Suunnittelemani reitti menikin vaihtoon, kun siellä jylläsi monen monta metsänhoitokonetta pinoamassa tukkeja. Olin jo palaamassa kotiin, kun vittutti niin (vihaan suunnitelmien romuttumista), mutta menin sit vähän eri paikkaan. Meni plörinäks kuitenkin sikäli, että lopulta jouduin hiihtämään pelkällä tiellä. Ehkä kolme minsaa toiseen suuntaan ja kolme takas, wohoo!

Koira jäi paskalle kun tuli mäki ja sukset vei mammaa, ja piski sitten kiljui siellä kun ei päässy heti peräänkään. Onneksi malttoi toimittaa asiansa loppuun! Tosi hienosti se varoi suksia mutta ei kuitenkaan yhtään pelännyt. :) Laukalla meni käytännössä koko matkan, ja oikeastaan ihan hyvä kai että alussa oli tällanen pikainen spurtti, oppii heti että kuuluu kiitää eikä lönkytellä.

Sit panin sukset autoon ja lähdettiin rämpimään metsään jonkun tallaamaa polkua pitkin. Ajattelin, että kai se johonkin vie, tuskin pelkkään umpikujaan. Ihanat maisemat, jyrkkiä kuoppia, tuntu melkeen ku olis lapissa. :D Polku ei vaan alkanu edes kääntyä mihinkään suuntaan, ja mulla oli sovittu menoa, niin piti kääntyä ja palata samaa tietä takas. Haluan joku päivä käydä tsekkaamassa meneekö se johonkin. Rukoilkaamme että kesällä siellä menee kans polku, se olis ihan sikaihana paikka käydä lenkillä. :)

Autolla pieni pätkä leikkiä, irroitus, nami, sivulle, nami, leikkiä, irroitus, kehu, lelun heitto kauas tielle. Lähdin rauhassa kävelemään pois päin, ja koira toi lelun mua kohti ja vähän ohi. Sit yritin peruuttaa ja kannustaa sitä tuomaan sen käteen asti, mutta ei ihan, se vaan seiso lelua kohti kumartuneena ja katsoi mua. Kurottelin ottamaan lelusta otteen, leikittiin hetki, irroitus, nami, heitin pari namia etsittäväksi, autoon ja kotiin.