Mä olen jo pitkään ajatellut, että jaksanpa edelleen kirjoittaa pikkutarkasti, mutta nyt se tarkkuus kyllä alkaa väistämättä hiipua. En meinaan enää muista kunnolla mitä kaikkea puoli tuntia sitten tehtiin, missä järkässä jne... :P

Taskussa narupallo, nakkeja ja pieni purkki jossa kissan märkäruokaa.

Menomatkalla irlanninsetteri (ei se naapurin) ja täti tuli vastaan puistossa, otin L:n lyhyelle remmille ja käskin sen toiseen reunaan, tie oli leveä. Vähän ennen ku oltiin kohdalla, täti sit avas turpansa ja päästi koiransa naru pitkällä meidän luo. Kun Jekku on niin kiltti! Sen sijaan että olisin pillastunut, totesin että vahinko vähän niin ku kävi jo, ja koska se koira oli oikeesti ilmeisen kiltti, jäin juttelemaan tädin kanssa ja annoin L:n mennä moikkaamaan. Tai siis ensin vaiensin murisevan koirani... täti ja setteri seiso ihan paikoillaan, koira heilutti Ällälle kovasti innoissaan häntää. L kävi välillä mun selän takana ja meni sit taas varovasti nuuhkimaan, välillä murisi päin setterin naamaakin. Tollo. :D Ei ne leikkisille alkanu, joten jatkettiin sit matkaa. Ei toi nyt mikään kiva juttu ollu, tai toivon että remmissä pääosin ei moikkailla jatkossakaan, mutta tosiaan kun ne oli jo melkeen iholla niin siinä tilanteessa pienempi vahinko alkaa juttusille ja näyttää pennullekin että tää on ihan ookoo, ku saada itkupotkuraivari ja siten kertoa pennulle, että nyt tapahtu oikeesti hirveitä.

Puistossa sit vähän treeniä. Tiputin narupallon taas suunnilleen samaan paikkaan ku pari päivää sitten nallen. Käveltiin pikku kierros ja palattiin takas. L meni kyllä haistamaan palloa, jolloin kehuin, mutta sit se vaan jäi seisomaan siihen. Yritin kannustaa sitä, mutta ei niin minkäänlaista reaktiota. Mun mielessä kuohahti jo, mutta pakotin itseni rauhoittumaan, suuttuminen nyt ei ainakaan auta mitään. Totesin vaan että me ei lähdetä ennen kun olet leikkinyt sillä pallolla ja tuot sen vähintään kerran mulle. Ollaan vaikka aamuun asti, mutta sähän nostat sen suuhusi, piru vieköön.

Aluksi vaan käänsin koiralle selän. Seistiin aikamme siinä ja sit se totes, että kiinni ollaan, ei oo muutakaan tekemistä, ja otti pallon. Leikki sillä itsekseen. Yritti välillä tulla mun lähelle, mutta käännyin aina vaan niin että mulla oli selkä kohti koiraa. Sit se yhtäkkiä tempaisi liinassa ja oli sen jälkeen mun luona ilman palloa, ja käännyin kattomaan että mitä hittoa.

Pallo oli lentäny niin kauas että pentu ei ilmeisesti yltäny sinne asti, eli sai tällin liinasta. Tyhmää. Menin vähän lähemmäs ja siinä oli just sopivasti kanto. Istahdin siihen, ja totesin, että pallo mulle, tätä varten varattu kissanruokapurkki palkaksi ja lähtö. Jos palloa ei tule, ei oo palkkaa, saati lähtöä. Se kannolle istuminen oli loistoidea, pentu kiiruhti syliin saakka pallonsa kanssa! :) Totesin että eipä annetakaan palkkaa vielä, vaan taistelin sen kanssa hetken, annoin sen voittaa, se heitti sitä vissiin kerran itsekseen ja toi sen sit takas mun syliin. Uusi taistelu, ja kolmannesta palautuksesta kehuin ja kaivoin rasian taskusta. Sillä aikaa kun koira ahmi, pistin pallon taskuun. Virhe, se selkeesti etsi sitä ruokailun lopetettuaan. Noihin lopetuksiin pitäis keksiä joku koiraystävällisempi tapa. Ehkä se lelun palautushaluttomuus johtuu osin siitä, että olen treenannun irroituksia ja aika usein lopettanutkin niin, että pyydän irti ja sit lelu menee taskuun? Pitäis lopettaa niin että koira saa kantaa lelun autoon tms. Mutta kun en vaan juuri koskaan ole oikealla kentällä tai missään muuallakaan auton kanssa treenaamassa! :P

