Kimppatreenit peruuntuivat, enkä sitten viitsinyt ulkona ottaa yksinkään mitään. Oli mulla kassissa kurkkari, lelu, kissanruokapurkki ja nakin paloja, mutta se lyhyt hihna sitten jäi kuin jäikin... lelun ja remmin piti olla autossa, mutta löysin sieltä vain lelun, enkä jaksanut enää mennä ylös penkomaan remmiä jostain kaapin perukoilta. Sellanen 1,5m nyloninen punainen siis kyseessä, lähes päivittäisessä käytössä oleva 1,8m nahkahihna on kyllä Luksin naulakossa. :D

Kotona sit iltaruoka taas kuppiin.

Tätä kirjoittaessani koira kävi vetämässä keittiön pöydälle nostamani rahin alas. Yksi päivä se oli saanut jostain kynän ja pureskeli sitä kun tulin pyykkituvasta. Kuvittelin että olin itse tiputtanut sen lattialle, eihän mun pentu varasta pöydiltä. Mulla on ollu välillä sellanen kutina, että se käy nousemassa keittiön pöytää vasten, mutta mitään todisteita ei oo saanu. Näen tästä läppäriltä peilin kautta lieden ja tiskipöydän mutta en ruokapöytää. No, nyt sitten kolisi kun koko rahi tipahti sieltä alas. En nähny mitä tapahtuu, mutta selkeesti jotain kiellettyä kun noin kolisee, ja karjaisin vielä perään että jumalauta sentään. Keittiöstä luikki hyvin nolo pentu. ;)

Jossain vaiheessa se oli hyvin luotettava, mutta näköjään nyt taas kokeillaan. Pitääpä muistaa skarpata ruuat ja mielellään ne kynätkin tarkasti pois, ettei pentu pääse palkkaamaan itseään. Tein sille ansan: pöydän reunalle jätetty narulelu, joka onkin kiinni kattilassa, jonka sisällä on metallinen ruokaliluvälineiden kuivausteline, joka on täynnä lusikoita yms. Periaatteessa ei ehkä kivaa käyttää koiran omaa lelua, mutta toisaalta olen kyllä sitä mieltä että pöytä on minun, kaikki siellä olevat tavarat on minun, ja piski ei niitä ilman lupaa ota. Oli ne sit ihan mitä tahansa. Harmi vaan että koira otti karjaisun niin itseensä että möllöttää pöydän alla, eikä vahingossakaan menny uudestaan keittiöön. :D

No niin. Palataan ajassa puoli tuntia taaksepäin. Iltaruoka kupissa, kissanruokapurkki hollilla, nakit hollilla. Istun rahille, sille samalle minkä päälle pentu nosteli viime viikon videossa etujalkojaan. Ensin tarkoitus muistuttaa eteen tuloja, mutta pentupa tarjoaa maahan menoja, tassun antamista (kiva huomata että se jääi kuitenkin päähän!) ja liian kauas istumaan jäämistä. Hmpf. Sain mä joten kuten muutaman kelvollisen toiston.

Sitten kapula esille. Pari kertaa haukkaa hyvin, tarjoaa sitä jo aika suorilta ilman mitään tönimisiä ja hamuamisia. Sitten keksin, että kun se haukkaa, painan itse samalla kevyesti alaleuasta sen suun kiinni. Eka tällainen tosi hyvä, tokalla se ehti vähän alkaa kiemurtelemaan, otin kevyesti kädellä niskan takaa kiinni että eipäs peruutella. Kämmäsin itse ajoituksen kanssa, se just pyöritteli kapulaa suussaan ku sanoin "jep" :(. Ja ihmiset ne syyttää aina koiria kun koulutus ei etene... Otinkohan vielä yhden alaleuasta painamisen vai en, en oo varma. Joka tapauksessa vikasta sellaisesta sai kissanruokapurkin ja keräsin sit kamat pois. Rahi kans selkeesti pois, ettei se kuvittele että nyt läpsitään etutassuja sinne. Siksi se rahi oli pöydällä, mistä pentu meni sen jostain syystä tiputtamaan. En normaalisti säilytä raheja ruokapöydällä. :D

