KERRANKIN olin reipas ja heräsin ihan oikeasti 4.15, vaikka töissä piti olla vasta kuudelta. (Jälkihuomio: vitutuksen määrä on miljoona joka tapauksessa soi se kello sit 4.45 tai 4.15... eli vois herätä useamminkin aiemmin, kunnon lnkki oikeastaan piristää!) Lenkillä oltiin 45 minuuttia. Päästin liinan käsistäni saman tien ja koira pysyttelikin taas oikein hyvin kuulolla ja aika lähelläkin. :) Ei se tuolla hiekkatiellä irtoa kun ehkä jonkun 10m maksimissaan,  mikä on aivan loistavaa. Jos tällainen käytös jatkuu, se saa isompana olla täysin ilman liinaakin. Kerran näytti että tiellä edessämme hyppelevät linnut kiinnostaa liikaa, häntä kohosi selän päälle ja askel kiihtyi, jolloin kutsuin koiraa vaan lempinimeltä. Käänty salamana ympäri, tuli luo ja sai nakkia. :)

(Mä kutsun sitä "töppöneen" sillon kun siinä on vähän niin ku kysymysmerkki perässä, ja se on sellanen "mitäs sä teet, tulisitkos käymään ku ehdit". "Luksiii" sillon kun se on ehkä siitä keskeltä, ei mitään loppumerkkiä, se on sellanen "mulla on asiaa sulle". "LUKSI!" taas silloin kun siinä on huutomerkki ja se on hyvin tärkeä asia ja edellyttää ehdottomasti aivan välitöntä reaktiota nythetipaikalla eikä kohta.)

Heiteltiin taas nameja pitkin tietä, vähän vuorotellen sekä nakkeja että froliceja. Luksista on hauskaa kun palkka on yllättävä, ja yritän oikeastaan muistaa panostaa tohon että otan taas vaihtelevat ruokapalkat ihan tavislenkillekin. Just niin ku palkkasin sen vähän aikaa  sitten kuivatulla mahalla jälkitreenin jälkeen ja dental sticksin palasella ulkotreenin paikallaolosta, ehdottomasti lisää tollasia! Mieluiten vielä useaa erilaista eri pusseihin/taskuihin, ja palkkaa satunnaisessa järkässä. Jänskää ku ei tiedä mitä tällä kertaa saa. :)

Kerran sattu niin, että tiellä oli västäräkki ja heitin namin tosi lähelle sitä. Lintu ei pelästynytkään ja namin perässä laukkaava koira veti lukkojarrutuksen, "mä tiedän etten saa jahdata tota lintua, en voi mennä lähemmäs". Mua nauratti sekin. :D

Sitten tultiin mutkaan ja hieraisin kerran silmiäni, ihan ku lehtipuiden läpi  olis näkyny jotain liikettä. Koira oli joitakin metrejä mun edellä. Vasta kun se pysähty, tajusin että kappas tosiaan, siellä ihan oikeasti VOI olla joku muukin vaikka kello on n. 4.30! Jäässä mikä jäässä. Käskin koiran odottaa, se toosin oli tosiaankin jähmettyny nähtyään ne, ja otin liinan käsiini. Nainen piti malamuuttia tms pannasta kiinni ja olivat ihan paikoillaan. L alko murisemaan siihen tyylliin ku ei olis koiraa koskaan nähny, ja sen sijaan että olisin taas ärsyyntyny, aloin nauraa. Siinä sit hymyilin niille ja sössötin omalleni että höpönhöpön, kyllä täällä saa muutkin kävellä vaikka kello on mitä on, tää ei ole kuule tolvana sun yksityistie... kun L lopetti, malamuutti vastas, siinä vaiheessa oltiin jo melkeen ohi. L meinas kääntyä ja rähistä takas, mutta ehdin tokaista painokkaan MENE-kehoituksen, ja turpavärkki pysy ummessa. Palkkasin nakeilla ja päästin liinan heti käsistäni. L jäi vähän haistelemaan kun oltiin vasta ehkä 5m päässä ohi, ja komensin sen saman tien liikkeelle, kun en halunnu itse pysähtyä ja pelkäsin että se lähtee taaksepäin niiden luo, jos jatkan  itse selkä koiraan päin matkaani. Hyvin totteli mennään-kehoitusta.

Vitsi että olen ylpeä!

Tajusin vasta jälkeen päin, että ne toiset varmaan pysähtyi ja nainen piti koiraansa pannasta siksi, kun ne oli nähny ensin Ällän ja ehkä senkin, että liinan päässä ei ole ketään. Kai se pelkäsi että L tulee tapattamaan itsensä sen koiran suuhun? :( Piru kun en taaskaan älynny avata suutani ja pyytää anteeksi, tai edes kysyä että et kai pelästyny, sori.

