Yhteensä 1,5h, ja nyt olis kyllä niin paljon selitettävää että en mitenkään muista kaikkea. Pitää lukea huomiseen kokeeseenkin. Mutta tässä järkässä tehtiin ja jos tärkeimmät:

Aluksi hampaiden tarkistus, tai enemmänkin luoksepäästävyys. Koira siis sivulle käskyn alle ja kouluttaja tulee tsekkaamaan. L yritti ensin mennä vastaan (tai nousi, ei se moikata halunnu), ja sit tukeutu aika voimakkaasti mun jalkaan, mutta muuten ihan ok. Kokeiltiin vielä sukukalleudet niin että koira seisoi.

Paikalla oloja. Koira sivulle, astuttiin sen eteen ja itse valitsema etäisyys. Otin niin vähän että 1,8m nahkahihna oli kunnolla löysällä. Kestoa varmaan 10-15s. Aika harppaus meidän treeneihin, mutta en ees tajunnu sooloilla ku tehtiin "liikkeenohjaajan" käskyjen mukaan kahdessa rivissä. Se meni kuitenkin tosi hyvin. :) Toisella kerralla viereinen koira nousi, tai mateli ohjaajaansa kohti, ja L oli selkeesti levoton siitä, alkoi kuono pitkällä haistelemaan maata, josta rykäisin sille. Sen jälkeen sillä meni pasmat aivan sekaisin ja se nousi ja tuli kyyristellen vähän mua kohti. Ääliö minä, olis pitäny heti ottaa ohjat omiin käsiin kun se toinen nousi, ja mennä vapauttamaan L. Vaikka oli tarkoitus vielä odottaa hetki. No, vein sen karvoista taluttaen takaisin paikoilleen, silitin siinä ja käskin uudestaan paikoilleen.

Muutamia toistoja, pari meni taas hyvin, ja sit tuli muutama nousu. Kestoa on vaan liikaa. Toisella puolella kenttää oli NOME-treenaajat ja keskellä kenttää lensi pikkulintuja, aivan liian vaikeeta. Olis pitäny vaan käydä ainakin välipalkkaamassa sitä paljon enemmän. No, palautin sen aina vaan takas paikoilleen, taisin sen noustessa jyrähtää "EI!" mutta vein sen aina ihan nätisti. Kaulakarvoista taluttaen, mutta nätisti, ei mitään paiskomista. Asetin sen paikoilleen, silitin ja hyvittelin siinä, ja jätin uudestaan.

PALAUTE MULLE: luota siihen koiraan! Ei ole maailmanloppu jos se nousee, sit vaan viedään se takas. Nyt annan käskyn "pysy.. pysythän sä?" -moodissa, ja kuulemma näkee miten pingottunut ja epävarma itsekin olen seistessäni koiran edessä. :D Sen sijaan siis varma mutta ystävällinen "PYSY!" -käsky ja luottoa siihen, että kyllä se pysyy. Ekan tein niin että pidin remmiä kädessä, ja tokassa jätössä kouluttaja huusi mulle vielä erikseen, että Laura päästää nyt sen remmin kädestä, se sun koiras ei satavarmasti kirmaa toisten luo tms. Että ei tarvii mennä remmin kantaman ulkopuolelle, mutta laske hihna kädestä ja osoita että luotat siihen elukkaan.

Seuraamista. Seistiin rivissä, koirakoiden väli n. 2m, ja yksi kerrallaan pujoteltiin väleistä. Toisten oli tarkoitus pitää koiraansa sillä aikaa perusasennossa kontaktissa. Aivan liian pitkä harjoitus, se tottelematon springeri varsinkin oli ihan kaamee. Ensin ohjaaja yritti itse, sit kouluttaja näytti sillä koiralla, sit ohjaaja yritti uudestaan.. ja minuutit vierii. Otin L:n kontaktiin aina välillä muuten ja sitten aina ennen ku pujotteleva koira oli just meidän kohdalla, mutta muuten se sai olla vapaalla välillä. Istui tai seisoi jossain siinä hollilla siis ja oli rauhassa, mutta ei katsekontaktissa. Omalla vuorolla yllättävän hyvä, käytin "seuraa"-sanaa ja alun vammailun jälkeen se kyllä tarjosikin aika hienoa kontaktikävelyä! :)

