Puolen yön maissa kuului rapusta jumalatonta ryminää. En kiinnittäny siihen sen kummempaa huomiota saati menny kattomaan. Ajattelin vaan että joku naapuri tuli hiton kiukkuisena kotiin ja paiskoi ovia mennessään.

No. Olin menossa kusettamaan koiraa vielä 01 maissa, kun tajusin heti omalta ovelta rappuun astuessani, että nyt ei oo kaikki ok... rapussa haisi aivan hirveelle ja koira alkoi murraamaan ennen ku päästiin alas ja nähtiin että siellä retkottaa joku. Se makasi niin niskat nyrjällään, että mietin ensin mahtaako toi enää elääkään... Viereen kun pääsin niin kyllä se hengitti. Luulin että alakerran jommassa kummassa kämpässä on bileet ja se on tulossa tai menossa sieltä/sinne. Alakerran asukeilla on säännöllisesti bileitä ja välillä meno kuulostaa siltä, että tällanen sopis kuvaan valittevasti oikein hyvin...

Menin tönimään, kysyin onks kaikki ok (no ei vissiin :DDD), mistä sä tuut ja minne meet, yritin herätellä.. Sain sen avaamaan silmät ja örisemään jotain mä-alkuista, mutta en saanu siitä mitään selvää. Koira murisi edelleen 2 metriä mun takana, koetin välillä rauhoitella sitäkin. Yritin vielä aikani läimiä sitä, mutta ei, en saa mitään tolkkua. Tokaisin sille että koetapa herätä sillä aikaa kun käyn kusettaa koiran, tuun kohta takas. Oltiin ehkä vartti poissa, mulla ei ollu puhelinta mukana, olisin muuten soittanu jo kytät ja ambulanssin. Mietin että yritin vielä herätellä sitä ja jos se ei nouse, haen kännyn kotoa ja soitan. Toivoin vähän että se olis kokonaan kadonnu sillä aikaa, mutta ehei... siellähän se retkotti, oli vielä valunu takas pahan näköiseen asentoon kun just olin vähän kohentanu sitä. :P Olin katsonu ulkoa päin että naapurien autoista 2/3 on poissa ja kaikki kämpät on pimeenä, eli ei mitään bileitä todellakaan ole missään. Mitä hittoa se siis tekee meidän rapussa?! Ei ollu edes tutun näköinen äijä, mutta vannomaan en mene, en tunne mun naapureita. Kysyin onko sulla avaimia, mihin oot menossa, mutta ei tuu vastausta. Voi jeesus.