Vähän aikaa kävelyä ja sit varsinaiset treenit. Ensin yks paikallaolo niin että koira oli mun edessä. Tein eka pelkän luopumisen, eli piski istuu omia aikojaan, vein namin lähelle, ja aina kun ponnahti ylös, vedin namin pois. Pari kertaa ja jo muisti taas, ja ne etutassut pysy maassa. :) Namin jälkeen annoin "pysy"-käskyn. Peruutin pari askelta, kävin palkkaamassa, toistin käskyn, peruutin pari askelta, palasin koiran sivulle, palkka, vapautus ja yks nami tantereelle haettavaksi.

Toisella kertaa pyysin koiran eka sivulle. Palkka, käsky pysyä, astelin sivusuunnassa oikealle pari askelta. En muista miten välipalkkasin ja vapautin, mutta tein vielä kerran niin että koira sivulla ja astun pari askelta eteenpäin selkä koiraan päin, käännyin ja palasin naama koiraan päin kävellen sen sivulle.

Pari huomiota:

-kun jätän sivulla olevan koiran, lähden liikkeelle kauemmalla jalalla eli oikealla. Seuraamisessa päin vastoin. Yritän kovasti itse muistaa. ;) Nyt muistin.


-kun palasin koiran sivulle, se meinaa aika herkästi namilla palkatessa nousta seisomaan samalla kun syö. Tarkkana sen kanssa. Valmiissa liikkeessä koiraa ei kuuluis tuijottaa, ja mä olen aika hyvin yrittänyt ja onnistunut olemaan katsomattakin, mutta opetusvaiheessa sais vähän paremmin seurata että tekeekö se edes niin ku luulen...


-kun olen poissa, hymyilen koiralle merkiksi siitä että hyvin menee. Hymyilen sille myös silloin kun olen sen sivulla ja se odottaa vapautusta, eli lähinnä kotona kupilla. Tais olla just uusimmassa pk-lehdessä juttua siitä, että jos koiran luo palataan palkkaamaan tai muuten vaan normaalisti, niin kävellään ja hymyillään mennessä, ja jos tarvii mennä korjaamaan, juostaan ja eleetkin on jo vihaiset tai ainakin selkeesti erilaiset. Toi hymyily on kokeissakin käytettävissä oleva merkki "hyvin menee, jatka vaan!". :)

-(ulkona) paikalle jäädessään se aina vilkaisee sivuilleen kun poistun. Musta tuntuu että mitä oon youtubesta videoita katsonut, niin tosi moni koira tekee esim. jäävissä saman. Haittaako se? Mistä se johtuu? Pitää varmistaa selusta? En oo puuttunu siihen mitenkään, eikä se mua henkkoht haittaa, mutta meneekö siitä pisteitä? Jos nyt alkaa työkseen tuijotella muualle, niin sit kyllä puututaan, mutta se on vaan sellanen sekunnin tai kahden vilkaisu ja sit katse palaa muhun.

Se treeni meni siis oikein hyvin!

Ja joku ei taas älynnyt lopettaa ajoissa... vikan vapautuksen jälkeen piski meni nuuhkimaan sitä kohtaa mihin olin heitellyt nameja. Kaivoin lelun taskusta, kun olin ajatellut palkata sillä vikan paikallaolon jälkeen. Ja nyt siis piti kutsua koiraa että se tajus kääntyä maan nuuhkimiselta. Hyvin leikki, mutta sit alko tippua taskusta tyhjät kissanruokapurkit, lapaset olin itse heittänyt maahan. Ajattelin että annan koiran voittaa, enkä saanu sitä sit oikeen millään tuomaan lelua mulle. Olisin kelannu sen liinalla mutta kun se päästi lelun heti suustaan. Sähellettiin aikamme, en muista oikeen enää mitä kaikkea, ja lopulta sit keräsin kamat veks.

