Banaanilaatikko (pahvilaatikko), 40x50cm, leikkasin reunoista yli puolet pois, eli korkeutta jäi 18cm. En muista itsekään tarkkaan miten paljon yritin naksutella koirani laatikkoon joskus ihan pentuna, mutta silloin oli pesuvati ja sain sen muistaakseni laittamaan etujalat sinne. Tää blogi on niin rönsyillyt että ei toivoakaan että kaivaisin viime syksyn jutun linkiksi tähän... :P

No. 15 palaa, laatikko, minä ja koira. Eka "jep" tuli laatikkoon kumartumisesta, se tarjosi sitä siis ihan suorilta. Toka tassulla reunan läppäämisestä, kolmannella se yritti läpätä mutta tasapaino petti ja se horjahti toisella etutassulla sinne sisälle. Neljännessä meinas tulla sivutuotteena vähän läähätystä eli pientä levottomuutta (?), ja palkkasin pelkän laatikon reunan yli kumartumisen. Viidennellä se piru sit otti ja hyppäsi sinne sisälle!! Kiljahdin riemusta ja kouraisin useamman namin palkaksi. Koira pysy laatikossa, palkkasin vielä yhdellä suuhun, sit heitin yhden kauemmas että sain koiran hyppäämään sieltä pois. Se palasi saman tien takas, hyppäsi sinne sisään ihan polleana. Siitä sai loput namit, suuret kehut ja hain valmiiks ladatun kupin keittiöstä.

Luulen että haluan yleistää ton erilaisiin laatikoihin ja liittää siihen ehkä ihan sanallisen vihjeenkin. Olispahan samalla yksi oikea ärsykekontrollitehtävä mullekin!

Pentu hyppäsi eka patjalle, mutta kun käännyin pois, sekin tuli sieltä alas. Oli mun edessä ja haki koko ajan sivulle, ja sanoin sille "istu" yrityksenä saada se istumaan mun eteen. No ei, se halusi ihan väen vängällä sinne sivulle. :D Eli ihan oikeasti, kun olen tuskaillut että mun koira ei osaa mennä maahan, niin eipä se sit osaa myöskään istua... ;D Otetaanpa noita nyt kunnon kuurit, istuminen saa olla "sit" ja se sisältää sen että ilman lupaa ei nousta, maahan meno "maa" ja seisominen "seis(o)". Kai sekin riittää koiralle, jos toko/tottistreeneissä painotan sen "SEIS!" ja näyttelyissä se on "seeeiso". Kaukokäskyihin keksin jonkun ihan oman sanan, ylös tai up tai jotain. Sit joskus jos ollaan siellä asti...

No, jätin sen paikoilleen, vein kupin, palasin perusasentoon, astuin taas koiran takaa osin sen yli sen toiselle puolelle, josta heti vapautus. Pitäis tehdä näitä häiriötreenejä enemmän nyt kotona, mennä itse kyykkyyn, hyppiä tasajalkaa, kiertää koiraa yms. Luulen että kuppi toimii alkuharkoissa tosi hyvänä apuna, se on vähän niin ku magneetti sille koiralle, eikä se ollenkaan niin herkästi hairahdu pyörimään mun mukana. :)

Aika jännä fiilis tosta laatikkohommasta. Kuvittelin että saan noilla 15 namilla sen nostamaan etujalat laatikon reunalle tai ehkä tuurilla sinne sisälle. Ei käyny ees mielessä, että koko koira sinne noin vähällä könyäis! Liekö ne muinaiset treenit ja tossa joku päivä sitten kerrattu kosketusalusta auttaneet, ihan kun sen päässä olis herneet kohdanneet. Wohoo!