Pikavisiitti läheiselle hiekkakentälle. Eka puistossa ehkä vartin kiertely. Koira söi jo päivällä jotain epämääräistä, näytti kauempaa paskakasalle mutta koiran paskaa toi ei ole eläessään edes yrittänyt maistaa, joten luulin että näin vaan väärin. Kielsin sis jo päivällä, se ehti haukata siitä ihan vähän. No nyt sit tultiin siihen samaan kohtaan, en ees muistanu itse, mutta koira meni taas kasalle ja maistoi pienesti. Kielsin heti, hyvin lopetti, ja menin sit itse katsomaan ihan lähellle kyykistyen että mitä se oikeen on. Kyllä, paskaa. En edelleenkään usko että toi syö koiran jätöksiä, koska se on niitä miljoona kertaa haistanu eikä koskaan meinannutkaan maistaa, eli eli... *oksennus* liekö siis ollu ihmisen tekeleitä. (Tiedoksi teille ei-niin-koiraihmisille: tosi moni koira rrrrakastaa ihmisen paskaa.) Jotain outoa siinä ihan varmasti oli, joku erikoinen koira sitten jos ei immeinen. No aivan sama, kasvinsyöjien paskaa (hevonen, jänis, mun lemmikkirotat, kanadanhanhet ? viikissä) vetäköön mutta toisten koirien saati ihmisten jätökset on never ever.

Sit se löysi jossain vaiheessa ihmisen hanskan. Haisteli, aloin kehumaan, ja se luikki pois hanskalta. Luulenpa siis, että se ei ymmärrä "älä ota" -käskyä kovin hyvin, tai sitten olen ollut liian tuima vaatiessani sitä tiputtamaan esineet... ja nyt se siis olettaa että mikä tahansa mitä sanon kun se on ottamaisillaan jotain, on kielto. Aika iso ongelma jos näin on! Tajusin kyllä just, että tolla paskakasallakaan en kiljahtanut älä ota, vaan järkytyksissäni sain suustani ekana "yök!!". Jos mä vaadin sitä milloin milläkin älä ota, anna olla, hyi, yök, ei sitä kun se on roska, jne käskyllä jättämään jutun, niin onko ihmekään että "hieno!" saa sen kans ekana tiputtamaan esineen, kun mamma varmaan sano että anna olla.

Eli. Muista nyt käyttää kieltona pelkkää "älä ota", ja ehkäpä sallitulla esineellä voiskin kehua "ole hyvä" -vihjeellä? Se Luksin ainakin pitäis ymmärtää oikein hyvin.

No, se siis luikki pois hanskalta, jolloin mä sanoin että höpsis, otetaanpa se. Ravistelin hanskaa vähän ja johan ampui rakki kiinni. Leikittiin sillä hetki, juoksin edestakas ja vedin koiraa perässä, kunnes annoin koiran voittaa. Jatkoin juoksentelua ja aika hyvin koira kanto hanskaa mun perässä. Heti kun vaan pysähdyn, koirakin pysähtyy, tiputtaa hanskan ja jää toljottamaan. Kävin kai kerran hakemassa hanskan uudestaan eloon. Sit annoin koiran kantaa sitä, se tiputti sen hyvin pian. Käveltiin hetki ja koira olis palannu hakemaan sitä, mutta en antanu enää mennä.

Sit se tarjoili siinä kontaktikävelyä, mistä olin aika yllättynyt. Sattumaa, vai onko se muka oppinut että leikki ja työnteko liittyy jo jotenkin yhteen? Tai ei nyt ehkä niin hienosti, mutta jäi leikkivire päälle ja se halus että tehdään vielä jotain lisää? Jännää. Tai sit vaan kuvittelen kaiken. :D Ei se kyllä kauaa jaksanu yrittää.

No, tultiin kentälle. En tiedä kuka tai mikä siellä oli kulkenut, mutta maassa oli jotain kerrassaan ihastuttavia jälkiä ja koirani oli ekaa kertaa noin avoimesti haistattaa mulle pitkät... se suorastaan veti remmissä jonkun hajun perään. Sai siitä aika tulikivenkatkuista palautetta. :P Olin kyllä vasta aloittamassa treeniä, seisoin paikoillani tekemässä valmisteluja, eli sikäli koira oli kyllä vielä vapaalla. No, multa ei riuhdota käsiä irti remmissä tempoillen oli tilanne aivan mikä tahansa, joten aivan aiheesta se raivoisa palaute kyllä tuli.

Olin ajatellut paikallaoloja namipalkalla, muutamaa sivulle tuloa namipalkalla ja vikasta narupallo. Nyt tuntu että hurtta on liian kiihdyksissä paikallaoloon, ja kenttä oli lumisateen jäljiltä märkä, niin en sit istuttanu piskiä ollenkaan. Otettiin eka niitä sivulle tuloja, välillä vapautin välissä ja välillä toistin "sivu" ja astuin askeleen eteenpäin, hyvin siirtyy mukana. Vapautusten jälkeen heitin sille namin kentälle ja/tai säntäsin itse juoksuun, koska koira oli koko ajan ihan hilkulla menossa tonne hajulle tuolla toisessa suunnassa, kuono tippuu ihan kohta... näin se sai samalla myös vähän niin ku metsästää paikkaansa sivulla. Muutama toisto vielä, yhteensä siis ehkä siirtymisineen kaikkineen 10kpl.