Ja vielä. Mulla on lidlin lenkkimakkara joka vanhenee huomenna, ja sitä on vielä ihan helkkaristi jäljellä... päätinpä hävittää kourallisen valmiiksi pilkottuja palasia heittämällä ne maahan koiralle etsittäväksi. Ensin muutama sivulle tulo, vikalla käsken sen pysyä ja heitän, palkkaan vielä yhdellä ja vapautan etsimään. Teoriassa. Eka sivulle tulo hieno, toka ensin liian takana, sit liian edessä, sit muuten vaan vino, vasta neljännen hyväksyin (sanoin siis aina öh tai jotain ja liikuin itse vähän että sain koiran korjaamaan). Sitten ajattelin että nyt tulee se vika. "Sivu!". Piski kattelee eteenpäin, en tiedä oliko siellä joku vai ei, eikä mitään tapahdu. Liina oli pirun pitkällä ja löysällä mutta sain silti tempaistua siitä vähän herätystä. Uusi käsky ja johan toimi, tuli vielä kerralla oikeinkin. Loppu meni sit niin ku olin suunnitellu.

Mä en ole edes satavarma osaako se koko sivulle tuloa luotettavasti pelkästä vihjeestä, eli oliko tarpeen antaa pakote remmillä. :/ En ole koskaan tajunnut että mistä sen näkee tai tietää koska koiralta pitää alkaa vaatia.

Just sanoin etten kirjoita enää pitkästi. :D Mikä läppä! Ja siinä oli vasta ulkoversio. Sisällä noutoa. Videosta inspiroituneena otin kolmeen muovikippoon kissan märkäruokaa, ihan reilusti. Lisäksi nakinpätkiä välipalkoiksi, jos tarvii kannustaa pienemmin. Iltaruoka kuppiin ja se kans hollille. Keräsin vielä lelut ja kaikki muut mahdolliset "kun en keksi muuta niin haen sulle lelun" -tavarat pois lattialta.

Kokeilin laittaa kapulan lattialle, ja koira kyllä haistelee ja tönii sitä kuonollaan, mutta alkaa sit läpsiä tassuilla. Kovaa kyytiä se sille antaa, mutta suuhun ei mene. Kerran näytti että se oli jo nostamassa sitä, mutta ei kuitenkaan. Taisi se muutaman nakin tienata.

Sit kapulaa kädessä, haukkaa hyvin, josta tienasi ensin jokusen nakin ja sit kissanruoka-annoksia pari. Kokeilin kai uudestaan lattialla, ei oikein edes haukkaa. Lopulta kehuin vaan äänellä kun haukkasi, kannustin suurensuuresti, ja sain sen haukkaamaan monta kertaa peräkkäin. Musta niissä oli jo kestoa hitusen enemmän ku ennen, mutta ääliö minä vaan kannustin enkä naksauttanut. Ehkä saan vielä paremman puremisen silleen. Kolmen tai neljän toiston jälkeen pentu oli ihan hämillään, kun ämmä kyllä hihkuu muttei palkkaa. Joo, sitä kriteeriä tosiaan on tärkee nostaa, mutta alussa iihan pienenpienillä askeleilla. Nyt mä ahnehdin liikaa. :(

Sain kuitenki vikaks jonkinlaisen, mistä viimeinen kissanruoka-annos, ja sit oma kuppi. Pentu sivulle, vein kupin, käännyin koiraa kohti, hymyilin sille ehkä 5sek, palasin sen sivulle (nytkähti jo lähteäkseen kupille, mutta ei tarvinnu ees ärähtää), odotin taas ehkä 5sek hymyillen ja vapautin. Kestoa, kestoa, kestoa... miten se voi olla niin vaikeeta?!