Ti 5.5 Mikkelissä, kauden eka: parin metrin laahattu kaistale, namit molemmilla "askelilla" ehkä 15cm välein. Koira muisti heti mikä on homman nimi. Alussa vähän sähellystä mutta sit parani yllättävn hyväksi. Namit liian tiheässä ja jälki liian lyhyt, loppui selkeesti kesken just kun koira vasta "pääsi mukaan".

Tänään su 10.5 kaksi jälkeä Helsingissä.

Ykkönen: ehkä 4m, ei ihan laahattu mutta tosi tiiviillä askelilla, namit edelleen ehkä 15cm välein kummankin jalan askelmilla lomittain. Maa kuivaa harvahkoa nurmikkoa ja osin niin harvaa että se oli lähes multaa. Just kun lähdin ajamaan, harvan pensasaidan toiselle puolelle pölähti ihmislauma. Aluksi taas tuttua haahuilua, koira otti vähän häiriötä ihmisistä, mutta kuitenkin vaan yllättävän vähän. Meinasi mennä muuten vaan pyörimiseksi ja kun pysäytin liinalla, tälli tuli niin äkkiä että koira otti sen rangaistuksena ja palasi mun sivulle hämillään. Kehoitin uudestaan jäljelle, ja mentiin loppuun asti vähän paremmin. NE NAMIT ON LIIAN TIHEÄSSÄ! :P Mä haluan että se syö jokaisen, ja ne on vaan niin tiiviisti että se ei onnistu siltä luonnostaan, ja se astuu yhden yli -> jarrutan -> se ottaa liinan loppumisen pakotteena ja hämmentyy että enkö saakaan edetä. Kaikin puolin aika blaah fiilis jäi.

Kakkonen: ex tempore kun tultiin sopivaan suht kostean ja tuoreen ruohon kohtaan, eikä ketään näkynyt lähimainkaan. Froliceja oli enää puolitoista kappaletta taskussa jäljellä, ja se pakotti minut laittamaan niitä huomattavasti harvempaan. ;) Koko jäljen pituus ehkä 3m, laahasin ihan täysin. Meni tosi hyvin! Pidin liinan tuntumalla että äkkinykäisyjä ei pääsis tulemaan, jos tarttiskin jarruttaa, mutta eipä paljoa tainnut tarvita. Hyvin pysy pentu kaistaleella ja eteni sitä pitkin aina seuraavalle namille. Se näyttää ymmärtävän idean, joten tehdään nyt selkeesti pitempiä (5->10m) ja muistetaan kylvää nameja tarpeeksi harvaan.

Otan koiran sivulle n. metriä ennen merkkaamaani alkupistettä, rauhoitan siihen, tässä vaiheessa vielä syötän namin tai pari ja rapsuttelen rinnasta samalla kun pujotan liinan etutassun kainalosta. Sitten käsimerkillä ja rauhallisella "jälki"-käskyllä (tai pikemminkin lähtöluvalla, eipä sitä juuri käskeä tarvii) hommiin.

Pitäis alkaa käyttää valjaita, joihin liinan saa mahan puolelle kiinni. Pannan kanssa on vähän hankalaa. En vaan muka viitsi kantaa mitään erillistä kassia ja siinä olevia varusteita mukana, mutta kaipa se olis ruvettava viitsimään.