PALAUTE MULLE: remmi lyhyelle ja kiellä sitä koiraa. Toisten luo pyrkiminen tai edes maan haistelu ei kuulu tähän liikkeeseen, joten terävä "EI!" ja remmillä nyppäys. Luksilla oli ekaa kertaa kurkkari ja se on kyllä omiaan tähän, se reagoi siihen hyvin herkästi eikä tarvii ees tempoa kovasti. Luulen että sen takia se ei alussakaan temponu minnekään, vaan oli paljon nätimmin. Ennenhän se on aina ekat 15min yrittäny sinkoilla toisten koirien luo tai muuten vaan minne sattuu.

Eli kun aluksi pari kertaa kielsin, sen jälkeen se alko esittää tosi kaunista kontaktikävelyä toisten ympäri pujotellessamme, ja sain palkattua sen siitä. :)

Sama koskee sivulla oloja, kun toiset pujottelee ohi. Jos koira on käsketty sivulle ja se yrittää kurkotella saati nousee haistamaan ohi menneen koirakon perään, sitä saa selkeesti kieltää!!

Sit teoriaa liikkeestä (seisomaan) pysähtymiseen. L oli käskemättä tosi hienosti sivulla aloillaan, ja piti erinomaista kontaktia - kentän keskellä edelleen kisaileviin pikkulintuihin... :P

Ajatus oli, että heitellään koiralle narupalloa. Aluksi vaan valittu käsky, meillä "seis" (totesin että näyttelyseisomisen "seiso" on samanlainen, mutta ei se haittaa, kun periaatteessahan on kyse samasta liikkeestä. Näyttelykäskyn äännän "seei-so", ja liikkeestä pysähtyminen on hyvin painokas ässiä korostava "SeiS!" Ja joka tapauksessa, koirahan saa yleistää sen niin että kumpikin tarkoittaa pysähdy ja pysy seisomisasennossa. ), ja heti perään heitetään pallo. Koiran on siis tarkoitus yhdistää "seis" = pallo lentää. Jatkoteoriaa emme vielä saaneet, ja mä olen ajatellut että opetan koko homman jotenkin ihan muuten, mutta mikä jottei sitä nyt voisi kokeilla näinkin. :)

Jokainen teki vuorotellen ohjaajan kanssa kahdestaan, ja muille sanottiin että treenatkaa omaan tahtiin seuraamista tai paikalla oloa tai jotain. Menin L:n kanssa selkeesti syrjään ja otin muutaman paikalla olon, nyt tosi helppoja, lyhyt matka ja vielä lyhyempi aika, jotta sain onnistumiset. Hyvin onnistuikin. :) Sit ihan pikku pätkä (5m?) kontaktikävelyä, ja mentiin sinne kentän reunalle betoniaidalle istumaan. L kieriskeli kuivassa heinässä ja kaivoi sammalen ja heinän seasta jäniksen paskaa. Tässä vaiheessa oli siis menny ehkä 45min, ja totesin että ihan turha enää junnata mitään, se ei taatusti jaksa enää keskittyä. Eipä oikeen muutkaan mitään treeniä tehny, odotettiin kaikki vaan vuoroamme.

