Edellinen oli kuukausi sitten, lauantaina L oli vaan autossa kun sillä oli se yskäepäily, ja sunnuntain missasin kokonaan oman kämmin takia.

Tänään kukin koirakko teki kolme kierrosta. Lopussa tehtiin niin, että molemmissa päissä kenttää oli koirakko, eli kaksi aina kerrallaan. Ne koirat jotka otti toisista häiriötä, pidettiin kiinni, muut sai olla irti. Mä meinasin taas jättää L:lle remmin perään, mutta sanottiin jälleen että höpöhöpö, luotapa siihen koiraas. Aika jännä, että eri kouluttaja huomaa saman asian.. kaipa se sit näkyy niin selvästi. :D

Sain täsmäohjeita ihan pelkkään leikkimiseen. Ehkä tärkeimmän tuntuinen se, että ei lopeteta niin että pyydän kiitos ja panen lelun taskuun, vaan kutsun L:n täällä-käskyllä lähelleni (käytän sitä myös kun koira on voittanut lelun, ja sillä se aika hyvin tuokin sen takas, josta palkaks leikki jatkuu), silittelen sitä pitkin rauhallisin vedoin mutta en ota lelusta enää kiinni. Koira saa pitää lelua minkä pitää, ja jos se nyt vielä vartin kuluttua on leuat lukossa, niin sitten vihjaan vaan että nyt "kiitos" (irti). Mutta en pääsääntöisesti pyydä irti silloin kun on veto päällä, koska se on ristiriitaista koiralle.

Sit tehtiin vauhtiluoksetuloja (ekassa L jäi kouluttajan pideltäväksi enkä sanonu sille mitään odotuskäskyä, juoksin vaan pois. Kouluttaja päästi narun irti mutta L tönötti edelleen paikoillaan, jolloin huusi tule, ja johan tuli! monessa muussakin näki että se tarjoaa vahvasti paikalla oloa ja sivulle tuloa :D) ja istumisia (L tahtoi ekassa sarjassa pyllähtää mun sivulle, mutta sit muisti, että voikin istua siihen missä on).

Ja sitten vähän esteitä! Ensin houkuteltiin koira pari kertaa tosi lyhyeksi laitettuun putkeen (L epäröi hetken mutta pikku kannustamisella tuli reippaasti), myöhemmin tehtiin vauhdissa pitemmäksi laitettuun putkeen menoja (alko sujua, se ehkä jopa alkoi vähän niin ku hakea sinne, eikä yrittänytkään ohi!). Sitten vielä sellainen ohjausharjoitus, että kuusi nurin perin käännettyä isoa ämpäriä riviin, ämpäreiden välit ehkä 1,5m. Ohjaaja kävelee suoraan ämpäreiden jommalla kummalla puolella ja ohjaa koiran S-kuviolla ämpäreiden läpi, eli joka toisen koira tulee ohjaajan kanssa samalta puolelta ja joka toisen eri puolelta. Tarkoitus siis opettaa sitä, että kun käsi on ohjaajan vartalossa kiinni, koira tulee liki, ja kun käsi on vartalosta irti, koira kiertää esteen kauemmalta puolelta. L luuli eka että teemme seuraamista, mutta sain sen sit tajuamaan jutun juonen niin hyvin, että meidän käskettiin juosta se sama rata. Siinä sitä saikin ohjata kädellä aika sukkelaan, että koira ei ehtinyt mennä purkin väärältä puolelta. :D

Hyvä mieli jäi, ja lämmitti kovasti kun toinen kouluttaja sanoi että me oltais voitu aivan hyvin mennä jo sinne varsinaiselle alkeiskurssille, kun L on sekä hyvin hanskassa että kiinnostunut 100% minusta silloin kun sen kanssa tehdään, mutta se kurssi oli just alkanu ja oli kuulemma jo aivan täysi, niin ei mahda mitään. Toinen taas sano, että L vaikuttaa niin potentiaaliselta harrastuskoiralta että hää vois ottaa sen kotiinsa. En myyny. ;D

Koirien oli tarkoitus olla väliajat autossa, ettei ne vedä itseään ihan piippuun ennen omaa vuoroaan, mutta oli hirveen kuuma eikä varjopaikkoja yhtään. Pidin auton takaovet kokonaan auki. Häkistä on tosiaan hyötyä! Sit jossain vaiheessa otin L:n ulos. Ymmärrän että jos koira ei oo niin kiinnostunut ohjaajastaan, sen kanssa ei kannata vaan haahuilla siellä kentällä ja opettaa että täällä ei tapahdu mitään, vaan sellaisen kanssa otetaan koira autosta, tehdään intensiivinen harkka ja viedään koira juoksujalkaa takas autoon. Luksin tyyppiselle koiralle taas se välillä ei tapahdu mitään, pistähän maate -tyylinen odottamisen opettelu tulee varmasti aivan tarpeeseen, ja siksi mä sen sit hainkin sinne reunalle. Vähän piippailua ja yritti paskiainen nostaa koipea mun muovituoliin, josta pamautus persiille. Kävi sitten aika pian ihan oikeesti maate mun jalkoihin, vaikka toiset treenasi kentällä ja muita koiria odotti ympärillä. :)

Nyt se on aivan virrat veke, mutta kohta pitäis lähteä piknikille. Ulkona on valtavan kuuma, mutta kaipa se varjossa selviää. Paree selvitä, nyt on vasta huhtikuu, odotapa heinäkuuta!