L nukkui eteisessä, minä istun olkkarissa. Mun haisevat kengät lojuu lattialla ja lahkeista litimärät housut roikkuu ulko-oven kahvassa kuivumassa, ja maminen peti on paras peti. Rapussa kolahtaa alaovi ja L kimpoaa ylös ja tulee mua kohti. Käännyn katsomaan kun se on reilun metrin päässä, jolloin se pysähtyy.

minä: kyllä sä olisit voinu siellä nukkua
L: en voi! :(
m: meidän ovi on lukossa, ei se naapuri sieltä hyökkää sisään
L: en usko! pakko tulla sun jalkoihin turvaan. pliis?
m: no tuu sit
L: *kops* (kaatuu siis takas nukkumaan)

---

L syö luuta tossa vähän matkan päässä musta.

L: kurrrnbyöörhf! (luu suussa)
m: whaaat?! oksennaksää?
L: brrRÄYH! (sylkee luun ja tuijottaa ovelle, ja sit mäkin kuulen ovien kolinaa)
m: ah sitä. no mutta meillä on kyllä edelleen ovi lukossa, ei sieltä kukaan hyökkää. unohdiksää?
L: (tuo luunsa surkeena mulle)
m: juuei se naapuri tuu viemään sun luuta, sen ku syöt vaan ite
L: (menee pedilleen jatkamaan syömistä)
m: hieno! mä kyllä lupaan pelastaa sut ja sun luun jos naapuri tekeekin rynnäkön meille.
L: uhhuh!

---

Ilmeisesti hullu olen minä. Mutta mä vannon että se puhui mun kanssa! Piipaapiipaa kuuluu kai jo...