Tuusulan motarin vieressä (mies oli Gigantissa niin saakelin pitkään että totesin että käynpä ostamassa Frolicsäkin ja jäljestän odotellessa, kun siinä oli niin herkullisen näköinen nurmikko tarjolla. :D). Ajattelin eka että pauhaava viiden ruuhka on liikaa häiriötä, mutta eipä toi eläin ollu siitä moksiskaan. Koira tolppaan kiinni ja tallaamaan jälkeä siis. Kuivahko nurmikko, jossa laahausjälki just erottui mun silmään.

Ensimmäinen oli ehkä 5m pitkä, laahasin ja laitoin nameja +- puolen metrin välein. Otin siis näköjään kerralla kunnolla etäisyyttä. Koiralla oli hirvee kiire, tasan tiesi mitä ollaan menossa tekemään, ja hoin sille "mennään jäljelle, jäääljestämään". Vähän sellasta kaahotusta, parista namista meni ohi, pari kertaa jarrutin ihan kunnolla kun näin että meinaa mennä ohi -> hämmentyy liinan loppumisesta niin että helposti alkaa pyöriä. Tallasin ohitettujen namien päälle eli kääntymällä se ei enää saa yhtään suuhunsa. Jotenkin tuntu että se vaan tosiaan haahuilee ja sattumalta menee oikeaan suuntaan.

Päätin sitten tehdä toisen jäljen, eli koira uudestaan pylvääseen kiinni ja hommiin. Tein ensin pari metriä suoraa ja sitten lievän kaarroksen oikeaan ja sen jälkeen vasempaan. Vähän niin ku vino ja loiva N-kirjain. Ihan vain nähdäkseni että eteneekö se oikeesti jäljellä vai vaan suoraan osoittamastani alkukohdasta. :P Loppuun useampi namipala. Koira taas alkurituaalien jälkeen hommiin. Selkeesti parempaa menoa, ei menty vissiin yhdestäkään namista ohi (vähän piti pari kertaa kyllä jarruttaa, mutta koira ei silti alkanut pyöriä) ja mikä parasta, se selvitti ne mutkat oikein hyvin eli tosiaan tajuaa pointin eikä vaan mene sinne minne olen suunnan näyttänyt! :D

Mulle jäi sellanen fiilis, että ne namit on sille vaan sivutuote ja se jälki itsessään kiinnostava (ja palkitseva ?). Namit on pakollinen paha ja jälki The Juttu eikä toisin päin, niin kuin oon kuvitellu että kaikille on ja jotenkin "pitäiskin olla". Tuli mieleen että pitäiskö mun opettaa sille purkilla maahan meno kotona ja vaihtaa se jo hyvin pian jäljelle, että siihen tulis koiran mielestä "jotain mieltä". Nyt tuntuu että se kuvittelee että se seuraa jotain tosi ihanaa jälkeä ja siellä on vaan välillä jotain nameja, jotka vaaditaan poimimaan. Hyvin se ymmärtää kun jälki loppuu (astuin aina niin pitkälle sivulle kun pystyn, eli jälki tosiaan loppuu eikä enää etene) ja iloisena lähtee kun pyydän että mennään, eli ei se "jää kaipaamaan" sitä että mitään "isoa" ei löytynytkään. En mä tiedä, luultavasti teen vaan taas ongelmaa asiasta joka ei sitä ole. :D Eli jotain sellasta ajattelen, että nyt se vaan jäljestää jälkeä joka ei vie mihinkään, ja namipurkilla se muuttuis niin että se jäljestää sitä namipurkkia ja se olis selkee palkka. Voiko koira nauttia itse jäljestämisestä niin että se "riittää" palkaksi? Onko mulla liian huonoja nameja vai miksi koira ei "etsi niitä"?

Me tai minä ainakin tosiaan tarvitaan jonkun neuvoja nyt!