No, sit oli meidän vuoro. Koira päästettiin kokonaan irti remmistä. Härnäsin eka Ällää kouluttajan narupallolla, hyvin se sillä leikki, mutta ei kyllä tartu palloon vaan itse naruun. :D Kolme tai neljä kertaa niin, että sanoin "seis" ja heitin pallon. L ryntäsi sen luo ja otti pääosin suuhunsa, ja kehuin sitä hirveesti. Alussa se juoksi pallon kanssa ja kutsuin sit vaan "täällä", ja tosi tosi hyvin se toi sen mulle, jos ei ihan käteen, niin selkeesti tosi lähelle kuitenkin. :) Loppua kohti se ei aina enää ees tarttunu heitettyyn palloon, ja kun kutsuin täällä, se tiputti pallon ja tuli yksin mun luo. No, etukäteen pelkäsin että se lähtee hummailemaan sinne lintujen sekaan, mutta ei mitään pelkoa sellasesta, ja siitä oon tyytyväinen. :)

Kun olin itse heittäny sitä sille, vaihdettiin niin, että koira ja pallo mulla, kouluttaja menee 10m päähän ja houkuttelee koiran luokseen. Kun koira on juossu musta pari metriä ja on siis selkä muhun päin menossa kohti kouluttajaa, huudan sen takaa "seis" ja heitän pallon.

Probleem nro 1: kouluttaja kiljuu, hihkuu, hyppii, juoksee karkuun, kutsuu koiraa nimellä, maiskuttaa... ja Luksi istuu mun edessä, kääntää oikeen selän kouluttajalle ja katsoo mua silleen että mamma hei, mikä hullu ämmä tuolla on?! Yritin innostaa sitä että mene nyt, ja mun mieliksi se otti askeleen tai kaks mene-käskyn voimalla, mutta ei tosiaan sen enempää. Great! :P :D Sitten keksin että mulla on taskussa Luksin narulelu, annoin sen kouluttajalle, ja johan lähti koira kouluttajan perään! Tehtiin vissiin kolme kertaa niin että huusin vaan "seis" ja heitin pallon, mutta L oli niin täysillä menossa narulelulleen ettei se oikeen tajunnu mitään. Ei siis kääntyny mun seis-huudosta eikä siten nähny pallon lentoa, vaan huomas sen aina vasta kun se tippu maahan. Jätti kyllä sit heti kouluttajan leluineen ja meni sen nanrupallon luo. Näissä se just alko lakata ottamasta sitä suuhun, oli ehkä jo niin uupunu tai sit vaan ihan pihalla mitä me oikeen tehdään?

Sitten keksittiin vaihtaa pelkkä "seis" -huutoni muotoon "Luksi seis!", ja johan alko tapahtua. Se pysähty todella terävästi ja käänty salamana mua kohti, ja näki lentävän pallon. Muutama tällainen ja sit lopetettiin. Sain kouluttajalta naruleluni takas, pistin Luksille remmin kiinni ja talutin sen narulelulla vähän matkaa autoa kohti. Sit annoin sen voittaa sen, se kantoi sitä aikansa mistä kehuin kovasti (käveltiin siis samalla autolle), kunnes tiputti, ja mä nostin lelun sit taskuuni.

Musta oli kiva huomata, että vaikka L on menossa täyttä vauhtia sen narulelua heiluttavan kouluttajan luo, ja mä huudan takaa "Luksi seis!", se kääntyy välittömästi. Eihän se siitä ymmärrä ku nimensä, mutta tosiaan se, että aika vahvasti se siihen kyllä reagoi, kun tosiaan moisen houkutuksen edessä palaa epäröimättä mun luo. :)

Toinen hauska huomio oli se, että autolle tullessa se ilmiselvästi muisti, että nyt on palkan aika. Lorotin sen kissan märkäruoka-annokseen (pari rkl) vesipullosta ihan reilusti, koira kun alko jossain vaiheessa kentällä syömään lunta. Hyvin maistu.

Kotona sai iltaruuan, otin sen sivulle, jätin paikoilleen, vein kupin, palasin koiran sivulle, astuin takaa osin koiran yli sen toiselle sivulle, vapautin kupille. Hyvin kesti. Ruuan se ahmi kauheeta kyytiä ja tuntu jääneen vielä nälkäiseksi. Olisin antanu sille vielä kongin, ja yritin houkutella koiran maahan kädellä ohjaten ja lopulta sorruin sanomaan "maa". Useamman kerran. Ei mitään. Otin sen etujaloista kiinni ja vedin sen istumisasennosta makuulle, jolloin se eka pisti ihan leikiksi ja kierähti selälleen, ja sitten oli ihan surkeena kun ei oikeen tienny oonko mä vihainen vai mitä. Huomasin että mua alkaa vituttaa, joten totesin vaan että ei sitten, unohda koko juttu, ja vein kongin pois.

