Reilu puolen tunnin remmikävely. Koira oli alkumatkasta aika villat pörhöllään ja säpsyi vähän kaikkea. Pihahduskaan se ei päästänyt, parissa pahimmassa paikassa kannustin "mene reippaasti, ei siellä mitään ole". Se auttaa edelleen, pitäis tsempata sitä enemmän aina kun menee nätisti ja varsinkin kun näen että nyt on tiukka paikka, eikä saada raivaria kun ensin olen hiljaa ja pentu ehtii murista :P. Sitten vastaan tuli mies, pimeällä puistopolulla... en saanu sanaa suustani mutta onneksi pentukin tyytyi vaan tuhahtamaan. Se tuli mun lähelle kävelemään ja kehuin siitä, kaivoin naminkin taskusta (olis vaan voinu antaa sen kohtaamisessa eikä 5 sekuntia sen jälkeen!). Sitten pentu alko tarjota kontaktikävelyä ja kerrankin joku älypääkin tajusi tarttua siihen!! Merkkasin kontaktin "jep"-sanalla, pysähdyin ja kaivoin namin taskusta. Vaihtelevasti heti kun pentu nosti katseensa muhun -> parin sekunnin odotus eli kävely. Syötin sille ehkä 10 namia, sitten sanoin "loppu". Hienosti palasi hajujen pariin. Joskus ihan pentuna olin huolissani siitä että kun kutsun sen kerran luo, se ei enää irtoa minnekään jaloista.. no joopa, sellasta ongelmaa ei TODELLAKAAN enää ole! :D :P

Vähän myöhemmin se tarjosi sitä uudestaan! Tilanne oli sellanen, että tultiin risteykseen, sanoin sille "oikea" ja "hieno!". Hoen noita risteyksissä aina kun muistan. Kehun jälkeen se tuli sivulle ja merkkasin sen taas "jep"illä, ja tällä kertaa ehkä viiden namin verran. Sitten taas "loppu" ja pentu ampaisi omiin hommiinsa.

Tänään päivällä se otti nenäliinan suuhunsa, se kävi niin nopeesti että mun "älä ota!" tuli vasta kun nessu oli jo nassussa. En sanonut edes mitenkään kovin vihaisesti, mutta pentu vähän kyyristeli silti ja tiputti sen ehkä sekunnin kuluttua. Kehuin iloisesti ja kaivoin sille namin taskusta. Äsken seurasin sitä ihan huvikseni, kun joku oli sattunut kylvämään kadun täyteen käytettyjä räkärättejä, ja L ylitti ne kaikki koskematta yhteenkään. Aika jännä, voiko se noin nopeesti hoksata tollasenkin?

Sitten ihan kotikadulla L tarjosi monta kymmentä metriä ihan sikahienoa kontaktikävelyä, mutta oikealla puolella. :( Mä en halua palkata siitä. Sanoin sille pari kertaa että ihan hyvä mutta älyäisit vaihtaa puolta, niin saisit loput nakit taskusta. No ei älynny, joten autoin niin että pysähdyin. Pentu tajusi heti kiepsahtaa mun edestä toiselle puolelle ja palkkasin sen siitä. Siinä samoissa kohdissa missä se sakemannivälikohtaus oli tiistaina (?), huomasin että tien toisella puolella tulee talosta ulos joku whippet tms ja ne tulee kadun yli meidän puolelle. Oltiin ehkä 50m päässä eikä L huomannut niitä (?). Mulla meni pasmat sekaisin enkä tienny yritänkö imuttaa L:n niin tiiviisti ettei se huomaakaan niitä, vai lopetanko suosiolla ja annan sen nimenomaan katsoa niitä ettei käy niin että mä yritän jatkaa mutta koira menettää mielenkiintonsa ja keskittymiskykynsä. Imutin sen toiselle puolelle katua (en siis treenaa kontaktikävelyä imuttamalla!), ja sitten L astui mun housujen lahkeen kuminauhakiristyssysteemin langan sisälle niin että se meni sen tassun ympärille... kompuroitiin aikamme että sain sen veks sen jalasta, siinä vaiheessa toinen koirakko jäi hetkeks kyyläämään ja katosi sitten lumipenkan taakse. L oli huomannut ne, mutta onneksi pysyi hiljaa, katsoi vaan villat pystyssä. Ja kontaktikävelyt ehti levitä ilman että mä päätin lopettaa "loppu"-vihjeellä. Haluisin alusta asti hallita sitä niin että minä päätän koska se loppuu, ei niin että koira aikansa tehtyään vaan lähtee muualle... alun se sai ja saa jatkossakin välillä päättää itse, mutta loppu on mun päätöksiä. Tavoite on tietysti lopettaa niin että koira haluis vielä lisää, eli tehdä vaan tosi lyhyttä. Kriteerinä on vasta se että koira on oikealla (eli vasemmalla ;)) puolella ja katsoo mua. Ei pakosti silmiin, jonnekin ylös riittää.

Kotona mä yritin opettaa sille tassun antamista vikoilla lenkiltä jääneillä nameilla. Kuitenkin, vaikka olen pitkään ollut sitä vastaan. :P Olen viime päivät sanonut sille "päivää" ja ottanut tassusta kiinni kun se ojentaa sitä itse, mutta nyt kun kokeilin sanoa "päivää", mitään ei tapahdu. Ei oo herneet kolahtanu. :D Oltiin keittiössä ja syötin osan nameista rotille häkin pinnojen välistä, ja se kiusas koiraa kovasti. Yritin saada sitä antamaan tassua ja nauroin koko ajan, ja koiralla oli huisin hauskaa. Se tarjosi maahan menot, seisomiset, istumiset, katsekontaktit, lelun hakemisen ja lopulta vaan hillui kun mä edelleen nauroin sille. Ja häntä heilui koko ajan. Syötin sille ne sitten lopulta peruuttamisesta, oli aika hakusessa ja vaatii melkeen fyysisen kädellä työntämisen toimiakseen.

Järjetön treenihetki, mutta pennulla alkaa vissiin olla fiilis palannut. Se on aina ihan onnesta soikeana kun tajuaa että mä meinaan tehdä sen kanssa, enkä niiden typerien rottien!

---

01:15: pentu ei ole yskinyt ollenkaan sen 19 tapahtuneen jälkeen. :)

Mulla on hiukset kahdella letillä ja pennusta ne on mahdottoman hauskoja. Selkeesti tietää että ne on ihmistä eikä niitä saa kovin retuuttaa, mutta vähän olis kiva päästä maistelemaan. Ja mä ilkiö vielä härnään sitä niillä... kohta se puree mua nenään tai jotain. Oma vika, oma vika. ;)