Pelkän Vienon kanssa irtolenkillä reilu puoli tuntia. "Kyykytettiin" kumpikin omiamme ennen irroitusta, mä käskin L:n sivulle ja otin kunnon katsekontaktin ennen vapautusta. Vieno pääsi karkaamaan ennen lupaansa ja tuli härkkimään, ja pidin Ällää vaan pannasta sillä aikaa kun Vienon mamma pyydysti omansa takaisin. Sit uusi yritys, hyvin malttoi, ja ampaisi vasta luvan saatuaan.

Kävivät muutaman kerran ilmottautumassa, josta palkkasin kunnon namituksella. Kerran ne katosi mun mielestä liian kauas ja huusin laiskasti jotain "heeei!" niiden perään, ei mitään vaikutusta. No daa, tästä lähtien muista että joko huudetaan napakasti ja tutulla käskyllä ja myös vaaditaan sen tottelemista, tai sitten ei huudeta, ei mitään sellasia ehdotuksia mitä ei oo koiralle koskaan ees opetettu. :P Tuli ne sit sieltä ehkä 15s kuluttua yhtä kovaa kyytiä takaisinkin, josta nakitettiin kumpikin omamme.

Sit metsästä alko kuulua vihellyksiä ja karjumista ja mä erotin jonkun trikkikoiran, luulin että se on collie, mutta oltiin Vienon "takapihametsässä" ja sen omistaja tiesi, että berni se on. Meidän koirat katseli sinne päin, ja pelästymisestä topakkana saatiin ne kyllä tosi nätisti kiinni. Mun käsky varmaan kuulosti siltä että nyt on todella tosi kyseessä. :D Otettiin remmiin ja palkattiin. Vieras koira katosi ja metsä hiljeni, eli ne tais kääntyä pois. Oltiin vähän niin ku sähkölinjan alla. Käveltiin koirat remmissä vielä vähän kauemmas, ja vapautettiin ne uudestaan. Oikeastaan aika hyvä harjoitus, että välillä joutu remmiin mutta pääsikin vielä uudestaan irti. :) Ne jäi molemmat siihen ihan jalkoihin ja sanoin että huomasitteko edes että ootte irti, menkäähän nyt. Ja johan lähtivät. :D Tosi hyvin ne kumpikin myös tajusi, että remmissä kävellään, ei riehuta!

Seistiin lopuksi vielä vähän leveämmässä kohdassa ja koirat veti ihan hullua rallia meidän ympäri. Ne oli aivan litimärkiä ojassa rypemisen ja painiensa jälkeen. Kiinniotto tapahtu aika neutraalisti, ne tais haistella jotain omiaan siinä lähellä ja Vienon mamma kaiveli taskujaan, jolloin kumpikin tuli luokse. Otin L:n vaan kiinni ja annoin vaihdossa nameja. Käveltiin toista kautta takas parkkikselle, missä autoni oli, eli vähän matkaa kadulla kävelyä. Edelleen ne ei remmissä yrittäneet yhtään leikkiä, vaan kävelivät vierekkäin tosi tyylikkäästi. No, Vienolle huomauteltiin vetämisestä, mutta L meni tosi kivasti. :)

En tiedä mikä vaikutti, se että herkkuperseLotta (omistaja sano että moni muukin uros on ollut ihan sekaisin siitä, vaikka sillä ei tosiaan oo juoksut eikä mitään, niin se vaan tuoksuu jotenkin niin ihanalle) ei ollu mukana, vai se eilinen raivari, vai ylipäänsä se että ei ollu taas kuukauden leikkitaukoa, mutta jotenkin L oli nyt paljon normaalimpi. Sellainen kun se ennenkin oli. Kun ne juoksee täysiä takaa-ajoleikkiä meistä poispäin, niin en tiedä saisinko millään karjaisulla Ällää kääntymään heti takas. Mitä kauempana ne on, sen heikommin se tottelee. Kun etäisyyttä alkaa olla joku 150m, en eilisen jälkeen kyllä edes huutele enää mitään... yritän nyt keskittyä siihen, että palkkaan lähelle palaavan koiran, ja muutenkin aina välillä vaikka otan sen hetkeks pannasta kiinni tai vaikka remmiin, ja päästän kohta taas irti. Oli syytä tai ei. Niin siitä ei tulis mitään The Juttua.

Sitten koira autoon ja hurautus näyttelytreeneihin, sama paikka ja sama tyyppi kun viimeeksi. Sillä tosin oli toinen koiransa tänään mukana. Kopeloin eka sen koiran, jolloin L oli pylväässä kiinni, ja kiljui koko ajan sieltä. En voinut karjua samalla kun katsoin toisen koiran hampaita, ja kun sitten pääsin komentamaan omaani, se kyllä vaikeni. En muista kokonaanko, mutta selkeesti vähensi sitä huutoa ainakin, ehkä pientä mutinaa vielä tuli. Tota pitäis nyt ilman muuta harjoitella, ensin ilman häiriötä, ja sitten tällaisissa tilanteissa. Se on varmaan sitä samaa mitä se teki pentuna portin takaa: "v*ttu päästäkää mut täältä heti paikalla!!".

