Iloisella mielin oltiin lähdössä pitkälle lenkille, lelu ja nakinpätkät mukana, tarkoituksena nyt kokeilla sitä kontaktikävelyä. Olin ottanu liinan sijaan lyhyen remminkin ihan sitä varten. Ei päästy montaa kymmentä metriä omaa katua eteenpäin, kun L kyykisty paskalle. Näin jo silloin että toisella puolella katua tulee meidän kanssa samaan suuntaan sakemannin. Kun kumarruin keräämään jätöksiä muovipussiin, ne oli jotakuinkin meidän kohdalla, mutta siellä toisella puolella katua siis edelleen. L tuijotti, sanoin ystävällisesti että joo näen sen ja anna olla vaan. Kyykistyin kerämään paskoja selkä sakemanniin päin ja silloin L alkoi pörisemään.

Kielsin, se hiljeni, sanoin että mennään. Näpräsin toisella kädellä paskapussia kiinni. L tempaisi ihan kunnolla jalkakäytävän poikki ja olis lähteny kadun yli sinne sakemannin suuntaan. Häntä topakasti pystyssä niskavillat pörhöllään. Mitvit?! Mun pelkuri teinikoira nyt ihan oikeesti alko isottelemaan, vai? Ja mitä helkkaria se luulee voivansa a) kiskoa hihnassa b) lähteä ylittämään katua omin lupinensa?! En hämmästykseltäni saanu tarpeeks napakkaa käskyä, ja mutisin sille vaan että ei sinne. Se palasi reunaan ja käveli hienosti sen metrin tai kaks että ehdin kehaista, meinasin kai kaivaa nakkiakin taskusta. Sitten se alko uudestaan. Jos murina oli aluksi brrr, nyt se oli BBRRR! Tiuskaisin että jumankauta riittää jo ja nyppäsin sitä vähän remmistä. Tää oli jo kolmas tähän liittyvä kielto, olis pitäny näyttää ne närhen munat jo... Hiljeni taas muutamaks sekunniks ja sit haukahti. Haukahti, kyllä, kerran. Siinä vaiheessa mulla palo pinna ihan totaalisesti, nappasin koiraa niskasta ja pyöräytin sitä niin että raapaisin sormeni samalla asvaltilla olevaan hiekkaan. En siis selälleen asti, mutta se itse kyyristeli niin matalaksi että sormi otti maahan. Murisin sille että onko jumalauta kuulossa vikaa kun ei mee perille, ja mitä helkkaria sä oikeen kuvittelet tekeväs! Pidin sitä liki maassa varmaan jonkun viisi sekunttia samalla koko ajan räyhäten, sitten napakka "mennään!" ja olemattoman lyhyellä hihnalla suoraan takas kotiin. Koira oli hyvin, hyvin nolona.. okei, ei nolona, mutta surkeana.

Koska olen niin kypsä aikuinen, paiskoin vaatteet ja muut tavarat käsistäni ja komensin koiran eteiseen, ja suljin sen portin taakse sinne. Siellä on edelleen, ollu nyt jokusen tunnin. En todellakaan kuvittele että se häpeää tai edes tajuaa koko juttua enää, mutta minä en vaan kestä sitä silmissäni. Vituttaa niin että ei oo taas tosikaan.

Pelkäävää koiraa ei kannata pyöräytellä, mutta kun mä huomasin heti aluks että nyt se kyllä uhoaa ihan muissa mielentiloissa, olis pitäny puuttua siihen heti ekan kiellon jälkeen. Se ymmärtää sen kyllä, ja kun on sanottu ensin että joo mä huomasin sen kyllä itsekin, ja sitten jo kerran kielletty ääntelemästä, sen jälkeen laitetaan tottelemaan. Ei sen tarvii saada NELJÄÄ käskyä ja vasta sitten tukkapöllyä. Jatkossa tulee heti ekan jälkeen.

Se varmaan vaikutti että itse kyykistyin ja vielä selkä vieraaseen koiraan päin. L koki että olen jotenkin puolustuskyvytön? Mutta kun eihän sillä mitään varsinaista puolustusviettiä vielä tossa iässä pitäis olla? No joka tapauksessa mä otin ihan henkkoht vittuiluna sen, että joka kerta kun kiellän, koira kohottaa ääntään vähän. Ensin hiljaista murinaa, sitten kovaa murinaa, sitten vielä kehtas haukahtaa. Juuei. Ei todellakaan vetele moinen.

Just mietin tänään, että se on ollu jonkun aikaa ihanan tasainen ja oma valoisa itsensä, ei oo ollu juuri mitään vääntöä tai muuta (murkku)vammailua. Ja eikö sitä sit heti saanu, ihan ku tilauksesta... :P