Yhdessä vaiheessa se jäi sivu-käskyn saatuaan vaan seisomaan väljästi mun vierelle ja katseli muualle. Tokaisin hmpf! ja vedin sen mun jalkaan kiinni painaen perseen alas, ei nyt mitään paiskomista mutta vähän silleen ravistellen että herää pahvi, mulla oli sulle käsky, ei mikään ehdotus. Se otti sen aika itseensä ja oli hetken ihan surkeena, mutta silittelin ja kehuin sitä kun se edelleen oli siinä sivulla oikeassa asennossa, niin äkkiä se sit piristyi. En oikeen muista mitä siinä tapahtui, olinko jo kerran välipalkannu sen ja se nousi, vai eikö se alun perinkään tullu kunnolla... jotain sähellystä se vähän oli. Siinä saatto myös olla iso lätäkkö ihan hollilla, mutta hitot sellasista, ei me mitään neitejä olla.

Sit ajattelin että otan pikku pätkän kontaktikävelyä, kun koira oli jo valmiiks sivulla. En sanonu mitää, otin vaan askeleen eteenpäin ajatellen että kyllä se on joten kuten mukana. Ja vielä mitä, sehän sinkosi taas sen minkä naru anto periksi sinne hajulähteelle päin. Keskustelimme jälleen a) remmikäytöksestä ylipäänsä b) siitä että mulla oli kyllä tietääkseni vielä treeni kesken. Aika laamailua se sitten olikin, tyydyin siihen että palkkasin kun se nosti oma-alotteisesti nenän maasta minua kohti. Ehkä 10 toistoa sitä ja narupallo kehiin.

Kontaktikävelyä ei voi treenata liinassa. Koira joko kokonaan irti (suosin sitä, mutta jumalan kiitos en esim. päästäny sitä tuolla irti, vaikka hetken mietin!) tai lyhyt remmi. Mua vaan vituttaa, kun lenkille lähtiessä en viittis raahata mitään toista remmiä taskussa mukana... vihaan muutenkin sitä kun pitää kantaa jotain mukana. Uskon että pehmolelulla leikkiessä se tois sitä paremmin mulle takas, mutta kenen taskuun mahtuu pehmolelut mukaan?! No ei mun ainakaan. Eilenkin kannoin nallea hedelmäpussissa, argh. Pitäis melkeen varta vasten mennä aina treenaamaan, ja ottaa ihan kunnon kassi mukaan. Mulle vaan sopii paremmin se, että tehdään lenkin ohessa, niin en itse kehitä siitä kauheeta stressiä ja "nyt sit pitää kanssa tehdä jotain oikeeta" -paniikkia.

No niin, leikittiin siis narupallolla. Hajut katos kyllä tehokkaasti päästä ja se keskittyi satasella, mikä on ihanaa. Saatoin nimittäin kehua sitä vilpittömästi kaiken sen vaatimisen ja huomauttelun jälkeen. :) Annoin koiran voittaa sen pallon ja elvistellä hetken sen kanssa, ja sit kokeilin kutsua "täällä!". Vedin samalla ihan kevyesti liinasta, mutta piru, se toimi aika hyvin! Sain siis pallon takas lähelleni. Ei ny mitään toivoa että se käteen asti tulis, mutta niin lähelle että yllän kumartumaan ja ottamaan kiinni -> uusi vetoleikki. Jee! :) Tää vois ihan oikeesti olla aika hyvä rautalankamalli. Varsinaista luoksetulokutsua tai koiran nimeä en halua sotkea tähän, mutta käytin kutsuja "täällä!" ja "töppöneeeen!", ja sain niillä toisenkin kerran koiran tulemaan liinan päästä mun lähelle. Hurtta sai suuret kehut ja vetoleikki jatkui. Lopetin pyytämällä irti, annoin namin, survoin pallon taskuun, annoin vielä pari namia, totesin "loppu" ja lähdettiin kävelemään. Pentu kyttäs vielä hetken, jolloin toistin "loppu!", ja sit se menikin hienosti omiin puuhiinsa.

---

Sisällä iltaruoka kuppiin. Ostin lidlistä kalaöljyä, olisko melkeen litranen pullo ja hintaa 6,90e, siis ihan ihmisten tuote. En oo ihan varma onko toi niin ku kalanmaksaöljyä vai "lohiöljyä" vastaava tuote... mutta sama se. Sotkin sinne vähän kermaviiliäkin joukkoon. Rotat oli keittiössä vapaalla joten mentiin vaihteeks olkkariin treenaamaan. Teemana nouto.

Otin eka pennun luun, ja tarjosin sitä sille pidettäväksi. Hyvin se hiffasi mistä on kyse, ja silti härnäsin sitä hetken saadakseni vähän turhautumista mukaan. Haukkasi sitä halukkaasti, mutta en saanu sen parempaa kunnon otetta ku kapulallakaan. :/ Otin kai pari kolme toistoa luulla ja sitten vaihdoin noutokapulaan, jolla neljä vai viisi toistoa. Hyvin haukkaili sitäkin, kannustin silti äänellä ja naputtelin keskiosaa hokien "ota, ota vaan!", mutta tosiaan, millä hitolla mä saan siihen kestoa??

Ajattelin kokeilla laittaa kapulan lattialle ja saada pennun siten nostamaan sitä edes hitusen. Tai sitten kun pentu haukkaa kapulaa, päästänkin siitä irti. Mut sit se hyvin luultavasti putoaa ja piski pelästyy kolahdusta enemmän tai vähemmän. Ei hyvä? Entä jos vaihdan tilalle vaikka talouspaperirullan hylsyn, ja päästän otteeni siitä heti kun pentu haukkaa sitä? Tippuessaan se ei aiheuta kolahdusta. Sit jos saisin sen pitämään sitä, voisin leikata ja liimata hylsyn aluks kapulaan ja pienentää sitä sit pikku hiljaa kunnes se on kokonaan häivytetty. Joo hei, tota taidan kokeilla!