Sitten leikkituomari kopeloi L:n, käskin sen seistä ja sitten perään hampaat-vihje. L oli ihan kauhusta kankeana, aika jännää, koska viimeeks toi tyyppi lääppi sen kanssa ja L oli paljon parempi. Ei se irvistäny eikä mitään, mutta yritti kääntää päätä ja töniä vieraan kättä pois. En tiedä mistä nyt tuuli, mutta otin siitä sen Iitun näyttämän napakan otteen ja tuiskahdin että sähän et täällä tuupi, nyt se pää aloilleen. Hampaat meni paremmin mutta palleista ja selän kopeloimisesta se nyt erityisesti jäykisteli. Ronklattiin hyvä tovi, palkkasin namilla ja vapautin koiran sitten ja hyppelin sen kanssa pari loikkaa, jotta sille tuli taas hyvä pirteä fiilis.

Seisotusta ja yhdessä juoksemista, sekä ympyrässä että rinnakkain. Yllättävän hyvin meni. Ekan kierroksen sain vääntää sille että tämä ei ole tokoseuraamistreeni (olin kyllä aika lääpälläni siitä että se tarjosi sitä!), pari seuraavaa sain toistella sille "EI!" -jyrähdystä hyppimisestä, sitten oli ongelmia saada se laukalta raville, mutta sen jälkeen se menikin ihan sikahienosti. Otettiin vikana niin että juostiin ihan ehkä metrin päässä toisistamme vierekkäin (koira-ihminen-koira-ihminen) ja sekin meni tosi hyvin. :) Seisomaan saamisessa tarvii edelleen käsikohotuksen mahan alta, ettei vajoa istumaan, mutta kun se muistaa että ai niin tää juttu, niin pysyy kyllä tosi hyvin pitämättä. Pidän namia sen edessä ehkä puolen metrin päässä, ja huomasin että se pitää nostaa selkeesti ylös että koira pysyy paikoillaan, muuten se hivuttautuu namia kohti.

Toisen koiran omistajalla oli mun pyynnöstä kamera mukana. Olen pitkään halunnu että joku ottaa meistä muutaman treenikuvan, mutta en IKINÄ muista pyytää kun äijä on täällä kylässä... nyt ihan varta vasten kysyin että ottaisko joku tuttu. Tolla sattu vielä olemaan järkkäri, ja mikäs sen parempaa. :) Hyvä juttu myös sikäli, että mua alko oikeesti vähän jännittää että mitä tästä mahtaa tulla. Sen koira oli pylväässä kauempana kiinni ja kiljui sieltä ku piestävä sika, aikamoinen häiriö Luksille. Kentällä oli myös pyöräileviä ja innosta hihkuvia lapsia, aika kaukana kyllä, mutta silti.

Otin siis L:n kanssa tokotreeniä. Sivulle tulo ja siitä seuraamista. Käytin pelkkää "sivu"-käskyä. Eka pari yhden askeleen siirtymistä, palkka sivulle paikan hakemisesta ja sit vaan lähdin kävelemään ihan reilusti. Mä en nyt tiedä miten tän sanoisin... sanotaanko vaikka että olin lentää perseelleni ja luultavasti niissä kuvissa mulla on leuat polvissa saakka. Se seurasi varmaan viisi metriä aivan täydellisesti, siis oikeasti aivan jumalattoman hyvin, just oikeassa paikassa, tiiviisti, täydellisessä kontaktissa! Sitten tajusin pysähtyä, palkata sen siitäkin sivulle tulosta namilla ja vetäistä lelun kehiin. Ei siis ollu tarkoitus kävellä noin pitkää pätkää, mutta yksinkertaisesti mun aivoihin ei mahtunu muuta kun se että mitä helvettiä se oikeen tekee?! :D Otettiin vähän leikkiä.

Sit piti saada koira tippumaan tokomielentilasta takas näyttelymielentilaan, kun keksittiin että otetaan nyt kerralla pari seisotuskuvaakin. Mä toistin sille pari kertaa että rauhotu, raaaauhotu, ja taisin pidellä sitä vähän kiinni. Ihmeen hyvin se sitten onnistuikin, sain sen seisomaan taas tosi nätisti ilman pitelyä, ja räiskittiin muutama kuva siitä. :)

Kotimatkalla käytiin mäkkärin kautta, koira kyllä ansaitsi safkansa.

Nyt kun aloin miettimään sitä seuraamista, niin mä olin namittanut sen vasemmalla kädellä pari kertaa sivulle tulosta. Siitä oon satavarma etten imuttanut sitä, mutta olikohan mulla vasemmassa kädessä namia. En tiedä, en tosiaan enää muista. Eli ehkä se ei "vahingossa" seurannutkaan niin hyvin, vaan se nami sen teki? Harmittaa ihan vietävästi ku en kiinnittänyt huomiota. Jostain mä sille sen namin kaivoin pysähtyessäni, mutta oliko se kädessä vai taskussa, ei voi muistaa. Joka tapauksessa muistan että ajattelin silloin vain että jumankauta sehän osaa paljon paremmin kuin oon koskaan ees kuvitellu. Eli ehkä sitä namia ei ollu, olisinhan mä sen tajunnut, olisinhan? No, oli miten oli, kiva päivä vaihteeksi!