Muutamia sivulle tuloja keittiössä pyörähdellen. Kerran se meni haistamaan jotain ja reaktio ei ollut välitön, joten rykäisin ja toistin käskyn. Niin, kun en edelleenkään tiedä osaako se vielä 100%, eli esim. niin ku toi tilanne oli.. koira selkä kohti minua ja nenä maassa, ja sanon sivu, ymmärtääkö se sen niinkin? Mistä hitosta sen voi tietää? No joka tapauksessa rykäisy on ihan ansaittu silloin, kun lähtee kesken kaiken haistelemaan lattiaa. ;)

Sit ruokakuppi ja sen kanssa olkkariin. Pentu käskyllä sivulle, käskin "pysy" ja muistin jopa astua oikealla jalalla itse eteenpäin... hurtta möngertää jotenkin oudosti, ei oikeastaan nouse mutta kuitenkin yrittää tulla mukaan. Toistin käskyn ja sit siinä oli jotain sähellystä, en enää muista mitä, mutta lopulta otin sitä niskavilloista kiinni ja painotin kovasti "pysy"-käskyä. Ja johan meni jakeluun! Luulen että se kun toruin sivulle tulemattomuudesta keittiössä, näkyi nyt tässä, että se ei ollu ihan varma niin varmuudeksi tarjosi sivulle tuloa/mukana seuraamista. Aika jännä, koska ruokakuppi kädessä ei ole koskaan ikinä milloinkaan seurautettu, vien vaan koiran haluamalleni paikalle ja jätän siihen.

Vein kupin ja palasin koiran sivulle, ja nyt ihan aikuisten oikeesti hymyilin sille 15 sekuntia ennen vapautusta. Välillä suu auki ja välillä suu kiinni, ihan vaan siksi että en tiedä millä tavalla pystyn kokeessa paniikissa hymyilemään. :D Kerran "suljin hymyni" eli suuni ja kun avasin sen uudestaan, piski nytkähti, mutta ei erehtynyt nousemaan. :) Hienosti siis pysyi, kerran vilkaisi kuppia mutta muutenn katkeamaton katsekontakti minuun.

Muista huomisen iltaruualla tehdä sit vaan välillä ihan lyhyt paikallaolo.

---

Ai niin, keksin tohon lelun ulkona palauttamiseen taas uuden vinkin: kokeillaan ensin kutsua koiraa täällä-käskyllä. Jos se ei tunnu riittävän, opetan sille kotona "kuonokosketuksen" (tökkää kuonolla mun kämmeneen). Ei mitään sanallisia vihjeitä, vaan pelkkä avoin kämmen tietyssä asennossa. Teen siitä ensin vahvan sellaisenaan ja sitten vaan tarjoan sille kämmentä kun sillä on lelu suussa. Jos osaan opettaa, sen pitäis toimia. :D

Meillähän on ens viikonloppuna sen leikki motivointikeinona -kurssin toinen osa, ja pitäis nyt koettaa ehtiä treenata ulkona tota leikkimistä ennen sitä. Tuntuu vaan taas että aika loppuu kesken, en tiedä mitä tekisin...

Sit se Varkauden näyttely lähestyy kovaa kyytiä, ja seisomista + ravia pitäis ehtiä harjoitella. Haluisin että L seisoo ilman että mun tarvii pitää sitä mahan alta kiinni. Voin kyllä olla itse kyykyssä sen edessä tai sivulla, mutta mitä enemmän pystyn häivyttämänä itseäni, sen parempi se olis. Seisomisesta pitäis saada pomput suht hyvin veke, tai ainakin opettaa sille että käskystä ne loppuu just siihen paikkaan. Käytin kehässä rykäisyä ja alas-käskyä, mutta ei oikeen toiminu... pitää lavastaa tilanne ja antaa sellasta palautetta että ens kerralla toimii. :P

--

päivitys 23:20: pentu on kyllä uskaltautunut jo monen monta kertaa keittiöön, mutta pöydän reunalla oleva narulelu ansoineen on edelleen paikoillaan. ;) En silti usko että meni kerralla perille, eli ansoja lisää ja oikeesti valvomatta ollessaan kamat piiloon.