahauska ja kiinnostava ja kannustava. Vieraan koiran kanssa on pakko, koska hittoako se muuten sua haluis katsella pelkästään siksi että sä käsket!

Seuraamisen alkeita, "kontaktikävelyä". Kouluttaja halusi, että otetaan koira sivulle, remmi lyhyelle, lähdetään liikkeelle, pidetään kädet normaalisti roikkumassa alhaalla, odotetaan että koira sekä kävelee että vilkaisee ihmistä kasvoihin, jolloin kehusana/naksusana, pysähdys ja nami kaivetaan taskusta. Mun oli vaikea hahmottaa tota kaavaa, tein pitkään aluksi väärin.. tai eri tavalla. Syötin sitä pysähtymättä ja käsi jäi namitaskuun ja ties mitä. Musta toi tuntui aluksi aivan järjettömältä, melkeen aloin vänkäämään että mä haluan opettaa imuttamalla, mutta sitten totesin että piru sitä vartenhan tänne on tultu että saadaan toisen näkemys ja uusia vaihtoehtoja! :D

Pinnistelin siis että sain tehtyä kouluttajan ohjeiden mukaan. Aluksi sain odottaa katsekontaktia aika pitkään, vaikka remmi oli lyhyellä niin L meni silti nenä maassa tai katseli muualle, mutta en halunnut nyppästä remmistä saati kutsua koiraa, kun odotin että se itse vilkaisee. Välittömästi "hyvä!" (eli unohdin käyttää naksusanaa "jep" :P), pysähdys, kaivetaan nami taskusta. Ja sehän alkoi toimia! Aluksi tuntui tosiaan että ei tästä mitään tule, Yksi koira oli kaivanu kivan kuopan keskelle kenttää, ja tippuneita nameja oli muutama, ja L haahuili muuten vaan omiaan... mutta loppua kohti se oikeesti alkoi tuottaa tulosta! :) Sanon "seuraa", lähden sekunnin päästä liikkeelle, koira katsoo mua, "hyvä, hieno, jee!", pysähdys, palkka. Uudestaan "seuraa" ja liikkeelle, ja koira ei edes vilkaise muualle vaan ottaa saman tien kontaktin minuun.

Oikeastaan mä luulen, että toi vois olla PALJON imuttamista parempi tapa. Namit on koko ajan taskussa, muakin käskettiin oikeen näyttää tyhjät kädet koiralle, että se todella seuraa minua eikä mun nyrkissä olevaa namusta. Ei siis tule häivyttämisongelmaa. Mulla tökki aluksi se, että käskettiin sanoa valmiin liikkeen vihje ("Seuraa!") vaikka koiralla ei ole hajuakaan mitä se meinaa, ja se, että tuntui että toi on jotenkin nurinkurista. Mutta nyt kun olen pari tuntia tässä pohtinut, niin nurinkurisuus ei ainakaan pidä ollenkaan paikkaansa. Ensin opetetaan katsekontakti eikä tässä vaiheessa koiran edistämisellä/jätättämisellä tai sivusuuntaisellla etäisyydellä ole väliä. Sitten aletaan työstää jompaa kumpaa, palkataan vaan kun koira on oikeassa kohdassa ja katsoo, ja sitten kun sekin on selkeä, otetaan mukaan vielä etäisyys toisessa suunnassa.

Luulen että kokeillaan treenata tällä tavalla. :) Tosta "seuraa" -sanan käytöstä tässä vaiheessa en vieläkään oikeen tiedä, mutta jotenkinhan sille koiralle pitäis kertoa mitä nyt tehdään?

Toi sopii meille erityisen hyvin siksi, että tajusin vasta tänään miten kiinni me ollaan noissa nameissa. Ei välttämättä ihan kirjaimellisesti lahjuksina, ja pentua voi kyllä ohjata pelkän kädenkin kanssa, mutta silti se aina tietää että nami on ihan just tulossa. No, tietäähän se tossakin että ne on taskussa ja niitä välillä saa sieltä, mutta silti. Hirveän laumaviettinen tai "miellyttämishaluinen" kun se ei ole, niin siksi luulen että imuttaen opettamalla niistä nameista on tosi vaikea päästä eroon. Nami pois -> ai sullei ole mitään, tee ämmä keskenäs. Kun alusta asti opetan ilman namia, se oppii heti että sitä ei näy saati saa tsekata etukäteen, mutta se on kyllä olemassa. :) Jotenkin se tolla tavalla tekee enemmän mulle, mun mielestä?

Lopuksi otettiin kujaluoksetulo. Meitä oli kuusi koirakkoa, joten kouluttajan sikakaunis käyttölabbis otettiin seitsemänneksi yksinään eli saatiin 3 + 3 koiraa kujaksi ja seitsemäs suoritti luoksetulon sen läpi. Suorittava koira jätettiin kouluttajan pidettäväksi, omistaa kipaisi kujan läpi toiseen päähän ja kutsui koiraa. Koiran tultua sen kanssa oli määrä leikkiä niin kauan, että kouluttaja ehtii tuomaan hihnan kujan läpi sinne toiseen päähän. Luksi roikkui lelussa niin että mulle tuli hiki, ja talutin sen lelun avulla takaisin omalle paikallemme kujaankin. ;) Sitten kiitos ja nami vaihdossa. Tässä sama juttu, tähän saakka olen ottanut namin etukäteen toiseen käteen ja pyytänyt vasta sitten. Nyt alan pyytää irti ja sitten kaivan namin taskusta, pelkästään kehun tai annan lelun takaisin. Ei niitä pirun lahjuksia etukäteen esille kun se tasan osaa jo irroittaa!!