En jaksanu enää yrittää olla kiltti, joten nappasin sen pusakasta kiinni ja ravistin ihan kunnolla, jotta sain sen hereille. Tässä vaiheessa koirakin totesi että mulla on homma hanskassa ja olis tullu haistelemaan, mutta mua kuvotti enkä halunnu että L vahingossakaan koskee saati nuolee sitä. Tai jos se olis hirveen allerginen ja sais jonku kohtauksen vielä koiran kuolasta... pidin siis koiraa loitolla ja olin ku mikäkin määkivä ämmä, kun latelin sille tylysti että joko sä heräät ja nouset tai mä soitan tänne kytät hakemaan sut. Että mä en voi mennä nukkumaan niin että täällä makaa joku henkihieverissä, mä en halua löytää sua aamulla kuolleena. Haluan nähdä että oot niin tolkuissa että pääset sisään (kuvittelin nyt että se on kylässä jollain naapurilla ja tullu yksin aiemmin baarista tms) tai soitan sulle apua. No, sehän heräsi aika vikkelään, autoin sen eka istumaan ja sit pystyyn. Sitten se alko tuijottaa mua, sanaakaan se ei sano mutta tuijottaa vaan. L alko uudestaan rähisemään ja siinä vaiheessa mä tajusin, että vaikka sen vaatteet löyhkää viinallekin, se ei ehkä olekaan kännissä. Se on ottanu jotain muuta. Kohta tulee nyrkkiä tai puukkoa tai kirvestä... no, sanoin sille että mä en v*ttu jaksa koko yötä odottaa, kerää oikeesti ittes nyt tai mä soitan jonnekin. Sit se alko mongertaa että ei tarvii soittaa, kyllä hää menee. MENEE? Siinä vaiheessa tajusin, että sillä ei oo mitään tekemistä koko talossa, se on vaan tullu sisään ja ajatellu nukkua täällä. Voi jumalauta! Sanoin että joo paree varmaan alkaa mennä. Tyyppi pelkäs murisevaa koiraa ja sai vauhtia itseensä, eikä ylläri ylläri tullu mieleenkään sanoa, että toi koira pelkää sua vielä enemmän. :DDD Se sössötti vielä jotain että anteeks ny kauheesti ja patistelin vaan että mees ny siitä. Katsoin että se pani alaoven lukkoon asti, menin koiran kanssa sisälle, tsekkasin ikkunasta että käveleekö se veks. No ei. Voi jumalauta vielä! Tässä vaiheessa olin jo puhelin kädessä, soitan 112... mutta mitä mä sanoisin sinne? Heitin jonkun sekopään ulos rapusta ja nyt se sammu kai meidän pihalle? Odotin viis minsaa ja katselin uudestaan, ei näy. Sit otin taskulampun ja lähdin kattomaan eka rapun ja sit ovelta vielä pihalle, että josko se on sammunu siihen pihan puolelle... no ei onneks ollu. Mietin pitkään että pitäiskö soittaa 112 kuitenkin ja kertoa että heitin sen ulos, tulkaa hakemaan se vielä, mutta kun en enää nähny sitä missään niin en sit viittiny. Kai se oli takapihan kautta kömpiny jonnekin.

Olis pitäny alun perin vaan soittaa kun se vielä oli tallessa rapussa... piru kun luulin niin pitkään että se on menossa johonkin meidän talon asuntoon! Se kyllä käveli aivan hyvin, ei juuri horjunut, mutta jos se olis kuollu hankeen meidän talon nurkille niin en kyllä olis enää eläny itseni kanssa. :I

Näin jälkeen päin mun mielessä pyörii eniten se, miten L lukee mua ku avointa kirjaa.. noin nuorella ei mitään oikeaa puolustusviettiä vielä ole, se on pelkkää pelkoa tai epävarmuutta. Kun huomaan että rapussa on jotain outoa, murina alkaa. Kun pääsen pelästymisestä yli, L tulis kans tsekkaamaan tyypin. Kun tajuan että se saattaa olla vaarallinen ja alkaa pelottaa uudestaan, L reagoi siihenkin vaihtamalla taas murinalle. Eihän toi tavallaan ole hyvä asia, koiran pitäis siis voida luottaa minuun, mun pitäis olla se vahva ja mä en sais pelätä mitään. No, noita nyt tuskin tulee kovin usein, ja jumalalle kiitos että L reagoi! Se murina sai tyyppiin vauhtia.

Tänään on ollu ihana ilma, ajattelin että mennään pitkälle remmilenkille. Vaihteeksi tarkoituksella siis remmissä. Ja kotinurkilla kävi mielessä, että vien jumittavan ja laahustavan koiran takas, mutta päätin vielä yrittää vähän matkaa. Joo ei tule mitään. Reilu puoli tuntia jaksoin, sitten meni hermot ja komensin kipakasti että nyt helkkari sentään vauhtia, ja sen jälkeen koira laahusti ku laama mun vierellä. Ei tarvinnu sentään vetää sitä perässä, eikä se yrittänyt pysähdellä koko ajan, mutta eipä toikaan kovin nautinnollista enää kummallekaan ollut. Toin sen sit takas kotiin ja jatkoin n. tunnin vielä yksinäni. :)