Aulassa jouduimme odottamaan hetken, kun oltiin liian ajoissa, ja L oli aivan hirveä. Murisi kaikille koirille eikä edes kovin surkeena, vaan enemmän sellasta äijäilyä jo. Kuikuili kaula pitkällä ja kun otin sitä pannan sijaan villoista kiinni, yritti edelleen vetää toisten luo. Tai nojasi siitä mun otteesta poispäin, ja mua vituttaa se aivan helkkaristi. Silloin ku panta loppuu ja kiristyy, koiran kuuluu välittömästi löysätä, ei jäädä roikkumaan sen varassa niin että mä saan pitää kunnolla kiinni! :P En vaan kehdannu komentaa sitä tarpeeksi lujaa, harmittaa nyt. Istu se välillä tosi nätistikin mun jaloissa, ja mulla oli lihapullia mukana, mutta tässä vaiheessa en voinu vielä palkata sitä kun oli epäselvää tarviiko nukuttaa -> ei ollu saanu ruokkia koko päivänä. Karvaa siitä pöllysi ihan jumalattomasti eli kaipa sillä ressiäkin oli.

Lääkärin kopeloinnista se ei tykänny yhtään, ja tohtorikin sanoi että yritäs ny olla vähän iloisemmalla naamalla niin nähdään nyrpistyykö nassu sattumisen merkiksi, nyt on vähän vaikee huomata aristaako se pikkasen jotain, kun naama on jo valmiiks niin surkeena. :D Ihan nätisti se anto tutkia, tosin käänsi kyllä päänsä aika suurieleisesti mun puoleen ja mulkoili alta kulmiensa "etkö sä voi kieltää noita, tee ny jotain hei!".

Koska se ei selkeesti osoittanut mitään kipupistettä, päätettiin että ei turhaan aleta ottamaan röntgenillä hakuammuntaa. Noin nuorella joku pieni luun särö parantuu tosi hienosti itsekseenkin, eikä oikeastaan ole välttämätöntä tietää missä kohtaa se on, jos edes on. Viikko pakkolepoa eli pelkät lyhyet pissakäynnit ja jos edelleen ontuu/liike ei näytä täysin normaalilta, sit takas ja ilmeisesti myös sinne röntgeniin. Kipulääkkeestäkin oli puhe, mutta kun se ei kyllä millään tapaa ole kipeän oloinen (sanoin että se on kyllä sellanen ilopilleri että saa olla koko pää irti ja se pomppii silti lenkille lähdittäessä, jee kivaa!), niin ei tarvinne. Se ei ainakaan auta koiraa itse varomaan, siis jos on kipeä ja kipu poistetaan, koira ei tajua ottaa rauhallisesti senkään vertaa mitä ehkä kipeänä tekisi.

Orsi-rotta sai antibiootit hengitystietulehdukseen.

Mä en tiedä mitä helvettiä mä teen sen kanssa koko viikon... joku päivä voitais ajaa Itikseen ostarille hengailemaan, ja jos on kaunis ilma niin jonnekin piknikille, vaikka vaan omalle takapihalle. Sit kai pitää ruokkia se vain aktivointileluista ja keksiä jotain sellaista treeniä, mikä ei vaadi hirveesti fyysistä ponnistelua. Tosin kun se ihan oikeesti on aivan normaali sisällä, ainoastaan lenkillä ravissa musta ihan pikku hitusen ontuu, niin onkohan tää nyt ihan tarpeellista? No, maksoin eläinlääkärin mielipiteestä joten mennään ny varman päälle sen mukaan.