Eli ei, se ei tosiaan osaa maahanmenokäskyä. :P

Päällimmäisenä mulle jäi ajatus, että tosiaan nyt selkeesti vaikeutusta niihin paikallaoloihin. En oo ihan samaa mieltä, virhe on minusta vakava asia, varsinkin jos se tapahtuu monta kertaa peräkkäin... mutta toisaalta ei se ehkä niin maailmanloppu ole kuin mitä tähän asti olen ajatellut. Virheen pelossa teen liian helppoa treeniä, eikä sekään oo hyvä. Kouluttajakin sanoi, että jos virhe tulee, niin sit koira vaan takas ja tehdään helpompi harjoitus, jotta se onnistuu. Siitä oon samaa mieltä ja näin tulemme tekemään.

Sama sen kontaktikävelyn kanssa. Taidan alkaa käyttää "seuraa"-käskyä merkiksi siitä että harjoitus alkaa nyt ja "ok"-käskyä merkiksi siitä että harjoitus päättyy nyt. Ja tosiaan siihen ei kuulu nenä maassa kulkeminen saati muiden tuijottaminen, ja niistä selkeä kielto. Vastaavasti kehuissa ja palkassa ei säästellä, kun koira tekee oikein. Sain kommenttia siitäkin, että mä vaan lähden liikkeelle ja koiralla kestää päästä mukaan, eli yritin muistaa jatkossa ensin ottaa kontaktin, antaa käskyn ja vasta sitten lähteä. Reilumpaa kun koiralla on edes sekunti aikaa rekisteröidä mitä se muija tällä kertaa sanoi, varsinkin kun tosiaan sivulla olosta jätetään välillä paikalleenkin. ;)

Leikin kanssa jatkan täällä-käskyn käyttöä. Se ilmeisesti toimii, ainakin tän päiväisen perusteella. :) Keräsin siltä kotoa myös ne vinkulelut pois, ajattelin että pidän nyt viikon tai kaks niin että leikitään kerran päivässä ulkona, ja that's all. Katsotaan vaikuttaako se mitenkään. Aamulla (öö, klo 12...) pentu selkeesti haki lelua ja toi lopulta mulle koko pedin vessaan ollessani meikkaamassa. :D :D :D

Ja maahan menoa helkkari sentään toistetaan vaikka maailman tappiin asti! Vaihdan siihen vaikka käskysanankin, jos jotenkin olen onnistunut pilaamaan tämän nykyisen, kun pentu ei sitä vaan tajua.

Jos ei tullu jo selväksi, niin tosi hyvä fiilis että käytiin. Vähän taas arvoin kun olin 17.30 kotona ja kymmenen minsan kuluttua siitä piti olla jo menossa, olis niin väsyttäny ja ollu nälkä ja kaikkea, mutta mentiin silti. Koira ei ehkä oppinu mitään kovin kummoista, mutta minä sain sitä elintärkeää palautetta, sitä minkä vuoksi oikeastaan koko kurssilla ollaan. Että joku opettaa minua. Tykkään ton kouluttajan (oli siis sama ku kurssin ekoilla 4 vai 5 kerralla, ei se onneton joka on ollu parilla viime kerralla)  tavasta antaa palautetta, se tulee napakasti mutta kuitenkin positiivisessa hengessä: "nyt Laura lasket sen koiran remmin käsistäsi kun jätät sen paikoilleen, me kaikki kyllä nähdään että se koira osaa, ja sun pitää kans alkaa luottaa siihen!". Mä otan kaiken niin herkästi itseeni, mutta kun samassa lauseessa kehutaan että mulla on taitava koira, niin ei siinä oikeen voi alkaa sättiä itseäänkään ja vajota sen takia itsesääliin. ;)