Makkara tosiaan heittää henkensä tänään, ja sitä on aimo lenkki edelleen jäljellä, joten keksittiinpä jotain mihin sitä saisi tuhlattua. Kosketusalusta siis kaapista esille. 10 reilua palaa makkaraa ja autosta haettu The Lelu (70cm pitkä "pehmeä nanrulelu", pehmeämpi ja joustavampi ku eläinkaupan narupallo siis, meistä molemmista tää on kivempi) valmiiksi pöydän kulmalle.

Aluksi pentu vaan katsoi alustaa, kävi sitten nuuhkimassa sitä, koski kuonollaan siis ihan kunnolla. Muisti, että jotain siihen suuntaan se oli, tostahan mä pitkään sitä palkkasin. :) En palkannut, pentu hämmentyi hetkeksi, tuli eteen tarjoamaan sitä iänikuista maahan menoa joka toimii loistavasti spontaanina mutta ei edelleenkään käskystä. Tuntu että se alkaa kohta vikistä turhautumistaan, joten aloin puhumaan sille mukavia. Herneet sit nytkähti liikkeelle ja se meni läväyttämään etutassut alustalle, samalla vimmalla ku tolle rahille. Merkkasin käytöksen sanomalla "jep" ja heitin namin aina lattialle milloin minnekin suuntaan. Namin haettuaan se tais joka kerta tulla ensin mua kohti, mutta ei edes heittänyt maahan, vaan käänty sit heti alustalle. Alusta oli ehkä metrin sivussa minusta. Vikan namin heitettyäni otin lelun esille. Pentu pillastui niin että lattiaan jäi jumalattomat jäljet. :o Mä luulen että meidän olis syytä siirtää meidän treenit ulos ihan jo tästäkin syystä, mä en voi enää palkata sitä sisällä lelulla kun se on niin iso ja täynnä räjähtävää voimaa.

Keräsin siltä pehmolelut muuten lattialta pois, jäi pari vinkuvaa/tuhisevaa ex-vinkulelua ja luut. Parhaat lelut saa nyt luvan esiintyä vaan ulkona, leiki mun kanssa niillä siellä tai älä leiki pehmoilla enää ollenkaan. ;)

Otin yhden irroituksen, namipalkka, köysilelu takas. Alan tehdä nyt niin, että kun se tuo sisällä lelua mulle, sanon sille ihailevasti "täällä!" ja palkkaan sen jälkeen aina joko vetoleikillä tai namilla. Normaalistihan se tarjoaa lelujaan sen sata kertaa päivässä mulle, enkä läheskään aina reagoi mitenkään. Eli muutetaan nyt niin, että kun meinaan tarttua sen tuomaan leluun ja alkaa leikkiä sen kanssa, sanon ensin "täällä". Jos en aio leikkiä, en reagoi edelleenkään mitenkään. Josko se auttais siihen, että saan sen ulkonakin sillä vihjeellä lelun kanssa lähelleni.

Toka irroitus aika haluton ja hidas, korotin ääntäni. Ollaankohan me ihan oikeesti tulossa siihen, että tähän saakka olen ollut vaan kannustava ja kiva? "Kiitos" = jos päästät irti niin saat ylimääräisen namin ja lelun heti takaisin. Nyt se kai pitäis alkaa muuttaa muotoon "kiitos" = päästä irti, saatat saada jotain vaihdossa mutta joka tapauksessa irroitat ripeästi kun käsky käy. Kun se aivan satavarmasti osaa sen. Tästä olen varma vaikka sivulle tuloista en! :D

Heitin vielä kourallisen niitä pirun makkaranpalasia etsittäväksi. Huomiseks jää vielä pala, saadaan se kyllä treeneissä tuhlattua. Ei kai se nyt heti kuale vaikka tänään meneekin päiväys. Tää vege ei noista lihajutuista niin tiijä. Mietin että olisko sen voinu pakastaa, mutta en sit uskaltanu kokeilla. :D