Kuppiin ruoka + koiran yhtä lempiherkkua, tonnikalaa öljyssä. Ei tarvii olla ku pelkkää öljyä, mutta nyt laitoin vielä kukkuran lusikallisen tonnariakin. Vinkiksi, että olen tosissani. ;)

Sit kourallinen nakkia ja puinen noutokapula. Vaihteeksi en istunut keittiön tuolille, vaan menin kyykkyyn ja pidin kapulaa vaan yhdellä kädellä toisesta päästä. Kapula tarjolle, koira tarjosi heti tosi hienon haukun (ei kyllä purrut kiinni kapulaan, mutta avasi suun kunnolla ja vei suunsa kapulan ympärille), josta superiloinen "jep!" ja muutama nakin pala naamaan. Vedin kapulan samalla kiinni rintaani selkeesti pois tarjolta. Sanotaan, että se pitäis käyttää selän takana asti, mutta mä en edelleenkään hallitse kaikkia liikkuvia osia, se olis jo aivan mahdotonta. :D :P

Sit kapula uudestaan tarjolle, koira tarjosi haistelua ja pientä huulilla tönäisyä, nauroin ja sanoin että ei kelpaa. Oikeasti olin kaikesta vannottamisesta huolimatta aika jännittynyt itsekin... mutta muistin sentään olla kannustava ja pakotin itseni nauramaan ääneen. Keksin vetää kapulaa vähän itseeni päin, sellanen äkkinäinen nykäisy, jonka oli tarkoitus olla saalisärsyke.

[Sain Terhiltä ohjeet: Ei sen tarvitsekaan sitä heti sulle palauttaa, riittää, että koira nappaa kapulan suuhunsa reippaasti ja kantaa sitä, jolloin voit kehua koiraa ja se saa elvistellä kantamisella. Koira liinaan, heität kapulan, koira perään, kehut ja kelaat koiraa lähemmäksi ja juoksutat koiraa vierelläsi niin, että se saa pitää kapulaa suussaan. Sen ei tarvitse antaa kapulaa sulle, älä edes yritä ottaa sitä. Kun koira on saanut aikansa elvistellä kehujen kera ja kantaa kapulaa, niin voit ottaa ohimennen liikkeessä kapulasta sivulta päin kiinni ja sanoa "kiitos" (= irti). Joko palkkaus lelulla tai namilla tai saman tien uusi kapulan heitto ja elvistely, jne. Musta toi suoraan heittäminen vaikuttaa liian vaikealta, siis lähinnä minulle, aivan liikaa liikkuvia osia mihin pitäis tajuta ja ehtiä kiinnittää huomiota. Ajattelin että saalis vois kuitenkin olla hyvä sovellus, ja juuri niin että tähän asti täysin liikkumattomana pitämäni kapula lähteekin vähän karkuun edelleen mun kädessä olevana.]

Se toimi paremmin kuin osasin koskaan kuvitella! Koira nappasi halukkaasti ja ripeästi, en ole ihan varma puriko se sitä nytkään, mutta selkeesti otti kuitenkin "suun sisälle". Kolmas toisto samanlainen, sen jälkeen kourallinen nakkia nassuun, kutsu "syömään", ylistin sitä edelleen koko matkan keittiöstä olkkariin siirtyessämme. Koira istumaan, käsky pysy, kupin lasku ja välitön vapautus. Ahmi tonnikalansa niin nopeesti että piti tarkistaa söikö se edes kaikkea, vai jäikö puolet. :D

Nyt vaan tarkkana että "suun sisälle" ottaminen ei riitä, vaan siihen pitää purra. Ettei taas jämähdettäis tähän. Pitäis kaivaa jostain ohjeita siitä, kannattaako kapulasta tehdä vetolelua, eli että koira sais ihan tosissaan roikkua siinä. Ainakin siinä on vaarana se, että alkaa pureskella? Se vois kuitenkin sopia tolle.