Mä meinasin että pidän hurttaa koko matkan irti, mutta melkeen omasta pihasta lähti eka jänö. Liina ei tainnu ees kiristyä, koira kyllä "kokosi itsensä" eli tepsutti lyhyttä askelta koko olemus sähköistyneenä, mutta tuhahdin että ei sinne, siellei oo sulle mitään, niin se sit vaan katseli. Musta tuntui että jänismoodi jäi kuitenkin jotenkin päälle, jälkiä se haisteli ainakin. Jotenkin koira oli ihan sähköissä koko ajan, kuin se olis hakenut jotain. Tai sitten taas vaan kuvittelen.

Oltiin kävelty vähän aikaa ja koira tuntu just vähän rauhoittuneen hajunetsimiskiihkostaan ku nähtiin toinen jänönen. Sama juttu, piski ei tosiaan suorilta säntää perään, ja uskon että se irti ollessaankin uskois viimeistään karjaisua. Silti sillä jotenkin jää kierrokset päälle ja tuntuu että se kohoaa jonnekin omaan maailmaansa. Ei se tosiaan tavoittamattomissa ole, mutta mua kiusaa tuo silti.

Ajattelin että mennään metsään, oli otsalamppukin mukana, mutta siellä oli aivan säkkipimeää... eh. Pentu alko vielä pörisemään siinä "metsän portilla", siinä on parkkis ja jotain liikennemerkkejä ja lasten keinut yms. En tiedä oliko siellä oikeesti mitään, mutta vakuutin koiralle suureen ääneen että ei haittaa, mennään vaan. Halusin siis ihan kokeeks viedä koiraa vähän matkaa pimeää polkua pitkin, ja katsoa että seuraako se pörinöistä ja pelosta huolimatta mua sinne. No kyllä seuras, mutta ei tippaakaan edellä, vaan siinä jaloissa tai aavistuksen välillä takanakin.

Sit olis taas ollu autoton kävelyosuus missä olisin voinu laskea sen irti, mutta ajattelin että katson vielä seuraavan mutkan taa ja jos ei näy jänöjä, päästän sitten. En vaan koskaan ehtiny päästää, kun ajatuksissani kävelinkin jo tielle asti taas. No, ehkä parempi niin, en tosiaan halua että se nyt tässä iässä pääsee kertaakaan ajoon.

Oltiin jo aika lähellä kotia, yhdellä kadulla oli jotain teinejä riehumassa. Olen aika ylpeä itsestäni, sain puhuttua koirani villat mataliksi ja murinat pysymään kurkussa. ;) Se oli ihan kielen päällä just tulossa ulos se sen rähinä. Jihuu, ehkä me edistytään!

Ja sitten taas jänö. Se istui jalkakäytävällä 100m päässä edessämme, pentu ei pitkään aikaan huomannu sitä ku tais nuuskia jälkiä niin tärinöissään. Päästiin aika lähelle ku jänö lähti jolkottelemaan karkuun. Piski taas sähköistyi ja tepsutteli siinä, ei kiristänyt liinaa edelleenkään. Sanoin jälleen että juuei sinne olla menossa. Sit muistin että mulla on tasku täynnä makkaraa ja narupallokin mukana, ja kutsunpa kokeeksi jänön perään tuijottavaa koiraa luokseni. "Luksi kuule?" Oikein hienosti kuuli ja tienasi sillä kourallisen makkaraa. :) Lähdettiin sit jatkamaan matkaa, jänö oli juossu meidän kotikadun risteyksestä eri suuntaan. L meinas lähteä sinne mihin se oli menny, ja sanoin vaan että ei sinne, kyllä me ollaan kotiin menossa jo (miksi mä aina lisään silel jonkun selityksen?! :D). Nätisti kiepsahti kotiin päin, ja sai toisen kourallisen makkaraa siitä.

Muuten kai oikein hyvä kokonaisuus, mutta oliskohan niihin hajuihin uppoutumisiin pitäny jyrähtää kieltoa? Ja siitä jäniksen jättämisestä olis voinu palkata pallollakin, kun se kerran mukana olis ollu...

Mutta nyt käymme nukkumaan. Nelijalkainen tosin kuorsaa jo jaloissani, mutta minäkin. Huomenna & sunnuntaina olis agikisat joita meinasimme mennä katsomaan, mutta huomenna tuskin kovin aikaisin ollaan hereillä, niin jääpi kai sunnuntaille.