No, sit ei tullu enää mitään kummallista. Löysin eilen paikan mikä näytti aika hyvältä esineruudulle, ja itse asiassa eilen mulla oli kamatkin mukana mutta kiehuin raivosta teinikoirani pöllöilyn takia (pari vastaan tullutta koiraa rähjäsi ja teinihurttapa vastas, varmaan ekaa kertaa noin polleena, voi fuk!), ja marssittiin takas kotiin tekemättä yhtään mitään ruutuja. Tein siihen esineruudun nyt aamulla.

Ensin koira puuhun, sitten lelujen kanssa tallaamaan aluetta. Mukana pieni kuminen vinkulelu (jos puristaa vähän lyttyyn niin mahtuu mun nyrkin sisään niin että mitään ei näy) ja sen yhden pehmolelun jalka taas kerran. En näyttänyt leluja koiralle ja hoidin tallauksen ja lelujen jätön tosiaan samalla kertaa - aiemmin olen käynyt eka tallaamassa ja sitten vienyt lelut, niin että se on nähnyt kun lähden viemään niitä. Alueella oli jokunen iso puu ja muutama pieni pihlajapuska, korkeeta heinää, ihme kivimonttuja.. se veti eilen siellä kauheet hepulit, jotenki sellanen hauska kohta. Tiputin toisen pienen pihlajan eteen ja toisen vaan heinämättään sekaan. Ruudun koko ehkä 10x30m.

Koira lähti hienosti etsimään, tällä kertaa muistin jättää palkkarasian (jauhelihaa n. 2dl) pusseineen puun oksalle. Pyörähti jonkun kierroksen ja palasi mun luokse oma-alotteisesti ja tyhjin suin. Höh, onkohan se lukenu sääntökirjan, että koiran tulee osoittaa hallinnassa olemisensa ja ohjattavuutensa jotenkin just tolleen? :D No, kehuin siitä, otin sen vastaan ja lähetin uudestaan. En nyt ole edes ihan satavarma, mutta kuvittelin että se paineli takarajalta ulos ja siellä siitä n. 10m päässä meni tie (tosi hyvä paikka joo! :P), joten rykäisin perään. Käänty ja palasi alueelle. Hitto, se saatto aivan hyvin olla että olin vaan tallannut sittenkin niin kauas... tää toistu kaksi tai kolme kertaa. Koira palasi myös pari kertaa mun luo ja lähti aina huonommin, kerran ainakin painostin sitä antamalla lelu-käskyn selkeesti erilaisella äänensävyllä, sit alko näyttää että se kohta muuttaa sen kuseskeluksi. Taisin tehdä niin, että kun koira tuli mun luokse, lähdin vaan mitään sanomatta nostamaan esineet itse. Alko ärsyttää niin paljon että meinasin jo lopettaa siihen ja jättää palkan ainakin antamatta, mutta sit totesin että haloo, tuskinpa se tahallaan vittuilee, ja nyt tehdään niin helppo että se onnistuu. :P

Mentiin uudestaan alkuun, laitoin koiran puuhun, jätin jalan taskuun ja vinguttelin kumilelua viedessäni sen lähelle uuteen paikkaan. Uusi lähetys, lähti taas tosi hyvin, juoksi lelun yli, palasi hetken päästä lähelle oikeaa kohtaa, jolloin taisin taas painostaa että nyt keskity vähän. En muista pitikö mun kävellä vähän lähemmäs, mutta joka tapauksessa se lopulta löysi sen! Suuret kehut siitä, lelu tuli kerralla sentään mun jalkoihin asti johon se sit harmikseni tipahti, ja vaadin vielä nostamaan käteen ennen palkkaa.

Kotimatkalla jo mietin että joo tosiaan, tais tulla vähän turhan monta uutta/vaikeaa juttua...
* lelut oli ekaa kertaa molemmat tosi pieniä, en näyttäny niitä etukäteen
* vein ne jo tallauksen yhteydessä yhtään hetsaamatta
* alue oli selkeesti suurempi ja maasto han-ka-laa :P
* olis pitäny siirtyä jo aiemmin lähemmäs esineitä, kun alko näyttää että koira ei itse löydä, eikä antaa sen ehtiä mennä jo ihan sellaseks "ei tästä tuu mitään" -seisoskeluksi

No, ens kerralla sitten. Meinaan tänään tehdä vielä illalla toisen, niin helpon että saadaan varmasti onnistuminen, ja jätetään se sit juhannuksen yli hautumaan.