Autossa sai aamunappulat, tilkan kissan märkäruokaa + reilun desin vettä. Tarkoituksena siis opettaa jo nyt, että loppupalkka tulee treenin jälkeen aina autossa. Pohjaa sille, että joskus hamassa tulevaisuudessa aletaan vähentämään konkreettista palkkaa kentällä, jotta saadaan kisamaisia treenejä. Voi miten kaukaiselta se nyt vaan tällä hetkellä tuntuu... :D

Kotona tiskailin ja kongit pestyni latasin ne uudestaan ja laitoin pakastumaan. Pentu makasi mun takana keittiön matolla. Siinä maksamakkaraa ja nappulaa kongiin tunkiessani päätin, että annan pennulle palan maksamakkaraa jos se pysyy makuulla niin kauan että saan sen vietyä sen suuhun. Juuei. Käännyin katsomaan sitä ja se kohosi jo istumaan, en ehtinyt ottaa koko maksamakkarasiivua pöydältä käteeni saati lähestymään. :D Käännyin takas jatkamaan omia puuhiani, ja kun näin että pentu meni uudestaan makuulle, käännyin. Taisin saada käden vietyä maksamakkaraa kohti kun pentu nousi. En sanonu mitään, jatkoin vaan omia puuhiani. Pentu ei menny enää makuulle, vaan tuli vähän lähemmäs istumaan ja katsoi vähän alta kulmain että mitä sä pelleilet. :D Jossain vaiheessa pentu meni olkkariin, ja luulin jo että se luovutti, mutta sit huomasin että se katsoo nurkan takaa ihan hämillään. Sanoin sille ystävällisesti että emmää vihanen oo, senkin pösilö. Se tuli innoissaan takas, mutta ei menny makuulle. Sain tiskattua ja kongit ladattua. Sit käännyin tiskipöydän edessä ympäri eli nojasin pöytään ja odotin vaan että koira tekee jotain. Istuu. Katsoo. Ihmettelee. Hymyilin mutta en sanonu mitään. Pentu vinkuu. En enää hymyile mutta en sano mitään. Hiljenee ja tepastelee vähän ympäriinsä, bongaa keittiön lattialla luun, ottaa sen ja tuo sitä vähän lähemmäs mua. Venyttelee ja valahtaa luun kanssa makuulle, jolloin "hyvä!" ja käsi kohti namia. Pentu nousee. Minä takas nojaamisasentoon. Pentu säätää hetken jotain ja menee taas maahan. "Hyvä" ja sain otettua namin käteen, mutta sit nousee. Tais mennä vielä ehkä viisi toistoa, joka kerralla sain namin vietyä vähän lähemmäs koiraa, aina kun nousi, vedin käden pois ja palasin takakenoasentoon nojaamaan tiskipöytää vasten. Merkkasin maahan menon aina sanallisesti ja sit aloin lähestyä namin kanssa. Lopulta se pysyi ja sain annettua sen sille.

Päätin sit ottaa vielä toisen siivun, ja sen kanssa meni paljon nopeammin. Pentu lakosi maahan ja nousi ehkä pari kertaa, lopulta pysyi tosi hyvin vaikka vähän härnäsinkin. Sit käännyin ympäri ja tein pari sekuntia jotain, ja kun katsoin taakseni, se makasi edelleen. :D Sanoin "heitetään!" ja viskasin sille pari nappulaa.

Meidän pitäis treenata niitä näyttelyjuttuja ihan oikeesti. :P Mulla olis nyt taas hirveesti virtaa seuraamiseen tolla uudella tavalla, ja noita paikalla oloja maaten tai istuen. Eilen tein iltaruuan yhteydessä niin, että ohjasin pennun n. metrin kauemmas kuin missä se yleensä odottaa ruokaansa. "Pysy". Vähän oli hämillään, mutta hyvin pysyi! :) Just jotain tollasta vaihtelevaa treeniä. Ja tosiaankin tarviiko niitä aina tehdä viisi tai kymmenen toistoa peräkkäin, eikö yksi onnistunut riitä?! Jos teen pari kertaa viikossa ja pidän huolen että ne on tosi vaihtelevia, niin tuskin siitä on haittaa?

Sain linkin paikallaolovideoon ja tää oli aika hyvä, just jotain tollasta meidänkin pitäis tehdä. Tai niin kun tein äsken keittiössä. Ei mitään käskyä, ei sen kummempaa "nyt treenataan, paree onnistua!" -alustusta. Kyllähän se nyt heti huomas että mä seuraan sen tekemisiä ja tais paineistua siitä, kun tosiaan välissä vähän vinkui, mutta silti. Samaa vois varmaan tehdä lelun kanssa. Odotan että istuu, otan lelun, jos nousee, lelu katoaa. Että saisin härnättyä sitä silläkin ja vasta "ok":lla sillä olis lupa nousta ja purra kiinni. Kannattaa varmaan ensin tehdä namin kanssa, koska se tosiaan turhautuu aika helposti ja lelun kanssa on kierrokset niin katossa muutenkin, että tulee pelkkä PIIIIIIIIPPIPIPPIPIIIIII! :P :D Lelulla vaan sais paljon vaihtelua ja jännitystä, mitä toi nyt tuntuu kovasti kaipaavan.