Mies halusi lähteä koko perheen voimin kävelemään, joten mikäs siinä. Mudinpoikanen on ollut päivän lenkin jälkeen ihan raato, mutta äkkiäpäs se piristyi, kun vihjattiin että pääsis mukaan.

Esineruudussa osin kalliota oleva alue, takanurkka kaartui alas päin siten että lähestyspaikalta ei nähnyt sinne. Tallasin ehkä 4x4m alueen, lähetyspaikalta matkaa varmaan se kymmenisen metriä. Hetsasin koiraa lelulla, jäin itse pitelemään koiraa remmistä kun mies taas kiikutti lelun sovittuun paikkaan. Paitsi että mies unohti ohjeistani huolimatta houkutella koiraa viedessään lelua, ja takaamme parin metrin päästä tieltä meni just joku ohi ja koira tuijotti karkaavan lelun sijaan niitä, ja 10m päästäkin näin että mies heitti lelun selkeesti aivan eri kohtaan kuin olin pyytänyt... kaiken tämän jälkeen kerrankin tajusin keskeyttää harkan siihen, en edes yrittänyt lähettää koiraa. Mentiin yhdessä koiran kanssa hakemaan lelu, kyllä hurtta vähän alkoi tempoa eli tajusi että tonne se tais mennä, mutta en päästänyt. Otin lelun itselleni niin että koira ei saanut koskea siihen lainkaan. Mua alkoi vituttaa kun äijä ei toiminut :P, ja melkeen mietin että antaa olla ja lähdetään vaan eteenpäin, mutta päätin sit kokeilla toista tyyliä.

Mies jäi pitämään koiraa ja minä hetsasin sitä lelulla. Ihan kunnolla, tavoite on se että se tempoo remmissä ja suunnilleen kiljuu turhautumistaan. Käytin ääntä ja koko vartaloa ja sain sen kyllä riuhtomaan ihan kunnolla, ja sitten juoksin viemään lelun koko ajan edelleen sitä heilutellen ja äänellä kannustaen. Heitin lelua kerran itsekseni ilmaankin, siitä toi kuumuu. Sitten palasin nopeasti kävellen koiran ja miehen luo, koira selkeesti kyttäsi lelua minulta, eli en tiputtanut sitä tarpeeksi selvästi ruutuun (muista jatkossa!). Kyykistyin koiran tasolle ja näytin kädellä suuntaa, vähän huoletti kun ei se oikeen tuntunut olevan mukana hommassa, ja parin sekunnin odotuksen jälkeen kannustin "lelu!". Piski ampaisi matkaan ja juoksi suunnilleen ruudun keskelle, jäin kyykkyyn odottamaan (nouse jatkossa seisomaan). Kyllä se etsi ja selkeesti tiesi mitä tekee, mutta ei löytänyt, lelu kun oli pienen oksanriu'un takana olevassa alaspäin kaartuvassa kallion kohdassa, eli se ei näkynyt ennen kuin ihan läheltä. Ehkä vähän turhan vaikea vielä...

Pari kertaa se pysähtyi ja katsoi meitä, selkeesti hämäsi se kun minä olin kyykyssä, enkä arvannut puhua pukahtaa koska se olis taatusti sännännyt mun luokse. En siis sanonut mitään ja kun mies kommentoi jotain että se taitaa olla vähän pihalla, sihahdin senkin olemaan hiljaa. Koira jatkoi kuitenkin jokaisen keskeytyksen jälkeen itse etsintää ja sit näytti että se alkaa olla aika lähellä, ja suureksi riemukseni lopulta löysi! :) Kun näin että sillä on lelu suussa, alkoi ylistys. Lelu tippu n. metrin päähän minusta, koira tuli namin toivossa yksin. Mentiin ottamaan lelu yhdessä ja revitettiin sitä hetki, sitten dental sticksin puolikas vaihdossa lelusta. Olin jo kotona miettinyt että vois ottaa purkkiin kissanruokaa ja palkata sillä, kun koira tosiaan vaikutti iltapäivän touhujen jälkeen aika väsyneeltä, ja se olis varmasti ollutkin parempi idea. No, ens kerralla.

Jäi hyvä mieli, kyllä se alkaa yhdistää tätäkin ja se ruudussa kaahottaminen ei nimenomaan ollut mitään tollona kaahottamista, se etsi leluaan. Vissiin kyllä ainakin osin silmillään, mutta tiesipä kuitenkin etsiä.

Sit pienen kävelyn jälkeen oltiin taas roikkotelineillä, ensin koira pylvääseen kiinni kun mäkin kävin tarzanoimassa. Sit pyysin miehen avustajaksi eli sekuntikelloksi, halusin ottaa puolen minuutin paikallaolon niin että voin itse keskittyä satasella koiraan ja mies pitää huolen ajasta. Koira sivulle, syötin sille varmaan melkeen 20 namia siinä kun oli just ohikulkijoita enkä halunnut jättää sitä ennen kun ne oli menny. Käsky ja poistuin 6 metriä, olin ennakkoon merkannut matkan ja nyt se ihan taatusti oli aika tarkka arvio. ;) Pyysin että mies ottaa aikaa siitä kun lähden poistumaan, ja musta se tuntui silti tosi lyhyeltä, mutta kaipa se silti jotakuinkin 30 sek oli. Koiralta moitteeton suoritus, palasin sivulle, palkkasin namilla, vaputin ja palkkasin dental sticksin toisella puolikkaalla. Se oli mieleinen palkka ja nimenomaan varmasti osin yllärimoodin ansiosta, tollasta se ei ole koskaan treeneissä saanut. Kantsii varmasti muistaa jatkossakin. :)

Ihan kotinurkilla vielä luoksetulo kallioisessa metsässä, jätin remmin pään varmuudeksi äijälle. Koira käsimerkillä paikoilleen, poistuin ehkä 15m, katsoin olan yli kerran matkalla että se istuu yhä. Kun käännyin, se paska oli noussut seisomaan!! Karjaisin "heeei!" ja palasin sen luo selkeesti vihaisena, ja kohdalle päästyäni se lakosi itse takaisin istumaan selkeesti "sori" -moodissa. Otin silti vielä vähän kaulavilloista otetta ja toistin painokkaasti istumiskäskyn, ja sitten käsimerkillä jättö. Tajusin nyt vasta sanoa miehelle, että SANO jos se nousee! No, eipä kai siitä voi olla vihainen, mulle se on ihan itsestään selvyys mutta mistäpä se olis muistanu kun en ekalla itse sanonut... Nyt L pysyi hyvin, käännyttyäni odotin viisi sekuntia ennen kutsua, tais tulla vaan reipasti ravia? Palkka kuitenkin.

Iltaruualla kotona hyppyytin koiran sohvalle istumaan, jätin sen ajatuksissani käsimerkillä enkä sanallisella käskyllä mutta samapa tuo nyt tällä kertaa, vein kupin koirasta n. 2m oikealla ja poistuin itse makkariin tismalleen toiseen suuntaan. Kävelin sinne ton noin 5m matkan ja palasin saman tien takas, kävelin sohvan ohi ja vapautin koiran lennosta.

Kotihäiriöitä saa nyt varmasti alkaa keksimällä keksimään. :)