En nyt mitenkään jaksa taas runoilla sen enempää. Lyhyesti pari kiinnostavinta pointtia:

1. jätin piskin mummolle kun kävin jalkaisin kaupassa, ihan tahallani, harjoitukseksi. Kilju perään, vaikeni aika nopeesti, pungersi hetkeks mummon syliin ja loppuajan hyppi sohvalta toiselle lasisen sohvapöydän yli vahtimassa ikkunasta tielle (=odotti minua). Ja viis veisasi mummon kielloista.

2. mökillä se ei eka millään tajunnu, että nyt tultiin jäädäksemme. Aina kun mä liikahdin yhtään pihalla (kävin eka tsekkkaamassa rakennukset ja laittamassa pattereita päälle yms eli ravasin kiitettäväti ympäriinsä), piski sinkosi kauas tielle. Tulee kyllä takasin tai ei sinne -huudolla pikapikaa takas, mutta n. kymmenennellä kerralla mua alko vituttaa niin että karjaisin että ei todellakaan enää sinne, ja että paan sut puuhun narulla kiinni jos et kohta ala lopettaa. Viisas koirani ymmärtää selkeesti puhetta, koska sit se lakkas sätkyilemästä sinne.

3. se ei eka tullu sisälle. Ei aittaan, ei mökkiin. Jos vahingossa tuli, ja mä liikahdin sisällä yhtään, koira ampui ulos. Tais olla virhe jättää se just tuntia aiemmin väkisin mummolle, nyt se selkeesti luuli että meinaan sulkea sen taas jonnekin.

4. tein lumitöitä pari tuntia ja rakki pysyy erittäin hyvin hollilla. Ei tosiaan pelkoa että karkaa omille teilleen, vielä ainakaan. Saa nähdä jahka se rohkaistuu, uusi paikka on aina uusi paikka ja mammaa on syytä siksi pitää silmällä...

5. sit päätin mennä aittaan lukemaan. Koira tuli mun kanssa sisälle, mutta ku ojensin käden sulkeakseni oven, se sinkosi oven raosta ulos. No ei se mitään, vedin oven kiinni ja luin aikani. Koira istui koko ajan oven vierellä, katsoi välillä sisälle ja välillä metsään tai järvelle. Mutta ei tod lähteny hillumaan omille teilleen. Annoin sen värjötellä ehkä vartin, sit kävin kysymässä ovenraosta että tuutko sisälle. En. Näytin kädellä suuntaa ja kivahdin että NYT SISÄLLE SIELTÄ! Penska tuli korvat luimussa ja hyvin surkeena, istui sängyn viereen, laitoin oven kiinni. Se luimisteli edelleen ku käännyin, ja sit avasin oven ja kivahdin uudestaan että mee sit pihalle. Meni, mutta sekään ei ollu hyvä, se istu entistä surkeempana oven takana. Annoin istua toisen viisitoista minuuttia.

Sit lähdin mökkiin, koira yritti tulla tekemään sovintoa, mutta mä murahdin että mee matkoihis. En päästäny sitä mukaan mökkiin, vaan otin terallilta silmiini osuneen pannan ja hihnan ja pistin sen niillä kaiteeseen kiinni. Häärin varmaan puoli tuntia takas parissa, sit otin kuistilta koiran ja talutin sen hihnansa kanssa sanaakaan sanomatta aittaan. Se murjotti edelleen, kävi lattialle sängyn jalkopäädyn taakse, ja pyysin sen sit mun kanssa sänkyyn (patteri oli vielä niin kylmällä ja mua vilutti oikeesti!). Se söi luutansa mun mahalla samalla ku luin. Tän jälkeen ei mitään ongelmaa, se tuli halukkaasti tai pikemminkin aivan normaalisti pyynnöstä sisälle. Kai se luuli että meinaan jättää sen, eikä tajunnu että mä jään kans sänkyyn lukemaan. :P

6. illalla ~30min lenkillä teillä ja jäällä. Puhuin mutsin kanssa puhelimessa jäällä kävellessämme ja piski tuli ainakin kolmesti tarjoamaan kontaktikävelyä - tällä kertaa jopa vasemmalle eli oikealle puolelle!! Ja mä sanoin että en nyt pysty ku oon puhelimessa tollo.

7. sit nukkumaan. Tein sille matoista ja sen omasta viltistä pedin sängylle mun viereen, kun arvelin että jaloissa sille tulee liian kuuma. Se makasikin vaihdellen mun tyynyn viereen nostanallani toisella tyynyllä (käytin kahta sen aikaa kun luin, ja nukkumaan ryhtyessä otin toisen sivuun), sille tehdyllä pedillä ja mun jaloissa. Ja mä heräsin joka kerta kun se vaihtoi paikkaa, ja joka kerta kun mä heräsin, koira huomasi sen, ja halusi kertoa kuinka paljon se rakastaa mua. Musta tuntu että saan jonku allergisen reaktion naamaani ja käsiini kun se nuoli ja nuoli ja nuoli...

8. neljän maissa yöllä heräsin kun koira meni lattialle tuijottamaan patterin termostaatin syttyvää ja sammuvaa vihreää valoa, ja haisteli lattialla olevaa radiota pitkään. Oli niin pimeetä etten nähny kunnolla, mutta pelkäsin että se kyykkää kohta sinne.. joten vaivalla puin päälleni ja lyllersin ulos. Hurde lorotteli antautumuksella ja sit palattiin nukkumaan, tuli taas hyvin halukkaasti sisälle. En mä tiedä uskaltaisinko oikeesti jättää sitä yöksi ulos ja saisinko itse nukuttua niin, joten toivon että jatkossa se tulee nätisti sisälle eikä tarvii tapella tollasesta.

9. kuudelta herätys ja kohti näyttelyä. Tunti meni aamutoimiin. Mä hoin koiralle pihassa "mennään, nyt mennään", tarkoituksena korostaa sitä että nyt ollaan oikeesti lähdössä pihasta. Ja sehän lähti, ampaisi taas niin kauas edelle että pysähtelin matkalla monta kertaa. Odotin aina että se palaa ihan tasan mun jalkoihin asti, ennen kuin matka jatkuu. Kyllä se ehkä viidellä pysähdyksellä (yhtä tehostin Hyvin Kuuluvalla Huokaisulla) hiffasi ja lakkasi ryntäämästä eli pysy riittävän lähellä minua.

---

Mä taisin sanoa että LYHYESTI. Yeah, minkähänlainen mun "pitkä" sit olis, jos tässä oli lyhyt selostus? No joo.. sit kuvia:

Aitan rapuilla

mokki.jpg

 

Luiskaperseet ei ole enää vain sakemanneja, nyt niitä saa mudeissakin!

mokki002.jpg

 

Mudi on terve kun se hyppii...

mokki003.jpg

 

..tai osallistuu lumitöihin

mokki004.jpg

 

Mökillä parasta oli kuitenkin saada nukkua mamman sängyssä

mokki005.jpg

 

 

Sit näyttelykuvia, kirottu typerä pokaali jonka kanssa mudinpoikasen piti poseerata:

rautalampi001.jpg

 

rautalampi002.jpg