Maahan menoja, ja johan taas toimi käsimerkillä. Mikä ihmeen jumi sillä eilen mahtoi olla? Ehkä se oli vaan niin väsynyt koirakoulusta... ekat tein käsimerkillä ja sit pelkällä sanallisella käskyllä, kun näin että se tarjoaa sitä justiinsa. Pitäiskö alkaa huvikseen laskea toistojen määrää? Jos pääsen tonniin eikä se edelleenkään osaa, tarjoaako mulle joku jotain? Vaikka koirankoulutuskurssin aiheesta kuinka liitän toimintoon vihjeen ja häivytän käsimerkin? :P ;D

Kupissa pakastimesta sulatettu yksi annos äyriäis-jauheliha-kukkakaali-hernemaissipaprika (?) -mössöä, pentu ei meinannu nahoissaan pysyä. Käskyllä taas sivulle, selkeesti eri kohdassa olkkarissa ku yleensä. Jättökäsky, vein kupin ja jäin kupille seisomaan hymynaama koiraan päin. N. 10s kohdalla pentu nousi puoliksi ylös ja tipahti saman tien alas ennen ku ehdin sanoa mitään. Tokaisin kuitenkin "äp" tai jotain, mulla ei siis oo ees mitään tiettyä sanaa virheen merkiksi... ja otin sit uudestaan melkeen 10s ennen vapautusta. Vapautin sen ja jäin silti seisomaan ihan kupin viereen, ei haitannu koiraa ollenkaan. Nuorempanahan se epäröi että saiko hää ny luvan jos en siirtyny samalla kauemmas.

Siivosin elukoiden häkit ja sit imuroin ja luuttusin, pentu kyyläsi useamman tunnin. Mulla on välillä sellanen olo että olen palvelija ja hää on kuningas, niin tarkasti ja jotenkin ylimielisen näköisesti se seurailee mun puuhia. :D En varmaan hirveesti yllättyis jos se joskus murahtais että kuule orja, tonne jäi yks pölypallero. :D

---

Aiemmin pikapissalla toisella puolella katua oli koirakko, ja niiden kohdalle pysähty joku autoilija kysymään neuvoa missä on joku katu. L:n piti tietysti kommentoida kanssa, ja käskin sen hiljenemään. Kerran piti toistaa että meni perille. En oikeen tiedä onko toi jotain uhmaa vai ei. No, jäin sit naputtelemaan tekstaria siihen, siis toiselle puolelle katua ku ne, ja L pysy loppuajan hiljaa. Päätin odottaa että se tulee itsekseen mun sivulle ennen ku jatkan askeltakaan, ja aika pian se sen tekikin! :)

Sit jossain vaiheessa kesken siivoamisen kaadoin pyykkikorin lattialle ja lajittelin pari erää pesuun meneviä. Pyykkitupa on alakerrassa ja vien vaatteet muovikassilla sinne. L siinä seuraili mun puuhia vieressä, ja annoin sille yhden likaisen sukan. Se otti sen ja meni sen kanssa kolmen metrin päähän pedilleen olkkarin puolelle. Meni makuulle ja tiputti sukan etutassujensa päälle. Ei mälvänny sitä eikä mitään, katseli vaan mun puuhia sukka jaloillaan. Meni ehkä 15s ku olin saanu pyykkikassini valmiiksi ja loput kerättyä pyykkikoriin, ja sit vaan sanoin että toisiksää sen sukan takas kun tarttisin sen pyykkiin. Ja mitä helvettiä, se otti sukan suuhun, nousi ja tuli mua kohti! :O Välillä musta ihan oikeesti tuntuu että kumpi meistä on ei oo ihan normaali. Kehuin niin vuolaasti että sukka tippu lattialle puoliväliin, jolloin sanoin että ei ku otapa se ja tuo lähelle asti. Se toi sen. :O Otin kiinni, pentu meinas alkaa vetää sitä, jolloin pyysin kiitos, ja luojan kiitos taskussa oli kokonaisia froliceja. Piski oli palkkansa ansainnu! Ihme juttu, siis oikeesti aivan ihme juttu. Ymmärtääköhän se puhetta ja naureskelee kaikki päivät partaansa kun yritän vääntää sille jotain noutokapulajuttuja? Hitto ens kerralla kokeilen senkin kanssa vaan selittää sille, että otahan se suuhus, ja sit tuo se tänne, ku mää tartten sitä. Kelatkaa kun se oliskin niin helppoa. Ja nyt jos se tekee sen oikeesti, niin mun pumppu varmaan pettää järkytyksestä. En uskalla ees kokeilla!