Iltapissalla näimme siilin! :D Koira jäi kyttäämään jotain pusikkoa ja arvasin heti että siellä on jotain tavallisesta poikkeavaa. Menin katsomaan ja siilihän siellä nökötti. L uskalsi mennä n. metrin päähän ja oli ihan piukeana valmiina ponnahtamaan takaisin päin. Kun siili vähän tuhisi, koira tosiaan hyppäsi ilmaan... :D Siili kirvoitti koiralta myös yhden tuhautuneen haukun, mikä oli aika jännää, koska toi ei tosiaan paljoa haukahtele. Piski olis jääny tuijottamaan sitä vielä lisää, mutta mä sanoin että sori se ei tykkää susta, eiköhän anneta sen olla.

Tehtiin esineruutu, olin kantanut mukana pk-valjaat, pinkin raadelun lelun ja purkin jossa iltaruuaksi nappulaa + viiliä. Alueella ensin kumpuilevaa kalliota, jossa ruohotupsuja, ja peränurkka heinikkoa, ajoittain polvenkorkeuteen asti, sekä jokunen puu. Olisko se ollu jotain 3x20m. En edes aluksi tajunnut miten erinomainen kohta se oli ;). Jättäessäni koiran puuhun kiinni se nimittäin jäi vähän monttuun, eikä pikkusena poikana nähnyt sinne perälle asti. Tallasin alueen niin että osa puista tuli mukaan, ettei se ole liian looginen. Esine jäi loppuun n. metrin päähän takarajasta ruohotupsun keskelle vähän piiloon. Mennessä vaan näytin sitä koiralle ja heitin kerran keskellä ruutua vielä koiran nähden ilmaan, en hetsannut sen kummemmin.

Palatessa näin että pihlaja heiluu eli koira ilmeisesti tempoi narussaan. Otin remmin pannasta irti niin että pidin vaan pannasta kiinni, näytin kädellä eteenpäin ja annoin rauhallisen "lelu"-käskyn. Tai enemmän vaan luvan lähteä, niin eleetön se oli. Mä meinasin eka että se pitää vaihtaa joksku vähän päheemmäksi, mutta mitä suotta, ihan samahan se nyt on kokeessa tollanen sanoa ääneen. :D

Mudihan lähti! Se paineli aika tarkalleen sinne perälle ja haki leluaan. Ei meinannut löytyä, ja oli hauska seurata (itse seisomaan noustuani näin kukkulan yli) koiran työskentelyä. Se tarkisti juurikin sen takarajan mistä olin kävellyt, muttei mennyt yhtään syvemmälle. Musta katsoen vasemmalta sivulta se kyllä huiteli tallotun alueen yli ihan useemman metrinkin, mutta annoin mennä. Hetken näytti että nyt se juoksee vaan omiaan ja kohta kusasee puskaan, ja kakistelin jo kurkkuani valmiiksi että karjaisen kyllä sille siitä. Mutta ei, se palas taas sinne hyvin lähelle, meni varmaan monta kertaa ihan läheltä mutta ei löytänyt. Kerran tai pari sek atsoi mun suuntaan, mutta en taaskaan sanonut yhtään mitään. Sitten näin että nyt sillä on lelu suussa, ja hirveet bileet pystyyn! Koko etsintään oli mennyt varmaan 20 sekuntia tai ehkä ylikin, puoli minuuttia...? Koira tiputti esineen n. 2m ja 1m ennen mua, osoitin sitä ja toistin lelu-käskyn, ja sillä se otti ja toi sen lähemmäs. Käteen ojentaminen on nyt siis kriteerinä. Koira olis ilmeisen mielellään ottanut taistelupalkan, mutta mä avasin sen ruokarasian ja tyrkkäsin sen sille sen enempää miettimättä, kun kerran niin olin päättänyt.. mun on vaikea vaihtaa lennossa palkkaustapaa, jos olen jotain etukäteen päättänyt. :P No, hyvin maistu sekin. Kehuin sitä koko ajan kun se söi.

Kotona vielä hypyn alkeet. En ollut ajatellut, mutta koira sano että tarttis tehdä vielä jotain. Otin sen videolle ja pistän sen tänne myöhemmin selitysten kera, nyt tarttee syödä ja lähteä töihin, blaah!